"Kun meidän oli ajettava saksalaiset kaupungista, me naiset teimme osamme. Äidit, tyttäret, vaimot, nuoret ja vanhat, me lähdimme kaduille ja taistelimme. Te olitte siellä, ja niin olin minäkin. Tämä on uusi taistelu, mutta vihollinen on vaarallisempi: nälkä ja köyhyys. Jos te taistelette, lapsenne voittavat!"
Italialaisen Viola Ardonen Lasten juna kertoi koskettavan kasvutarinan pienestä pojasta. Vuonna 1946 Italia oli jakautunut köyhään Etelä-Italiaan ja vauraaseen Pohjois-Italiaan. Kommunistipuolue keksi mielestään hyvän idean viedä etelän lapsia pohjoisen vauraisiin koteihin syömään, tervehtymään ja käymään kouluja. Niinpä yksinhuoltajaäidin seitsenvuotias poika Amerigo lähetettiin Bolognaan junalla, joka oli täynnä lapsia, itkua, ikävää ja kyyneleitä.
Niin me lähdemme, käsi kädessä. Hänen askeleensa eivät ole kiireiset niin kuin äitini Antoniettan. Hän ei jätä minua jälkeen. Tai ehkä minä kävelen nopeammin, minua pelottaa, että jään yksin harmaaseen ilmaan.
Amerigo sai Bolognasta suuren perheen. Hänen huoltajanaan oli yksinäinen nainen, mutta naisen siskolla oli poikia, joiden kanssa kului aika koulussa ja vapaalla. Yhteys omaan äitiin oli kirjeiden varassa. Äiti ei osannut kirjoittaa, joten hän tarvitsi siihen apua. Kun taas Amerigo oli luistanut kotiseudullaan koulunkäynnistä ja joutui nyt kirimään samanikäiset kiinni. Hän innostui koulusta ja koulukaveritkin olivat mukavia, kun eivät kiusanneet.
Ennen kuin saan lauseen loppuun korvapuusti läjähtää kasvoilleni niin äkkiä, että kieli jää hampaiden väliin, ja se sattuu niin, etten pysty enää puhumaan.
Kotiinpaluu ei ollut helppoa. Paluu samaan köyhyyteen, josta lähtikin, oli Amerigolle vaikeaa. Ei enää koulua, ei musiikkia, ei ruokaa, ei kenkiä, vain raatamista ruoan eteen. Selvä se, että kumpikaan ei ollut tyytyväinen, ei äiti Antoinette eikä Amerigo.
Viola Ardonen Lasten juna vei sodanjälkeiseen Italiaan. Koskettava lapsuuskuvaus pienestä pojasta, joka joutui valitsemaan kahden perheen väliltä. Kirja perustuu tositapahtumiin.
Viola Ardone, Lasten juna
suom. Laura Lahdensuu
Aula & Co 2022
s. 244
Il treno dei bambini 2019
Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä. Minustakin tämä oli hyvin kiinnostava ja koskettava kirja.
VastaaPoistaKiitos Anneli kommentistasi :) Muistaakseni varasin kirjan kirjastosta sen jälkeen, kun luin bloggauksesi. Kiitos hyvästä kirjavinkistä. T. Mai
PoistaKuulostaa kyllä kovin koskettavalta! Oli eilen kirjastossa paikalla, mutta nyt ei tuntunut olevan tämän tarinan aika.
VastaaPoistaTarinoilla on omat aikansa. Tämä koskettava lapsen kasvukertomus avasi silmät sodan jälkeiseen aikaan Italiassa. T. Mai
PoistaTämän voisi joskus lukea. Tällainen lapsen näkökulmasta kerrottu tarina on varmasti hyvin koskettava, kuten muutkin ovat tuossa sanoneet.
VastaaPoistaSuosittelen tätä kirjaa lämpimästi. Kirjan taustalta löytyy tositarina. Kauheaa, että Italiassa oli samanaikaisesti toisaalla rikkautta ja vaurautta ja toisaalla köyhyyttä ja nälkää, mutta lapsia ajatellen apu olisi voitu osoittaa omaan kotiin, ettei lapsia olisi tarvinut siirrellä. Siitähän syntyi elinikäiset traumat.
Poista