Jan-Philipp Sendker: Kapinallinen ja varas

 

Minulla ei ole paljon aikaa kertoa tarinani. On kiinni enää tunneista, että he löytävät meidät. Ehkä päivästä, jos olemme onnekkaita. Miten minusta, hiljaisesta ja tottelevaisesta Niristä tuli lakia pakeneva rikollinen? Miten ihmeessä tulee se, mikä hän on? Totuus on, että en tiedä.

Saksalaisen Jan-Philipp Sendkerin Kapinallinen ja varas kertoi nykyaikaan sijoittuvan tarinan koronapandemia-ajasta köyhässä aasialaisessa maassa. Olen lukenut häneltä aiemmin Burmaan sijoittuvan trilogian, mutta tässä kirjassa ei mainittu maata missä elettiin eikä kansallisuutta.

Meillä ei ollut virallisia asiakirjoja. Ei työlupia, ei oleskelulupia, ei henkilötodistuksia, passeja tai edes syntymätodistuksia. Ei mitään. Olimme "laittomia".

Kirjan päähenkilöllä, nuorella Nirillä, ei edes ollut mitään kansallisuutta eikä oikeuksia, niin kuin maan omilla kansalaisilla. Pandemia-ajan alkaessa heidän perheensä, samoin kuin muidenkin maan asukkaiden, joilla ei ollut kansalaisstatusta, joutuivat muuttamaan slummeihin ja elämään roskiksista löydetyillä ruuilla ja hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Valtio ummisti silmänsä heidän kurjuudelta. Ei annettu rokotuksia eikä terveydenhuolto hoitanut, jos ei ollut rahaa.

Äiti jaksoi eilen vielä vessaan, kun autoin häntä. Tänään hän ei edes noussut. Hänen jokainen henkäyksensä kuulosti erittäin vaivalloiselta.

Niri alkoi varkaaksi. Hän varasti rikkailta ruokaa ja rahaa ja jakoi ne slummien asukkaille. Siitä alkoi kilpajuoksu viranomaisia ja poliiseja vastaan. Niri toimi mielestään oikein. Rikkailla oli kodeissaan suuria ruokavarastoja ja kassakaapeissaan rahaa ja kultaa miljoonittain. Niillä hän sai hankittua viikoiksi ruokaa köyhille ihmisille, joilla ei ollut mitään.

Hän hivuttautui vielä lähemmäs. Makasimme lähes nenät kiinni toisissaan. Hän silitti päätäni hellästi, hipsutti niskaani ja sulki silmänsä.

Nirillä oli apuri, johon hän oli rakastunut. Kirjan alun Robin Hood-tarinasta kehkeytyi loppua kohden rakastavaisten pakoseikkailutarina. Jännittäviä lukuhetkiä on siis tiedossa tämän kirjan lukijoille. 

Jan-Philipp Sendker on toiminut Stern-lehden Aasian kirjeenvaihtajana, joten näkökulma aasialaiseen koronapandemiaan on siis hyvin uskottava. Suomen kansalaisilla on ollut turvalliset olot verrattuna Aasian köyhälistöön ja slummien asukkaisiin, joilla ei ole ollut käsienpesuvettä eikä rahaa käsideseihin saatikka maskeihin, eikä varsinkaan rokotuksiin, joita Suomessakin on pistetty roskiin, kun kansalaiset eivät viitsineet vaivautua rokotuspaikoille tai edes perumaan aikojaan. Niilläkin rokotteilla olisi ollut käyttöä slummeissa ja köyhemmissä maissa. Tämä kirja avasi silmäni koronapandemia-ajan köyhyydelle ja turvattomuudelle Aasian slummeissa.

Jan-Philipp Sendker, Kapinallinen ja varas

suom. Tuomas Renvall

Aula & Co 2022

s. 270

Die Rebellin und der Dieb 2021

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke