Miika Nousiainen: Pintaremontti

 

 

Näen jokaisen silmistä saman ajatuksen. Eikö tuo raukka ole vieläkään löytänyt kumppania? Olen samaa mieltä. Kyllä tässä iässä pitäisi jo olla perhe.

Miika Nousiaisen Pintaremontti ei kertonut remontista, niin kuin ajattelin sen kertovan. Pintaremontti-blogi kyllä löytyi kirjasta. Sitä vetävä henkilö oli kirjassa pienessä  sivuroolissa. Kirjan henkilöhahmoja olivat Sami ja hänen äitinsä Seija ja siskonsa Henna. Myös Samin kaverit Markus ja Pesonen olivat kirjan kertojia. Iältään he olivat nelikymppisiä ja Seija reilun 70.

Pesonen lukee värisevällä äänellä: "Pitkäaikaisen naapurin, ja hyvän ystävän, Martti Heinosen muistoa kunnioittaen. Pesoset." Sitten hän polvistuu laskemaan kukkalaitteen arkun päälle. Takki on sen verran lyhyt ja housut sen verran alhalla, että Pesosen persvako paljastuu kirkkokansalle.

Niinpä niin. Alhaalla roikkuvat housut paljastivat oleellisen, mutta hyvin normaalin ruumiinosan. Pesonen tykkäsi roikkuvista housuista, tosin kirjan kuvioissa hän joutui jopa pitämään vyötä. Siitähän ei sitten hyvää seurannut, päinvastoin aivan kamalaa.

Sami kavereineen, Samin äiti ja Samin sisko Henna päätyivät kaikki yksinäisiksi sinkkuihmisiksi. Tosin Markuksella oli kolme pientä lasta, joten ei hän hirveän paljon ehtinyt murehtia yksinäisyyttään. Yksinhuoltajuus vaan alkoi pitkän päälle rasittamaan häntä. Eikä ihme. Itsekin yksinhuoltajuuden kokeneena voin sanoa, että voimat olivat välillä ihan hukkateillä. Minulla olikin t-paita, jossa luki, että "Äiti on vähän väsynyt".

Henna kipuili biologisen kellonsa kanssa. Tosin Samin biologinen kello tikitti myös lujaa. Henna oli jo kokeillut hedelmöityshoitoja ja toivoi adoptiolasta, mutta se oli liikaa hänen miehelleen. Siis suurta draamaa nousi tämän kirjan sivuilta tämän tästä eteeni. 

Väliin ei tiennyt, että itkisikö vai nauraisiko, sillä tekstistä nousi hienovireinen kyynisyys kera mustan huumorin. Huumoria löytyi sen verran paljon, että huomasin nauravani ääneen ainakin pari kertaa. Tuhersin kyllä parit itkutkin herkimmissä kohdissa. Voin siis sanoa, että tykkäsin kirjasta. Tykkäsin hurjasti siitä, että Pesonen varsinkin löysi rakkauden isolla ärrällä. Sötem. Minä sitten tykkään rakkaudesta myös kirjojen sivuilla.

Halaan äitiä kiitokseksi. Häpeän sitä miten olen häntä kohdellut. Minä haukuin hänet alimpaan helvettiin ja käskin luopua rakkaimmastaan. Vastapalvelukseksi hän pelasti minut pakkotöiltä.

 

Miika Nousiainen, Pintaremontti

Otava 2020

s. 365

Ihmissuhde- ja parisuhdeongelmia ja muitakin ongelmia

 

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen