Tuskainen huuto sekoittui tuulen repivään kohinaan ja nyt jo kauas ehtineen Airbus A321-koneen vaimenevaan jylyyn. Tummanharmaiden, repaleisten pilvien lomasta pilkahteli puolikas kuu, jonka hopeisessa valossa piippu näytti uhkaavan sijaan suorastaan lumoavalta. Sillä hetkellä olisi ollut vaikea uskoa, että sen uumenissa jonkun sydän oli juuri lyönyt viimeisen kerran.
Sari Rainion ja Juha Rautaheimon dekkarin Vainajat eivät vaikene kannessa on kuolleen ihmisen käsi kuvan päällä. Tarinasta löytyi myös kuva, mutta se löytyi roskiksesta. Tarinasta löytyy myös vainaja ja toinen ja kolmas. Myös ns. auervaaran huijaamia naisia oli useampia. Mutta oliko kyseinen naisten huijari myös murhaaja?
Häkellyttävän pitkä, häkellyttävän leveät hartiat. Kalvakkaat, pitkänomaiset kasvot ja lähes mustat, koleakatseiset silmät. Viola Kaarto oli hätkähdyttävä ilmestys, ja aiheutti hiljaisen hetken tilanteessa kuin tilanteessa astuessaan sisään huoneeseen. Nyt hän kohdisti haukankatseensa muista paikalla olijoista piittaamatta Karilaan.
Kirjan päähenkilö oli rikosylikonstaapeli Ville Karila, mutta myös kiinnostava henkilöhahmo oikeuslääkäri Viola Kaarto oli kirjassa isossa roolissa. Molemmat olivat jo kokeneita ammattilaisia työssään. Uusi kuollemantapaus osoittautui kuitenkin mutkikkaaksi murhaksi, joka työllisti sekä heitä, että muita kollegoita.
Kuollut henkilö oli seurustellut miehen kanssa, joka osoittautui oikeaksi ketkuksi ja huijariksi. Hänen kiinni saamisensa osoittautui vaikeaksi, mutta lopulta hänet tavoitettiin ulkomailta, jonne oli luikkinut elämään naisilta huijaamilla rahoilla. Rakkaus tekee kipeää, kun rakkauden kohde osoittautuu huijariksi.
Rainion ja Rautaheimon dekkarissa Vainajat eivät vaikene on jotain hyvin rauhoittavaa ja perinteikästä rikosten tutkintaa. Karila oli toimissaan aikamoinen "fundeeraja", mutta rikoksetkin vaativat ajattelua ja palasten yhteensovittamista. Kirjan toinen päähenkilö Viola taas oli pelkkää särmää. Saas nähdä mitä hän seuraavassa dekkarissa on saanut aikaan. Kirjan lopussa oli nimittäin aikamoinen koukku seuraavaan dekkariin. Plussaa annan myös kirjan sekä kappaleiden nimistä.
Sari Rainion ja Juha Rautaheimon dekkari Vainajat eivät vaikene syventyi rikoksiin ja rakkauteen.
Sari Rainio & Juha Rautaheimo, Vainajat eivät vaikene
Siltala 2021
s. 477
Dekkari
Mortui non silent - sarja 1. osa
Erittäin hyvä nimi dekkarilla. Vainajalta / vainajasta saadaan ties mitä tietoa kun pistetään patologit ja etsivät töihin.
VastaaPoistaMinustakin kirjan nimi on todella hyvä. Tässä dekkarissa on mainio patologi. Hänen henkilöhahmonsa varmasti rehevöityy sarjan jatkuessa.
PoistaPidin tämän kirjan rauhallisuudesta ja eräänlaisesta nostalgisuudesta. Jatkon aion lukea.
VastaaPoistaMinä olin alussa, että hohhoijaa, onpas rauhallista menoa, kunnes tykästyin henkilöihin ja siihen, että ei aina tarvitse olla suuria juonenkoukkuja ja käänteitä ja draamaa. Jatkan minäkin sarjan parissa.
PoistaTämä kirja odottaa lukemistaan loppuun. Aina tartun siihen kun olen levoton eikä lukemisesta tule mitään. Itse kirjassa ei minusta ole mitään vikaa, kieli on nautittavaa ja on vain hyvä, että välillä tulee hidastempoisempia kirjoja.
VastaaPoistaAlussa minulla oli vaikeuksia sopeutua siihen hitaaseen menoon ja päähenkilön tuumailuihin, mutta sitten uppouduin ja annoin tarinan viedä.
PoistaKomea ja koukuttava! Herkullinen ajankuva myös. Ja teksti, joka on ammattimaisesti tehty. Saa siirtyä lukijana tarinan matkaan huoletta vaikka jännityksellä.
VastaaPoistaNo niin on. Tykkäsin varsinkin Viola Kaarton henkilöhahmosta. Ehkäpä kakkososassa kerrotaan hänestä jotain enemmän.
Poista