Kello oli jo yli kahdeksan. Juoksin polun ylös ja pysähdyin kalliolle. Kaislikko oli ruskistunut, lahden perä harmaa, vastapäiset lehtipuut kirkkaan keltaiset.
Hannu Salaman teos Lokakuun päiviä tuli lukuun nimensä vuoksi, lokakuulle sopiva ainakin nimensä puolesta. Kirjan alkukin vaikutti lupaavalta, kun siinä kuvailtiin miltä ulkona näyttää. Kuvailijana oli päähenkilö, kirjailija, jonka nimi ei tullut kirjassa esille. Ei kuitenkaan omaelämäkerta, vaan fiktiokirja.
- Saatanan kummaa syksyä kun ei lehdet putoo ollenkaan. Se on toi paskoränni joka sen tekee. Tai ei ne kai pudonnu o muualtakaan.
Kirjailija kirjoitti kotonaan mm. arvosteluita eri lehtiin. Perheeseen kuului päiväkoti-ikäiset lapset ja vaimo, joka opiskeli. Henkilöt olivat siis nuoria. Kirjailijalle ja hänen kavereilleen maistui viina melkein joka päivä. Kotonakin juotiin kaljaa. Juopottelureissuilla oltiin usein monta päivää.
Pihassa istahdin märkään puutuoliin, se lahoaisi kesän päästä läjään. Mutta piha ei tuoleja tarvitsisi. Vaahtera oli vielä ihan vihreä, koivut melkein, mutta vasta toissa-aamuna mittari olikin ensi kerran ollut eineen alle nollan.
Minusta oli kiva seurata miten kirjailija kuvasi lokakuun etenemistä ulkona. Sisäpuuhat vuorostaan olivat riitelyä vaimon kanssa ja etupäässä juopottelua. Suhde Lulun kanssa oli myös erikoinen, mutta vaikuttaisi siltä, että kirjailija hakemalla haki erilaisia sosiaalisia kontakteja.
Äsken olin vielä ajatellut haravoida lehtiä ja panna pari ruutua tuplaten, mutta nyt ei huvittanut kumpikaan: lahdelta haisi taas koko perkeleen lähiön paskat.
Niinpä niin, kuka nyt paskan hajussa haluaisi haravoida. Oulussa asuessani tehdas tuprutti ilmaan enemmän ja vähemmän paskan hajua. Siihen oli siis pakko sopeutua.
Kolmaskymmenes lokakuuta satoi ensimmäisen lumen.
Hannu Salaman Lokakuun päiviä sopi lokakuiseksi lukukirjaksi. Kirja on hyvin äijämäinen, ja siinä juopotellaan ja politikoidaan. Tosin kirjailija itse melkein pelkästään juopottelee.
Hannu Salama, Lokakuun päiviä
Otava 1971
s. 159
Hannu Salama: Juhannustanssit
Hauskasti avaat tätä Salaman "vastapainoa" Juhannustansseille lokakuun loskien värikkääseen kuvaukseen ja kielenkäyttöön! Myös riemukas ja katseenvangitseva kansi istunee reipaskieliseen sisältöön.
VastaaPoistaSalamasta oli moneen lähtöön ja eittämättä hän oli varsin kiinnostava ja polemiikkia herättänyt väriläiskä suomalaisessa kirjallisuudessa:)
Kansikuvassa on värikäs kana, syksyn värit. Kana on mielestäni myös kaljapullon muotoinen ja kolmonen rinnassa kuin kolmosolut. Ehkäpä kana on valikoitunut kuvaamaan myös kirjassa esiintyviä lintuja...
PoistaTarinan kirjailija oli sitä mieltä, että muut politikoivat ja hän keskittyy itseä kiinnostaviin juttuihin. Olihan tässä vapaa avioliitto suhteineen. Molemmat kävivät vieraissa, mutta ei se sitten pitkän päälle sopinut lainkaan kuvioihin.
Oletpa valinnut kiinnostavan kirjan. Aikaa on siitä, kun olen lukenut Salaman kirjoja, mutta olihan Juhannustanssit aikoinaan melkoinen puheenaihe.
VastaaPoistaSuomalaista äijämenoa juopotteluineen, salasuhteineen jne. Kirjan nimi sopi tähän kuukauteen, joten valitsin sen siksi luettavaksi. Juhannustanssit oli huomattavasti parempi teos mitä tämä.
Poista