Päätän, että Helsingissä hankin huulimaalia ja teen kuumalla raudalla otsalle laineita. Istun kahviloissa ja piirrän ohikulkijoita luonnosvihkooni. Ostan pukimosta linjojani myötäilevän hameen ja jakun, leikkaan hiukseni enkä enää katso taakseni. Annan kaupungin pahamaineisen pyörteen vetää minut mukaansa. En pelkää mitään, en edes itseäni.
Venla Hiidensalon uusimman teoksen Suruttomat kansikuvassa on kaunis nuori nainen Helmi Vartiainen, joka pääsi 1900-luvun alkuvuosina opiskelemaan Ateneumin piirustuskouluun. Sortavalan koti jäi taakse junan matkatessa kohti Helsinkiä.
Tyko silittää poskeani ja painan käteni hänen kädellensä. Rakkaus kiertyy ympärillemme kuin lämmin köysi, ja olemme yhtä niin kuin kaksi pimeydessä kasvanutta lasta.
Ateneumissa Helmi kohtasi hulttiomaisen taiteilijan Tyko Sallisen, joka elätti itsensä räätälinä. Sallinen oli jo elämää kokenut ja vanhempi kuin Helmi ja pian Helmi huomasi kulkevansa siellä missä Tykokin. Vapaan taiteilijanaisen elämä muuttui rakkauden myötä, eikä naimisiin menon jälkeen Helmiä huolittu enää Ateneumiin.
Kun avaan silmäni, olen huoneessa yksin. Makaan lattialla liilassa leningissä ja minua palelee. Otsalla tykyttää kipeä kuhmu.
Helmi sai huomata elävänsä hellan ja nyrkin välissä. Tyko ei hyväksynyt vaimonsa luovuutta, Helmin oli maalattava salassa. Tilanne paheni koko ajan. Lopulta Helmi pakeni Sortavalaan, mutta Tyko haki hänet takaisin.
Kun aloin lukemaan Suruttomia, huomasin, että tarvitsen aiheesta lisätietoa, jota Tyko Sallisen elämästä löytyy runsaasti netistä. Sen lisäksi, että Sallinen kohteli vaimoaan rumasti ja väkivaltaisesti, hän vei heidän yhteiset lapsensa, eikä Helmi saanut tavata heitä sen jälkeen. Aiheesta oli oksettavaa lukea. Naisen osa oli todella kamala tuohon aikaan. Julma mies pystyi tekemään mitä halusi.
Venla Hiidensalon Suruttomat kertoo raadollisen perhetarinan, jossa oli väkivaltaa, mielenterveysongelmia ja alkoholismia. Kirjan nimi tulee Tyko Sallisesta ja hänen taiteilijaystävistään, jotka juhlivat ja viettivät surutonta elämää. Sitä vastoin Sallisten perhe-elämä oli katettu surupöytään. Hyvin surullinen tarina.
Venla Hiidensalo, Suruttomat
Otava 2021
s. 253
Venla Hiidensalo: Karhunpesä
Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi
Olen meinannut joskus lukea tämän, mutta surullisuus ja ankeus vähän hirvittää.
VastaaPoistaItse kiinnostuin sen verran aiheesta, että varasin jo toisen kirjan kirjastosta Tyko Sallisen ja Helmi Vartiaisen perhe-elämästä, joka oli kuin suoraan romaanista, mutta valitettavasti oikeaa perhe-elämää.
PoistaOli järkyttävää lukea, miten Tyko vei Helmin itsetunnon ja unelmat. Ei ihme, että mielenterveyskin järkkyi. Tällä tavalla, täysin miehen armoilla, elää moni nainen maailmalla tänäkin päivänä.
VastaaPoistaTotta puhut. Kammottavaa, mutta totta. Aiheesta oli todella surullista lukea. Varsinkin perheväkivalta ja lasten vieminen oli hirvittävää.
PoistaTämä kirja sai kuitenkin uteliaisuuden heräämään.
Onpa kiinnostava kirja, mutta tosiaan myös hiukan pelottava tuossa perhe-elämän raadollisuuden kuvauksessaan.
VastaaPoistaOlen aina ihmetellyt Sallisen maalaamia naisten kuvia, joissa nenän paikalla on kärsä. Helmi Vartiainen on ollut kaunis nuori nainen ja inhottavat kärsätaulut hänestä ovat todella rumia. Helmi Vartiaisen elämä poljettiin alas. Sen teki Tyko Sallinen. Tytönkin elämä meni huonosti.
PoistaHiidensalo kirjoittaa kauniisti.
Kyllä harmittaa ja surettaa niiden naisten puolesta joita miehet kohtelevat huonosti.
VastaaPoistaToivottavasti sinun käsi paranee hyvin. Vanha äitini kaatui pihalla ja käsi on nyt kipsissä 5 viikkoa. Paranemisen toivotuksia vaan roppakaupalla 🌿
Kiitos Rita :)
PoistaMinuakin harmittaa jokaisen naisen ja lapsen puolesta, jotka joutuvat kokemaan perheväkivaltaa.
Oma käteni ei siis murtunut väkivallan aiheuttamana, vaan kaaduin viimeisillä liukkailla keleillä koiralenkillä, ja oikean käden ranne murtui kolmesta kohtaa. Kipsi on tällä hetkellä kainaloon asti, joten en ole voinut tehdä kädellä juuri mitään. Kipsi poistetaan vappuviikolla. Kipu on ollut siedettävä. Olen siis bloggaillut vasemmalla kädellä. Miehestä on ollut kovasti apua kaikissa arkisissa jutuissa. <3
Harmi, että äitisi koki saman jutun ja käsi on kipsissä. Kun olin kipsattavana, siellä oli myös pikkupoika kipsattavana. Murtumat voivat siis tulla minkä ikäisille tahansa.
Tämä oli vaikuttavaa luettavaa, joka sai surulliseksi ja ahdistuneeksi. Niin paljon vääryyttä, vaikka ihan toisinkin olisi voinut olla.
VastaaPoistaHieno teos. Rakastan Hiidensalon tekstiä ja hienoa, että hän kirjoitti Helmin elämästä teoksen, joka on fiktiivinen ja siten myös luettava.
PoistaOikea Helmin elämä on ollut lopulta kammottavaa. Helmi kärsi ja tyttäret kärsivät koko ikänsä isänsä teoista.