Sebastian Fitzek: Matkustaja 23

 

Se oli sama risteilijä, jolla hänen vaimonsa oli viisi vuotta sitten, Atlantin ylityksen kolmantena yönä, kiivennyt hyttinsä parvekkeen kaiteen yli ja hypännyt viisikymmentä metriä alas syvyyksiin. Vähän sen jälkeen kun oli painanut kloroformiin kastetun pesukintaan nukkuvan Timmyn kasvoille ja heittänyt pojan yli laidan.

Saksalaisen jännityskirjailijan Sebastian Fitzekin toinen suomennettu psykologinen trilleri Matkustaja 23 kertoi risteilymatkasta, jonne päähenkilö poliisipsykologi Martin Schwartz ei olisi halunnut suurin surminkaan mennä, mutta henkilö, joka hänet houkutteli matkalle, tiesi jotakin, josta Martin oli kiinnostunut. Hän halusi selvittää, miksi hänen vaimonsa oli tappanut itsensä ja heidän poikansa kyseisellä laivalla.

"Et saa kertoa kenellekään, mutta meillä on tällä laivalla matkustaja 23"

Kyseisellä laivalla, jonne Martin kutsuttiin, oli tapahtunut outoja asioita. Laivan kapteeni ja omistaja olivat piilottaneet 11-vuotiaan tytön, ja Martinin tehtäväksi tuli löytää tytön kateissa oleva äiti. He olivat joutuneet rikoksen kohteiksi. He eivät olleet ainoa äiti-lapsi-pari, joka oli kadonnut laivalla Martinin vaimon ja pojan lisäksi. Martin havaitsi kyseisen teeman varsin nopeasti. Hänen piti yrittää saada tyttö puhumaan ja kertomaan mitä oli tapahtunut ja missä äiti oli, mutta tyttö ei puhunut mitään.

Hän tunsi oman painonsa, joka kiskoi häntä alas ja painoi hänen ranteitaan. Tunsi uuden piston, tällä kertaa selässään. Tunsi kyynärpäidensä antavan periksi. Että hänen sormiensa ote kirposi. Että hän putosi.

Fitzek on punonut todella onnistuneen rikostarinan, joka sisälsi rikoksiin johtaneita motiiveja, joista voisi puhua, mutta jotka ovat edelleen tabuja. Motiivit olivat iljettäviä ja inhottavia. Ne nousivat kirjasta esille ja niihin oli päähenkilönkin otettava kantaa. Tosin ammattinsa vuoksi hänellä oli keinoja käsitellä vastaantulevia ongelmia. Toisaalta hän oli aiemmassa tapauksessa joutunut tilanteeseen, joka oli vaatinut lääkitystä ja nyt tuo lääkitys aiheutti hänelle migreenikohtauksia ja sekavuutta. Kuinka ollakaan, jälleen sekoileva päähenkilö, joka oudoista tilanteista huolimatta selvitti rikoksen. Kirjan loppu oli mieltä lämmittävän hyvä. Sitten loppukiitosten jälkeen pääsin epilogiin, joka kannatti lukea, sillä se avasi prologia, ja jälleen uutta rikosta.

Sebastian Fitzekin psykologinen trilleri Matkustaja 23 oli jopa ensimmäistä suomennosta, Potilas, parempi. Suuri risteilyalus valtamerellä loi klaustrofobiomaisen tunnelman, jota oudot rikokset ja tuntematon sarjamurhaaja piinasivat. 

Sebastian Fitzek, Matkustaja 23 *****

suom. Sanna van Leeuwen

Bazar 2021

s. 426

Passagier 23 2014 

Psykologinen trilleri

Sebastian Fitzek: Potilas