Christina Wahldén: Älä puhu kuolleista

 

 

Ojentuneissa käsivarsissa on haavoja. Ruumiin yllä on verinen, märkä vaaleanpunainen mekko, jossa on kaulan ympärillä pitsireunus. Se näyttää melkein yöpaidalta. Se on repeytynyt riekaleiksi alempaa. Jalat ovat poissa.

Christina Wahldénin Älä puhu kuolleista aloitti jännittävän uuden dekkarisarjan, joka sijoittuu Australian Pohjoisterritorion pääkaupunkiin Darwiniin. Tiedossa on siis hiukan erilaisempi dekkarisarja ainakin miljöön ja eläimistön puolelta. Kirjan alussa tutustuttiin kirjan päähenkilöhahmoihin, jotka ratkoivat Darwinissa rikoksia. Irlantilaissukuinen Bluey ja aborginaaleihin eli Australian alkuperäiskansaan kuuluva Jess tunsivat heti alussa antipatioitaan toisiaan kohtaan, mutta aika tasoitti viileitä välejä.

Tuntematon nainen, todennäköisesti alkuperäisväestöön kuuluva, puoliksi krokotiilin syömä. Hätistikö joku krokotiilin pois kesken aterian? Onko joku nähnyt tai kuullut jotakin?

Rannalta löytyneen naisen tutkimukset muuttuivat pian murhatutkimukseksi, tosin poliisipäällikkö ei antanut kovin paljon mahdollisuuksia tutkia juttua, sillä rasismi rehoitti ja kukapa nyt koditonta naista kaipasi, joka kuului vieläpä alkuperäisväestöön. Bluey ja Jess pitivät pintansa ja tutkivat kyseisen naisen murhaa, kunnes se ratkesi.

Kirja avaa silmiä Australiassa rehottavaan rasismiin. Alkuperäisväestöön on kohdistunut epätasa-arvoista kohtelua, jopa kaltoinkohtelua maahanmuuttajien puolelta. Alkuperäisväestöjen kulttuuria, kieliä, elämää ja uskomuksia on yritetty tuhota. Heidän lapsensa on erotettu vanhemmistaan raa´alla tavalla, jotta he sulautusivat paremmin valtaväestöön. Alkuperäisväestö on ollut huonommin koulutettuja ja työllistettyjä, eikä heitä ole hoidettu julkisessa terveydenhoidossa yhtä hyvin kuin maahanmuuttajia.

Tämä on pahempaa kuin mikään, mitä Bluey on aiemmin nähnyt. Riisuttu huone, jonka ikkunoiden edessä on kalterit. Kulunut patja lattialla. Metallinen vessa ovettoman seinän takana.

Australian laki on julma ja sitä se on varsinkin lapsille, jotka joutuvat sijoitukseen ja eri laitoksiin. Yllä olevassa lainauksessa kerrotaan yhdestä sellistä, josta oli löytynyt itsemurhan tehnyt tyttö, pelkkä lapsonen. Laitoksen lapset kuuluivat alkuperäisväestöön ja nuorimmat lapsista olivat kymmenvuotiaita. Pian kävi kuitenkin ilmi, että tapaukset liittyivät toisiinsa sekä rannalta löytynyt naisen ruumis että sellistä löytynyt tytön ruumis.

Christina Wahldén on opiskellut Australiassa ja käynyt joka osavaltiossa. Hän oli toimittaja ja rikostoimittaja ennen kuin ryhtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Hän on kirjoittanut toimittajana paljon naisiin ja lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Mielestäni aihepiiriä on tärkeä tuoda esille. Tässä kirjassa sen lisäksi puututaan aborginaalien asemaan Australiassa, joka yllätti itseni täysin. En uskonut sen olevan noin huonon.

Christina Wahldénin dekkari Älä puhu kuolleista on kuin kurkistus pimeyteen, josta erottuu jotakin, jota et voi uskoa todeksi, puistelet päätäsi ja lähdet pois tai et sittenkään. Mitä teet?

 

Christina Wahldén, Älä puhu kuolleista

suom. Jänis Louhivuori

MinervaCrime 2022

s. 372

Nämn inte de döda 2020 

Darwin-sarja 1