Hän katsoi itseään kylpyhuoneen peilistä ja yritti olla armollinen. Tämä tapahtui kaikille. Joka ainoa päivä olisi pitänyt hyväksyä itsensä uudelleen, vähän vanhempana, vähän veltompana. Ei hän ruma ollut. Hänessä oli kuivakukkakimpun kauneutta, vaaleaa ja murenevaa.
Anna-Leena Härkösen uusin teos Huomenna hän ei tule kertoi varhaiseläkkeellä olevasta Elsasta. Elsa oli vuoden ajan ollut leski ja päivistä oli tullut tylsääkin tylsempiä, tai hänestä itsestään oli tullut. Kunnes eräänä päivänä hän tapasi nelikymppisen Valtterin. Elämään tuli selvästi uudenlaista säpinää. Tosin Elsan piti maksaa Valtterille ajasta, sillä hän oli maksullinen mies.
Kukaan ei tiennyt tästä. Jos Valtteri osoittautuisi paloittelumurhaajaksi, Elsan palaset saisivat mädäntyä, ennen kuin joku reagoisi.
Ennen ensimmäistä käyntiä Elsan ajatukset seilasivat villisti. Kyllähän ne siitä rauhoittuivat ja hyväähän se Valtterin käynti teki Elsalle. Ja toinenkin käynti. Mutta Elsa tuli nopeasti riippuvaiseksi.
Anna-Leena Härkösellä on taito tarttua aiheisiin, jotka ovat tabuja, sillä maksullinen mies tai nainen tulee harvemmin esille lukemissani kirjoissa. Parasta Härkösen kirjoissa on huumori. Täytyy tunnustaa, että nauroin tämänkin kirjan parissa muutaman kerran vedet silmissä, sillä jotkut kohtaukset olivat vain niin hauskoja.
Päähenkilöhahmo on tosi hyvä hahmo kaikkine puheineen ja mietteineen, sillä Elsa sanoi sanottavansa, eikä se kaikkia miellyttänyt. Esimerkiksi isoveljensä kanssa hänellä oli mainiot riitelyt puolin ja toisin. Anna-Leena Härkönen osaa kirjoittaa riitelevistä ihmisistä. Sekin on hyvä taito, sillä kyllähän ihmiset tavallisessakin elämässä riitelevät ja puhuvat rumia.
Anna-Leena Härkösen Huomenna hän ei tule kertoi tarpeista, joita ei voi korvata rahalla. Ehkäpä tämä kirja olisi tarvinnut vähän räväkämmän nimen, sillä tälläkin kertaa kirjailija on omaan vauhdikkaaseen tapaansa revitellyt rehellisesti lukijoille ilot, surut ja tarpeet auki ja levälleen.
Anna-Leena Härkönen, Huomenna hän ei tule *****
Otava 2023
s. 207
Ei olekaan tullut luettua Härkösen kirjoja aikoihin. Joulun aikoihin luin jonkun kolumnikokoelman.
VastaaPoistaHärkösen kirjoista on tullut itselle hyvin läheisiä. Olen samoilta seuduin kotoisin kuin kirjailija, joten varsinkin kirjojen huumori uppoaa minuun sulavasti.
PoistaSamaa mieltä, Anna_leena Härkönen käsittelee arkoja asioita ja ristiriitoja. Hänen tekstejään on helppo lukea
VastaaPoistaMinustakin Härkösen kirjoja on helppo lukea. Tykkään tosi paljon hänen kolumneistaan ja niistä tehdyistä kirjoista. Tämä kirja suorastaan revitteli, ja huumoria löytyi runsaasti.
PoistaNo todellakin olisi voinut olla räväkämpi nimi. Luettuasi kirjoituksesi haluankin lukea tämän. Nimi ei ole houkutellut, eikä kansikuvakaan.
VastaaPoista"Hänessä oli kuivakukkakimpun kauneutta, vaaleaa ja murenevaa." Hienosti kuvattu vanhenemisen aiheuttama muutos.
Tälle kirjalle sopisi hyvin nimeksi esim. "Peilissä näin kuivakukkakimpun" tai "Kuivakukkakimppu". Ilman muuta kansikuvakin voisi olla paljon tunteellisempi. Härkösen kirjoissa tunteet räiskyvät hyvin aidosti.
PoistaJoka päivä on pitänyt hyväksyä itsensä uudelleen... voiko sen aidommin kertoa, kun vanheneva ihminen katselee itseään peilistä. Itsekin näen nykyisin peilistä hyvin paljon ikääntyvän äitini piirteitä. Suosittelen kirjaa lämpimästi.
Härkönen on oiva dialogin hallitsija. Muuten ei kirja noussut kirjailijan tuotannosta suosikikseni, vaikka ymmärrän aiheen merkityksen. Kiitos jutustasi - ja naistenviikkopanostuksestasi!
VastaaPoistaMinustakin Härkönen hallitsee hyvin dialogin. Näin tämänkin kirjan jo tulevana elokuvana/näytelmänä. Lyhyttä ja napakkaa puhetta sekä mahtavia tunteita tulvillaan.
PoistaKiitos Tuija sinulle Naisten viikon - lukuhaasteesta.
Voi että, kun tulisikin pitkästä aikaa vastaan kirja, jonka äärellä tuntea - ja etenkin nauraa!
VastaaPoistaTaidan olla herkkä tunteilemaan, kun tämän tästä itkeskelen ja naureskelen kirjojen äärellä. Toivon, että löydät jonkun tunnekirjan, joka vetää suupielet ylöspäin ja naurattaa.
Poista