Päivät eivät olleet enää hänen vallassaan.
Huone oli ikkunaton. Ledivalo loisti katossa ympäri vuorokauden. Johto oli piilotettu. Missään ei ollut mitään irti revittävää. Betonilaveri oli valettu kiinni seinään. Hänellä ei ollut edes patjaa, vain kasa oljenkorsia jotka olivat jo painuneet kasaan ja alkaneet haista.
Norjalaisen Anne Holtin uusimman dekkarisarjan aloitti Kuolematon kunnia. Kirjassa perätään menetetyn maineen ja kunnian perään. Kirjassa syvennyttiin huippuhiihtäjien maailmaan ja pahimpaan mahdolliseen, dopingskandaaliin. Ensimmäisen tapauksen tullessa julki, kyseisen nuoren isä palkkasi ex-juristinsa Selma Falckin puhdistamaan hiihtäjän maineen. Viisikymppinen Selma on sarjan päähenkilöhahmo. Todella mielenkiintoisia tapauksia kumpikin, sekä Selma että dopingskandaali. Selmallakin oli runsaasti menetyksiä taustalla ja se mainekin…
Hän ei saanut happea. Ilma tuntui paksulta ja tukehduttavalta kuin vesi, ja hän haukkoi avuttomana.
Selma sai lähtöpassit omasta kodistaan ja muutti oikeaan läävään asumaan kissansa kanssa. Hän luuli, että olisi piilossa kyseisessä läävässä, mutta hänen ex-työnantajansa löysi hänet. Hän tuli palkatuksi vedonlyönnin perusteella, sillä Selma ei pystynyt vastustamaan vedonlyöntejä eikä muutakaan pelaamista. Hyvin tähän aikaan sopiva teema, kun ihmiset menettävät kaiken pelaamisen vuoksi.
Pahinta sellissä oli, että se kutistui pikkuhiljaa ja voisi varmasti lopulta kutistua olemattomiin.
Koneisto käynnistyi jälleen sellin ulkopuolella, ja hän pillahti itkuun.
Selma oli tutustunut työelämässään erääseen rikosalalla työskentelevään henkilöön. Kaikenlaista ikävää voi tapahtua. Tuosta tapahtumasta johtuen kyseinen henkilö asui kaduilla. Selma oli pysynyt hänen ainoana ystävänään. Selma vei hänelle ruokaa ja piti välillä seuraa. Tuollaisilla tapaamiskerroilla rikosjuttu sai uusia suuntia ja Selma edistyi tutkimuksissa. Lisäksi hän tutustui erääseen toimittajaan, jonka kanssa ei vaihdettu pelkästään kuulumisia vaan tietoja. Terävä nainen tuo Selma. Kuolematon kunnia toi päivänvaloon kylmää lunta, pelottavaa pimeyttä sekä outoja rikoksia.
Anne Holt, Kuolematon kunnia
suom. Outi Menna
Gummerus 2020
s. 499
En grav for to 2018
Dekkari
Minuun ei uponnut tämä kirja. Jotenkin tuo urheilumaailma on niin kaukana minun kiinnostuksestani. Kahlasin tämän kyllä loppuun...
VastaaPoistaVaikka en seuraakaan aktiivisesti urheilumaailmaa, niin siltikin sitä tulee seurattua ohimennen aika paljon. Isä ja veljet seurasivat, samoin omat pojat. Olen ajatellut, että urheilumaailma on selkeästi suunnattu miehille, myös media tekee sitä, sillä naisurheilijoista kerrotaan vähän ja sekin vähä on sijoitettu sivulauseeseen johonkin jutun/ohjelman loppuun.
PoistaNaiset urheilevat onneksi elävässä elämässä ja tässä kirjassa. Minusta se on tärkeä teema. Nostaa esille urheilua myös kirjallisuudessa. Urheilua on ja se kuuluu elämään.
Urheilumaailma on ainakin erilainen dekkarin aihe ja siksi kiinnostava. En ole varma, onko tämä Holt ehkä sama kirjailija, jonka yhtä dekkaria yritin kerran lukea, mutta en oikein innostunut. Mutta saattaahan hänellä olla monenlaisia dekkareita.
VastaaPoistaHolt on kirjoittanut useita dekkarisarjoja. Yksi parhaimmista norjalaisista dekkarikirjailijoista.
PoistaHuomasin, kun osallistuin Helmet-lukuhaasteeseen, jossa yksi haastekohta oli urheiluun liittyvän kirjan lukeminen, että olipa vaikea keksiä mitä siihen kohtaan lukisin. Luin sitten Teemu Pukki Baby teoksen (outo nimi kirjalla), joka oli suunnattu varmaan 5v.- ylöspäin. Tämä kirja sopii tosi hyvin tuohon haasteen kohtaan ja kirjassa on kuvattu monipuolisesti norjalaista maastohiihtoa, henkilöstä, hiihtäjiä jne.
Minusta eri urheilupiireistä voisi kirjoittaa tarinoita, elämäkertoja kyllä löytyy laidasta laitaan, mutta proosamaailmaan myös varsinkin tyttöjä ajatellen. Ratsastus ja luistelumaailma on hyvin kuvattu lasten- ja varhaisnuorten kirjoissa, mutta jääkö se sitten siihen. Pojille löytyy jääkiekosta, jalkapalloon, skeittaamiseen ja kaikkeen mahdolliseen urheiluun liittyvissä kirjoissa. Entäs nuoret????
Onkohan se niin, ettei kirjailijoissa ole paljon urheiluihmisiä, ja siksi urheilu jää käsittelemättä? Usein romaanien henkilöt ovat ennemmin taiteilijoita ym, mikä on lähempänä kirjailijoiden omaa maailmaa. Saisi joku toki kirjoittaa urheilustakin.
PoistaÄskeistä kommenttia kirjoittaessani mietin, että suomalainen romaani Olen koskettanut taivasta taisi liittyä urheiluun. En vain muistanut kirjoittajan nimeä, joten piti googlettaa: Heli Kruger. Toinen urheiluaiheinen on Miika Nousiaisen Maaninkavaara. Kumpaakaan en kyllä ole itse lukenut.
PoistaHyvä tietää, kiitos vinkeistä.
PoistaLukemani Teemu Pukki Baby käsitteli jalkapalloa. Seuraavassa lauseessa oli tarkoitus kertoa, että tämä Holtin kirja olisi ihan hyvin sopinut Helmet-haasteen urheilukohtaan.
Ehkä urheilu mikä kiinnostaisi minua kirjoissa voisi liittyä vaikka golfiin, seinäkiipeilyyn, vaelteluun esim. pyörällä. Voi kun joku kirjoittaisi kirjan vaikka Karhunkierroksesta. Olen sen itsekin kiertänyt ja blogista löytyy mm. Villi vaellus ja Ei sanonut katuvansa ja Luonnonvoimat, jotka kertovat vaeltamisesta.
Yhtenä syksynä, kun olimme Rukalla, yritin lukea Anni Polvan rakkausromaanin, jossa ollaan Karhunkierroksella, mutta en kestänyt enää sitä Polvan tyyliä. En muista enää sen kirjan nimeä. Joskus nuorena luin noita Polvan rakkausromaaneja. Kirjoittaisipa joku muukin tosiaan Karhunkierroksesta! Vaellusaiheiset kirjat kiinnostavat minuakin, ja Villin vaelluksen olen myös lukenut. Itse olen kiertänyt vain Valtavaaran kierroksen (6 km), josta osa menee Karhunkierrosta pitkin. Olisi ihanaa kiertää joskus edes pieni Karhunkierros.
PoistaVau. Heti bongasit kirjan Karhunkierroksesta. Voisin lukea sen. Kiersin koko 80km reitin, joten sitä olisi kiva muistella kirjan sivuilla. Tiina-kirjat olen lukenut ja blogista löytyy yksi Polvan rakkausromsku, niin kuin äitini sanoi, jonka lemppareita ne olivat. Polvan kirjat olivat hauskoja ja kannustivat aikoinaan naisia ja myöhemmin tyttöjä päättämään omista asioista.
Poista