Vain Reetu tiesi sillä hetkellä. Jos se olisi osannut puhua, olisiko se kertonut minulle? Vai vain katsonut minua ja vaiennut, kuten kaikki muutkin.
Annamari Marttisen uusin teos Tapahtui mitä tahansa järkyttää ja pakahduttaa aihepiirillään. Kirjailija on rohkeasti valinnut teemansa, niin kuin kaikkiin kirjoihinsa. Kirjasta löytyi runsaasti tunteita, jotka vaiettiin hiljaiseksi. Niistä ei voinut puhua kenellekään, ei edes perheenjäsenille. Aihe oli tabu. Aihe oli murha.
Jokin kylmä liikahti vatsassani ja rintakehässäni.
Vesa asui koiransa kanssa Lappeenrannassa omakotitalossa. Hän oli jäänyt eron jälkeen rakentamaansa taloon asumaan. Vanhemmat lapset olivat jo omillaan, vain nuorin oli pari vuotta joka toinen viikonloppu hänen luonaan. Yhteydenpito oli heikkoa, vaikka Vesa oli toivonut asioiden olevan toisin. Sitten sairaalasta oli otettu yhteyttä. Hänen nuorin lapsensa oli syvästi masentunut, mutta hänet pantiin pois osastolta.
Ennen puhuttiin puskaradiosta. Tänä päivänä jutut kulkivat valon nopeudella. Vielä kun oli kyseessä murha. Ja nuoret tekijät.
Tapahtui mitä tahansa teoksen kertojana toimi koko ajan Vesa. Hänen maailmansa kaventui entisestään tapahtumien jälkeen. Kukaan sukulainen tai ystävä tai kaveri ei ottanut yhteyttä häneen. Eikä Vesa ottanut yhteyttä. Vesalla oli silti hirvittävä paine puhua tapahtuneesta jonkun kanssa, mutta edes muut lapset eivät suostuneet puhumaan siitä. Hekin vaikenivat. Onneksi Vesalla oli koira, jonka kanssa oli kommunikoitava edes vähän, ja sen kanssa oli mentävä ulos. Eläimet eivät tuomitse, vaan he kulkevat rinnalla oli miten paha olo tahansa.
Ja täällä sinulla ei ole huumeita. Miltä se tuntuu? ajattelin. Mitä huumeita käytit? En halua tietää. Olen pelkuri. En vain kestä. Mitään tästä.
Vesan nuorin lapsi oli vangittu, ja edessä oli pitkä tuomio. Miten elää siinä mukana. Rakkaus lapseen ei loppunut synkkään tekoon. Tuli lyhyet vankilavierailut, mutta oikeudenkäynti oli liikaa. Asioiden piilottelu, häpeä, muiden ihmisten seuraaminen, tiesivätkö he, tuomitsivatko he, oliko hän huono isä? Marttisen tyyli kirjoittaa kauhistuttavista asioista salpaa hengen. Hänellä on taito löytää kaikista kipeimmät ja koskettavimmat tunne-elämän kipukohdat.
Annamari Marttisen Tapahtui mitä tahansa kertoi siitä, mitä vaikutuksia synkillä rikoksilla voi olla perheenjäseniin.
Annamari Marttinen, Tapahtui mitä tahansa *****
Tammi 2024
s. 277
Anna-Leena Marttinen osaa kirjoittaa hyvin vaikeista asioista. Ainakin Häiriömerkintä ja Vapaa ovat minulle tuttuja. Tässä uusimmassa tuntuu olevan todella rankka aihe. Mietin, että onkohan liiankin rankka minulle.
VastaaPoistaMarttisen kirjat ovat todella kerta kaikkisen upeita huolimatta rankoista aiheista. Tässä kirjassa mennään häpeän ja hiljaisuuden ytimeen. Onko elämää murhan jälkeen ja miten perheenjäsenet voivat läheisen osoittautuessa rikolliseksi. Todella rankka aihe.
PoistaRakkaus lapsiin ei tosiaan hevillä lopu.
VastaaPoistaEn ole lukenut kirjaa, mutta tiedän että ihmiselämä on hauras ja odottamattomia asioita tapahtuu. Onnekas se, joka saa elää suunnilleen "tavallisen" elämän.
Kaunista viikonloppua ja mukavia syksyisiä kävelyretkiä!
Annamari Marttinen on valinnut kirjaansa sydäntäsärkevän aihepiirin. Oma lapsi on oma lapsi. Rakkaus lapseen ja inho ja häpeä hänen tekemäänsä rikokseen käyvät sanatonta kaksinkamppailua kirjan tekstissä. Miten omasta lapsesta on tullut rikollinen ja katuuko hän edes tekojaan?
PoistaKaunista viikonloppua sinulle ja upeita kuvauskohteita :)
Marttisen romaanit ovat upeita. Hän osaa niin taitavasti eläytyä ihmisten kipeisiin tunteisiin. Tykkäsin tästäkin. Monta on kyllä vielä myös lukematta.
VastaaPoistaMarttisen kirjoissa on aina uskomattoman koukuttavaa lukea, sillä ne ovat täynnä erilaisia tunteita. Minäkin tykkäsin tästä.
PoistaKiva kun olet jälleen blogistaniassa :)