Matkalla oli tuskin muuta nähtävää kuin vaahtopäinen meri. Siitä huolimatta Trausti oli mennyt lautan kannelle, ei tuijottaakseen kuohuvia aaltoja vaan virkistäytymään merenkäynnissä.
Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin Muistan sinut on Musta jää-dekkarisarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Näen sinut. Kirjat eivät liity toisiinsa tiukasti, niissä tutkitaan rikoksia ja tapahtumapaikkana on Islanti.
Ryhmä entisiä opiskelijoina ystävystyneitä henkilöitä matkasi Vestmanna-saarille erään kaverinsa hautajaisiin. Yhteydenpito oli vähentynyt opiskeluajan jälkeen. Siispä porukka oli jo alunperinkin vierastunut toinen toisistaan. Asuminen samassa mökissä autiolla merenrannalla loi klaustrofobisen ilmapiiriin sen lisäksi, että ikävät salaisuudet mustasivat ja pilasivat jälleennäkemistä. Sitten rannalta löytyi kaksi henkilöä kuolleena.
"Häivytään täältä. Pois. Niin pian kuin mahdollista. Tältä helvetin saarelta."
Yrsa Sigurdardóttirin jännityksen tehostamiskeino on kirjoittaa tapahtumia eri aikatasoissa. Tällä kertaa hän kertoi yhdeksästä eri viikonpäivästä, mutta vaihdellen niiden järjestystä. Mitä ihmettä tapahtuikaan Vestmanna-saarilla, siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Kertojina toimivat kaveriporukkaan kuulunut Trausti ja Idunn, joka oli Islannin ainoa oikeuslääkäri. Idunn ei olisi halunnut matkata Vestmanna-saarille, sillä hän oli kotoisin sieltä. Hän ei halunnut tavata isäänsä. Eräs sukulainen tuli heti tapaamaan häntä ja sekoitti hiukan tutkimuksiakin. Oliko se hyvä vai huono asia?
Yrsa Sigurdardóttirin psykologinen jännityskirja pureutui ystävyyteen ja ratkoi outoja rikoksia.
Yrsa Sigurdardóttir, Muistan sinut *****
Suom. Marjakaisa Matthíasson
Otava 2025
s. 348
Alkuteos: Gættu þinna handa 2022
Psykologinen jännityskirja
Musta jää-dekkarisarjan 2. osa
Islanti
Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut
Joskus vaikea seurata eri ajoissa hyppimistä, mutta kun lukee keskittyneesti voi saada kivoja ahaa-elämyksiä juuri siitä syystä että pääsee käymään menneessä tai tulevassa.
VastaaPoistaNykykirjat pomppivat toisinaan miten sattuu, harva kirja jatkuu alusta loppuun samassa järjestyksessä. Aivoni joutuvat palaamaan usein taaksepäin ja kertaamaan, että missä nyt mennään ja mitä olikaan tapahtunut ja kuka teki ja mitä. Voi aivoparkaani. En siis aina tykkää, kun lukeminen on yhtä sekametelisoppaa. Tässä kirjassa oli se hyvää, että sai seurata, miten Idunn hoiti sukulaissuhteensa.
Poista