Täysin kieroutuneeseen asetelmaan solisee iloisten, kirkkaiden lapsenäänten pälpätys. Sanoista en saa selvää. Lasten puhe kantautuu korviini kuin paksun vanukerroksen läpi samalla kun mietin, miten saan heidän isänsä hengiltä.
Saksalaisen Romy Hausmannin esikoistrilleri Lapsikulta meni heittämällä lukemieni psykologisten trillereiden huippulistalle, vaikka ennen kirjaa ajattelin, että onkohan tämä liikaa Emma Donoghuen Huoneen kaltainen. Tarinan perusasetelmassa on samankaltaisuuksia, mutta myös sen verran eroavuuksia, että trilleri oli todella jännittävä.
Perusasetelma oli se, että Lena heräsi eräästä mökistä ja hänellä oli kaksi lasta ja mies. Nämä olivat hänelle tuntemattomia, mutta he käyttäytyivät kuin hän olisi perheen äiti. Tosin he asuivat mökissä, jonka ikkunat oli peitetty ja ovet olivat lukossa. Mies valvoi kaikkea.
Mikä äiti sinä muka olet, Lena?
Tuollainen hirviö ihmiseksi!
Lena pääsi lopulta pakoon mökistä, mutta hän joutui onnettomuuteen pakomatkallaan ja päätyi sairaalaan. Hänen mukanaan sairaalaan tuli toinen lapsista, Hannah. Hannah oli elänyt koko elämänsä pienessä mökissä, ilman muita ihmiskontakteja. Hänen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kehityksensä oli vaurioitunut, samoin hänen veljellään. He olivat eläneet täysin oman isänsä alistamina eristyksissä kaikesta ja kaikista. Mutta miksi?
"Ei tämä ole Lena", huohotan kämmeneeni. "Tämä ei ole minun tyttäreni."
Kolmas kirjan henkilöhahmoista oli Matthias, Lenan isä. Hän joutui tunnistamaan Lenan sairaalassa, mutta kyseinen henkilö ei ollutkaan heidän tyttärensä, joka oli kadonnut, mutta sitävastoin Hannah oli aivan kuin heidän oma tyttönsä lapsena. Lena oli kadonnut parikymppisenä. Ainoan lapsen katoaminen oli valtava perhetragedia Matthiakselle ja hänen vaimolleen. Olisiko mahdollista, että lapset olisivat heidän lapsenlapsiaan, varsinkin Hannah?
Tämä on sinun vankilasi. Ei meidän.
Romy Hausmannin psykologinen trilleri Lapsikulta vei syrjäiseen metsämökkiin, missä eli epätavallinen perhe kuvitellen elämää tavalliseksi.
Romy Haussmann, Lapsikulta *****
suom. Veera Kaski
Wsoy 2022
s. 365
Liebes Kind 2019
Hui! Kammottava on ihanaa omalla sohvalla turvallisesti nautiskeltuna. Panen kirjan muistiin.
VastaaPoistaTurvallisesti omassa kotona tämmöisen voi lukea ihan mielenkiinnosta. Pelottava pointti on se, että tämmöistä on tapahtunut ihan oikeassa elämässäkin. Ihmisiä siepataan ja heitä pidetään vankina ja heille tehdään kaikkea kamaluutta.
PoistaHurjalta kuulostaa, mielenkiintoinen asetelma!
VastaaPoistaAsetelma oli alkuun aika pelottava, mutta sitten se muuttui jännittäväksi.
PoistaMai, kiitos vinkistä♥ Tämä on takuulla rankka....
VastaaPoistaKiitos Leena. Suosittelen. Kirjassa on tarpeeksi jännitystä.
PoistaKurkista kohta Lumia♥
VastaaPoistaEn kyennyt lukemaan loppuun. Oli vaan niin ahdistava kirja :(
VastaaPoistaTämä kirja oli todella ahdistava ja järkyttävä kaikessa kauheudessaan.
Poista