Erin Kelly: Myrkkypuu

 

Ympäröivä maaseutu on kuurassa ja karun näköinen. Lehdettömät pensasaidat heittävät eteeni aavemaisia hahmoja, ja kapean tien korkeat vallit muodostavat varjoja, jotka näyttävät ihmisiltä. Olen nyt kuolleiden, kadonneiden ja kaivattujen ympäröimä, henkien, jotka ovat ryhtyneet toimimaan haamuina. Minua pelottaa katsoa taakseni. Ne seuraavat minua, kun ajan aggressiivisesti, itsetuhoisesti, ja auto nousee ruohottuneelle penkereelle saapuessani tiukkaan kaarteeseen liian kovaa.

 

Brittiläisen Erin Kellyn psykologinen trilleri Myrkkypuu oli hänen esikoisteoksensa. Olen lukenut aiemmin kirjailijalta teokset Älä jää pimeään ja Kiviäidit, joista pidin valtavasti – varsinkin teoksesta Älä jää pimeään. Myrkkypuusta on jo tehty tv-sarja, jota ei ole näytetty Suomessa. Toivottavasti se näytetään pian, kun kerta kirjakin on jo julkaistu täällä.

 

Se kirje on vieläkin äidillä tallessa. Se on päivätty tammikuussa 1993, ja siinä kerrotaan, että minulle on myönnetty stipendi nykykielten opiskeluun Queen Charlotte´s Collegessa.

 

Kirjan kertojana toimi Karen, joka pääsi kirjan menneisyydessä opiskelemaan yliopistoon ja tutustui siellä Biba nimiseen nuoreen naiseen. Biba tutustutti Karenin ystäväpiiriinsä ja veljeensä ja niin siinä sitten kävi, että Karen huomasi asuvansa heidän vanhassa räsistyneessä talossaan, ja viettävänsä boheemia opiskelijaelämää. Ikävät tapahtumat alkoivat pian seurata toisiaan, eikä niille mahtanut mitään. Karenin oli paettava eräänä päivänä talosta ja hän muutti ulkomaille.

 

Tiedän, että merkittävin asia niissä bileissä oli se, että näin tappajan ja uhrin ensimmäistä kertaa yhdessä. Mutta niitä ajatellessani en kuitenkaan näe tuota iltaa tuomittujen sielujen pimeänä ja pahaenteisenä kohtaamisena. Muistan sen vain elämäni parhaana yönä. Se oli jonkinlainen rajapyykki viattomuuden ja kokemusten välillä, täydellisen nautinnollinen hetki, jonka jälkeen kaikki alkoi livetä kohti kaaosta, ensin niin hienovaraisesti, etten tajunnut sen tapahtuvan, ja sitten niin tappavalla vauhdilla, että tapahtumat eivät olleet enää kenenkään hallittavissa.

 

Karenin elämää kuvattiin kirjassa sekä menneisyydessä että siitä kymmenen vuoden päästä. Karenilla oli lapsi ja mies, mutta hän eli jatkuvassa pelossa siitä, mitä pahaa voisi tapahtua heille jokaiselle. Mies tiesi menneisyyden tapahtumista, mutta ei kaikkein salaisimpia salaisuuksia. Ne Karen oli päättänyt pitää itsellään. Sitten tuli päivä, jolloin Karenin elämä keikahti nurin.

 

”Muru”

 

Erin Kellyn psykologinen trilleri Myrkkypuu kertoi ystävyydestä ja siitä mitä se parhaimmillaan ja pahimmillaan voisi olla.

 

Erin Kelly, Myrkkypuu *****

suom. Päivi Pouttu-Deliére

Gummerus 2021

s. 375

The Poison Tree 2009

Psykologinen trilleri

 

Erin Kelly: Älä jää pimeään

Erin Kelly: Kiviäidit