1. syyskuuta 1939
Voi! Sota alkoi
tänään. Kukaan ei tahdo uskoa sitä. Eilen iltapäivällä istuin Elsa Gullanderin
kanssa Vasaparkenissa, ja lapset juoksentelivat ympärillämme leikkimässä. Siinä
me haukuimme leppoisaan sävyyn Hitleriä ja ajattelimme yksissä tuumin, ettei
sotaa taida tullakaan – ja sitten tänään!
Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjat
1939-1945 on koottu suoraan hänen kirjoittamistaan päiväkirjoista ja
lehdistä leikkaamista artikkeleista ja kuvista. Kirja sisältää myös runsaasti
valokuvia perheen jäsenistä. Kirjan lopussa Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman
kertoo äidistään, joka kirjoitti päiväkirjoja hiukan yli kolmikymppisenä.
Astrid oli sihteerikoulutuksen käynyt, mutta tallensi hyvin
ammattimaisesti sotatapahtumia ja samalla kirjoitti hyvin sujuvaa tekstiä, joka
on voitu tallentaa lyhentämättömänä kirjan sivuille. Astrid Lindgren ei vielä
ollut julkaissut kirjoja, mutta teoksesta voi lukea hänen kirjailijatyön
kehittymisestä, sillä sota-aikana hän julkaisi kaksi kirjaa ja kirjoitti
kolmatta.
Teksti kuvaa tukholmalaisen perheen elämää toisen maailmansodan
aikana. Ruotsissa vältyttiin sodalta, vaikka silloinen Neuvostoliitto pudotti
pommeja myös Ruotsin maaperälle ja uhkasi vesistön puolelta. Jostakin syystä
Venäjä käyttäytyy edelleenkin Ruotsia kohtaan samalla tavalla kuin sota-aikana,
eli ärsyttää sekä ilma- että vesiteitse ja ylittää rajoja. Kirjasta tulee myös
selkeästi ilmi Suomen sotavaiheet vuosina 1939-1945, joista kirjailija piti
tarkkaa selkoa.
Sotahistorian ystäville kirja on loistavaa lähdeaineistoa juuri
kirjassa olevien lehtiartikkeleiden ja lehtivalokuvien puolesta. Lindgren
kirjoitti tarkasti ylös sodan kehityksen ja muiden maiden osallisuudet tai
osallistumattomuuden, eri maiden miehittämiset, juutalaisten vainot ja
keskitysleirit ja siinä sivussa kertoi oman perheen arkisista tapahtumista.
Perheen tapahtumiin liittyi sekä hyviä että huonoja aikoja. Sture Lindgren ei
ollut mikään uskollinen aviomies, joten sivuilta voi lukea hyvinkin
lohduttomista ajoista.
Astrid Lindgren
työskenteli sota-aikana postin salaisessa kirjesensuurissa kotimaan ja ulkomaan
saapuvan ja lähtevän sotilas- ja siviilipostin tarkastajana. Kirjeet
höyrytettiin auki ja luettiin, ja sen tarkoitus oli etsiä ja piilottaa
sotilaallisia paikkatietoja ja muita maanpuolustuksen kannalta merkittäviä
salaisuuksia.
Kirjailija kopioi ja siteerasi päiväkirjassaan joitakin
kiinnostavimpia kirjeitä, joita aukoi postin salaisessa kirjesensuurissa, ja ne
ovat luettavana tässä kirjassa. Miksi kirjailija kopioi kirjeitä itselleen on
salaisuus, mutta jostakin syystä mieleeni tuli, että hän takasi oman selustansa
tiedoilla, sillä sota-aikana luotettavuus ja luottaminen tarkoittavat eri asiaa
kuin rauhan aikana.
Sotapäiväkirjat 1939-1945 on runsas tietoteos toisesta
maailmansodasta. Tietoteosta keventää päiväkirjamaisuus ja perheen ja Ruotsin
olosuhteiden kuvaukset. Ruotsalaisilla oli ruokaa ja he kävivät töissä ja
lapset kouluissa sodan aikana. Joitakin tavaroita ja ruokatavaroita
säännösteltiin ja lämpö ja vesi olivat välillä pois käytöstä. Lisäksi tuhansia
miehiä soti vapaaehtoisesti suomalaisten rinnalla. Ruotsi avusti myös rahallisesti suomalaisia. Maa otti vastaan pakolaisia ja suomalaislapsia lähetettiin Ruotsiin sodan ajaksi.
Astrid Lindgren kuitenkin pohti päiväkirjoissaan, että olisi pitänyt tehdä ja
avustaa paljon enemmän. Hänellä oli myös varmat mielipiteet Hitleristä ja
muista sodan johtajista.
Luin kirjan äärimmäisen vaikuttuneena Lindgrenin
havainnoinneista ja tarkoista muistiinpanoista. Kirja ei ole kepeä, vaikka sitä
on sujuva lukea. Kirjailija tuo hyvin selvästi esille omat ajatuksensa sodasta
ja sen hulluudesta ihmiskunnalle.
Astrid Lindgren, Sotapäiväkirjat
1939-1945 *****
Suom. Kari Koski
Wsoy 2016
s. 272
Krigsdagböcker
1939-1945 julkaistu 2015 Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
Tämä oli todellakin hieno kuvaus sodan "taustalta" nähtynä. Minuakin mietitytti nuo sensuurikirjeiden lainaukset.
VastaaPoistaMinua myös mietitytti nuo sensuurikirjeiden lainaukset. Olisin ehkä jättänyt ne kokonaan pois tästä kirjasta.
PoistaMai: mainio postaus tästä Lindgrenin vahvasta teoksesta, joka osoittaa hänen laaja-alaisuutensa ja jätti vahvan lukujäljen. Hänellä on taito kuvata historian tapahtumia yksityishenkilön silmin tavallaan aitiopaikalta käsin, suurta humaanisuutta osoittaen. Kun sulki kannet, jäi pitkäksi aikaa hiljainen olo...
VastaaPoistaKiitos Takkutukka <3
PoistaLindgrenillä on oma ääni kirjallisuudessa. Tämä kirja osoittaa hänen vahvan kiinnostuksen yhteiskunnallisista asioista. Sujuva kirjoittaja, jota luin ihaillen. Tuli kyllä mieleen, että toivottavasti kukaan ei julkaise minun mökkikirjoja, kunhan kuolla kupsahdan. Siellä on monenmoista harakanvarvasta ja sekavaa raapustelua omaksi iloksi... ihan nousi karvat pystyyn!
Kiitos Mai tämän kirjan esittelystä. Kiinnostaa kovasti. Luimme lukupiirissä Astrid Lindgren: Tämä päivä yksi elämä ja tykkäsimme kovasit. Tämä voisi olla hyvää jatkoa. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaMinä tykkäsin myös Jens Andersenin kirjoittamasta Astrid Lindgrenin elämäkerrasta. Luin sen pari vuotta sitten. Tämä sopii hyvin siihen jatkoksi.
Hyvää viikonloppua <3
Luulin aluksi, että kirjaan tulee jatkoa, kun se oli "ohut" siihen nähden, että sotapäiväkirjat kattoi toistakymmentä muistikirjaa, mutta lehtileikkeitä taisikin riittää. Ihme, että kaikki muistikirjat olivat säilyneet eivätkä edes osittain kadonneet.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Luulenpa, että tämä kirja on vain kooste ja kaikkea ei ole julkaistu. Kirja on kuitenkin upea kooste sodan ajasta. Ruotsihan ei osallistunut sotaan, mutta Venäjä ja Saksa hyödynsivät Ruotsin puolueettomuutta omiin tarkoituksiinsa. Tänä päivänä ei kannata olla puolueeton Venäjän huseeratessa miten haluaa. Pelottava ajatus, että syttyy sota.
Poista