Talo kertoo heille, mitä tapahtui. Kaikki täällä kertoo tarinaa. Sanotaan, että totuus vapauttaa. Ei se niin ole.
Vau! Mitä oikein tuli luettua? Mistä alkaisin, nyt tämän kertomuksen ja niin poispäin. Olipahan mahtava trilleri. Aloitin siis kehuilla. Laure van Rensburgin psykologinen trilleri Ei muita kuin me huijasi aivan mahtavasti minua, sillä kirjan henkilöhahmot valehtelivat toinen toisilleen sen kun kerkesivät ja valheet aukenivat tekstin mukana, mutta yllättävästi. Kirja alkoi syrjäisestä talosta, jossa oli tapahtunut aika karmeita tekoja, joita poliisit olivat selvittämässä.
Tällaista eläimet tekevät toisilleen, syvällä metsän uumenissa, eivät tyylikkäässä talossa. Se, mitä täällä on tapahtunut, värjää kokolattiamaton ja seinät punaisiksi ja lemuaa. Hän sulkee silmänsä, mutta kuvastosta ei pääse eroon, se on tarttunut jo hänen silmäluomiensa taakse. Se seuraa häntä, kun hän suuntaa takaisin alakertaan. Hänen ympärillään talo levittäytyy kuin kioskikirjan kohtaus.
Ellie oli nuori kirjallisuudenopiskelija, joka teki jatko-opintojaan yliopistossa. Hän seurusteli yliopiston kirjallisuusprofessorin kanssa. Heillä oli iso ikäero, mutta sehän vain hiveli vanhemman miehen egoa, kun ikätoverit olivat kateellisia Ellien nähdessään. Ellie osasi söpöstellä ja käyttäytyä kuin nuoret tytöt.
Kirjan alkusivujen jälkeen alkoi hieman puuduttava kertomus Ellien ja Stevenin rakkauselämästä, jossa Steven oli ärsyttävän dominoiva osapuoli. Mutta annas olla, kun pariskunta pääsi syrjäiselle talolle kuhertelemaan, siellä tarina pääsi oikein kunnolla vauhtiin.
Talo säilyttää salaisuutensa, tiilet ja laasti ovat paljon parempia pitämään salaisuuksia kuin ihmiset. Mitä ikinä sen seinien sisällä tapahtuukin, pysyy suojassa ulkomaailmalta, eikä ole oikeasti olemassa.
Laure van Rensburgin psykologinen trilleri Ei muita kuin me pureutui parisuhteen kiemuroihin. Tämän kun saisi nähdä elokuvissa, niin puolet ajasta olisi kädet silmien peitossa. Todella vahvaa draamaa ja runsaasti parisuhdeväkivaltaa. Mutta mikä oli totta ja mikä valhetta?
Laure van Rensburg, Ei muita kuin me *****
suom. Elina Koskelin
Otava 2022
s. 346
Nobody But Us 2022
Psykologinen trilleri
Kuulostaa aika hurjalta! On jännä lukea kirjaa, jossa henkilöiden kertomuksiin ei voi luottaa.
VastaaPoistaTämä oli tosissaan aika erikoinen kirja, josta pidin kovasti. Paitsi en tietenkään niistä väkivaltakohtauksista.
PoistaOnpa kiinnostavan oloinen!
VastaaPoistaSuosittelen. Varoitus: Tässä on hurjasti väkivaltaa, joka ei sovi kaikille.
PoistaMinuakin tämä kirja on kiinnostanut, juuri tuo että kumpikin valehtelee toiselle ja mikä sitten lopulta on totta? Mutta jos parisuhdeväkivaltaa on kovin runsaasti, en tiedä jaksanko välttämättä lukea.
VastaaPoistaTässä on sitä parisuhdeväkivaltaa runsain mitoin. Minäkin yllätyin siitä.
PoistaJos haluaa nähdä tästä elokuvan, kannattaa katsoa vuonna 2005 julkaistu Hard Candy. Kirja tuntuu pitkälti kopiolta elokuvasta.
VastaaPoistaAika monessa kirjassa on parisuhdeväkivaltaa. Sitä on myös paljon oikeassa elämässä. Olisi parempi, jos sitä ei olisi ollenkaan. Valitettavasti väkivaltaa on paljon joka puolella. Myös elokuvista löytyy paljon väkivaltaa. En välttämättä haluaisi nähdä tätä kirjaa elokuvana. Joutuisin siis pitämään käsiä silmien edessä elokuvaa katsoessa.
Poista