124 oli kaunainen.
Vauvan ilkeyttä täynnä. Talon naiset tiesivät sen ja niin tiesivät lapsetkin.
Vuosikaudet kukin sieti kaunaa omalla tavallaan, mutta vuonna 1873 sen uhreina
olivat enää Sethe ja hänen tyttärensä Denver.
Nobel-palkitun Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan
jälkeiseen aikaan 1870-luvun Ohioon, kun Paul D saapuu entisen orjan Sethen ja
hänen aikuistumassa olevan tyttärensä Denverin kotiin. Sethe ja Paul D tuntevat
toisensa kahdeksantoista vuoden takaa, jolloin he olivat orjina samassa
talossa, talossa jota kutsuttiin Kultaiseksi kodiksi, mutta joka oli muuttunut
kauhukartanoksi. Orjien ainoa ajatus oli paeta omistajiaan ja kiduttajiaan.
Paul D halusi tytön
ulos talosta, mutta Sethe oli päästänyt tämän sisään, eikä Paul D voinut ajaa
ketään ulos talosta joka ei ollut hänen. Oli eri asia mukiloida haamu ja aivan
toinen juttu heittää ulos avuton värillinen tyttö seudulla jossa Klaanilla oli
kätyrinsä. Raivokkaasti janoten mustaa verta jota ilman se ei voinut elää tämä
lohikäärme purjehti Ohion yllä halunsa mukaan.
Melkein samaan aikaan kuin Paul D saapui taloon, sinne saapui myös nuori nainen, joka kutsui
itseään nimellä Rakkain. Nuori nainen oli huonossa kunnossa, mutta Sethe ja
Denver ottivat hänet avosylin vastaan ja hoitivat terveeksi. Nuori nainen sai
jäädä taloon asumaan, mutta Paul D ei pitänyt Rakkaimmasta ollenkaan. Näiden
jännitteiden lisäksi kirjassa käydään läpi menneisyyteen jääneitä sekä
salaisuuksia että ikäviä tapahtumia, jotka oli suljettu iäksi, mutta jotka
halusivat pysytellä elävinä muistoina yhä edelleen. Ja näitä salaisia muistoja
löytyi kummankin rakastavaisen sekä Sethen että Paul D:n menneisyydestä.
Toni Morrison sai Minun
kansani, minun rakkaani teoksesta Pulizer-palkinnon vuonna 1988. Teos on
niin loistava historiallinen tarina, että toivon sen saavuttavan jokaisen
lukijan jossakin elämänsä vaiheessa. Kirja osoittaa, että historian tapahtumia
ei kannata sulkea arkkuihin ja lukita kiinni iäksi, sillä menneisyys sisältää
kipukohtia, jotka heittävät varjoja myös tähän päivään. Edelleen Yhdysvalloissa
kärsitään rasismista, joka kohdistuu mustiin ja värillisiin ihmisiin, vaikka
Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeen kaikki ihmiset olivat vapaita. Tasa-arvo ei
ole saavuttanut vielä 150 vuoden jälkeenkään mustia ihmisiä. Toni Morrison on
halunnut kuvata kirjoissaan juuri mustien ihmisten elämää ja tuoda esille
vääryyksiä, joita he ovat joutuneet kokemaan. Minun kansani, minun rakkaani teoksesta nousee ylös orjuus ja
orjuuden jälkeiset vuodet. Teos on loistava ajankuvaus ja yksittäisten ihmisten
kokemukset ja yritys elää omannäköistä elämää orjuuden ulkopuolella luovat
upean rakenteen tälle historialliselle
tarinalle. Mutta jotta pääsemme sisälle Morrisonille tyypilliseen kirjallisuuteen, tarinassa on myös riipaisevia naiskuvauksia julman historiallisen
ajan pyörteissä, mikä on myös tämän kirjan vahvuus.
Toni Morrison, Minun
kansani, minun rakkaani *****
Suom. Kaarina Ripatti
Tammen Keltainen kirjasto 1988
s. 330
Beloved 1987
Morrison Toni: Luoja lasta auttakoon
Voi ihanuus, minkä kirjan olet blogannut. Tämä on yksi suosikkikirjoistani, kuten oikeastaan koko Morrisonin tuotanto. Ihastuin Morrisoniin jo opiskeluiässä, kun aloin kiinnostua Amerikka-vuoteni jälkeen USA:n rotukysymyksistä. Ei Morrison turhaan saanut Nobelia.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaPääsiäinen oli siitä kivaa aikaa, että pitkillä ajomatkoilla ehdin lukea kirjoja ja kuunnella äänikirjoja. Kaikki kirjat olivat omasta hyllystä lähtöisin. Tämä oli kyllä huippuostos Antiikki-messuilta 7 eurolla.
Rotukysymykset nousivat varmasti heti esille, kun olit Amerikassa. Morrison on oikea kirjailija tuomaan esille mustien kokemia vääryyksiä. Nobel meni oikeaan osoitteeseen. Huippukirjailija ja huipputeokset <3
Kiitos tästä kirjoituksesta. Minulla on kirja omassa hyllyssä, olen sen joskus ostanut, mutta toistaiseksi olen epäröinyt tarttua siihen lukumielessä. Nyt herätit kiinnostukseni.
VastaaPoistaKiitos Paula <3
PoistaMinä taas etsimällä etsin itselleni juuri tämän kirjan ja tämä on ainakin näistä neljästä lukemastaani Morrisonin kirjasta paras kirja. Lue ihmeessä kirjahyllyssäsi oleva kirja, sillä se on todellinen kirjallisuuden timanttiteos.
En tiedä miksi en ole lukenut Morrisonia. Minulla oli nuorena jopa hänen kirjansa Jazz omassa hyllyssäni, mutta jostain syystä en koskaan saanut sitä luettua, ja kai olen sitten vienyt sen jossain vaiheessa kirpputorille... Nolo juttu! Lienee korkea aika tutustua häneenkin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että sinulle voisi olla korkea aika tutustua Morrisonin kirjoihin. Jotain maagista näissä hänen kirjoissaan on, sillä ne vievät mennessään omiin tarinoihinsa. Lisäksi ihailen kuvauksia naisten elämästä.
PoistaOlen samaa mieltä: tässä on romaani, joka kaikkien pitäisi lukea. Minun kansani, minun rakkaani on sykähdyttävä kuvaus mustista orjista ja orjuuden jälkeisestä elämästä, menneen ja nykyisen suhteesta.
VastaaPoistaHuipputeos <3
PoistaKiitos Melody kommentistasi.