Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti

Kesäkuun alkuun sopii mielestäni tämä Nicolas Barreaun Rakkausromaanin resepti, sillä luonto on kuin vastarakastunut pari. Lintuparvet livertelevät aamusta iltaan ja rakentavat jälkeläisilleen pesiä. Omenankukista sataa valkoista kukkasadetta ja kimalaiset, ampiaiset ja mehiläiset hullaantuvat omenankukkamedestä. Rakastuminen ei ole helppoa ja rakastuneiden välille voi kasaantua kaikenlaisia esteitä. Barreaun kirja kertoo ongelmista, joita syntyy, kun rakastunut mies valehtelee rakkautensa kohteelle kuvitellen, että rakastettu ei saa niitä selville, mutta mies ei ottanut huomioon, että valheella on lyhyet jäljet ja peitelläkseen valhetta täytyy keksiä aina uusia ja uusia valheita. Lopputulos ei voi olla muuta kuin alkuräjähdys ja rakkaus lentää savuna ilmaan.

Rakkausromaanin resepti sijoittuu Pariisiin ja kirjan sivuilla liikutaan eri kahviloissa ja kuppiloissa, jotka ovat oikeasti olemassa. Kirjan päähenkilöt ovat kustannustoimittaja André ja ravintolanomistaja Aurélie, jotka tapaavat, kun Aurélie halusi saada kiinni Robert Miller nimisen kirjailijan. André yrittää estellä ja keksiä tekosyitä, ettei Aurélie saisi kiinni kirjailijaa, sillä kirjailija ei ole oikeasti se henkilö, joksi hänet on esitelty julkisuudessa. Andrélla on myös omat henkilökohtaiset intressit kaunista ravintolanomistajaa kohtaan ja hän aloittaa oman hurmausyrityksensä vietelläkseen vihreäsilmäisen kaunottaren, mutta tarkkasilmäinen Aurélie ei ole niin vain vietävissä, koska hän haikailee englantilaisen Millerin perään. Miller on kirjoittanut kirjan, joka pelasti hänet pahimmalla mahdollisella hetkellä ja sitä paitsi kirjassa kerrotaan Aurélien ravintolasta ja päähenkilö on kuvattu aivan Aurélien näköiseksi. Aurélie on uteliaisuudesta pakahtumaisillaan. Miksi kirjailija kirjoittaa juuri hänestä?

Hän nosti käden kaulalleen, ja hänen sormensa leikittelivät helminauhan pienillä, sameanvaaleilla helmillä, jotka päättyivät vanhaan, kookkaaseen kameekoruun.

Ja sitten hän hetkeksi nosti katseensa ja hymyili.

Juuri tuo hymy lumosi minut ja täytti sydämeni ilolla, vaikkei se ollutkaan tarkoitettu minulle. Seisoin ulkona ikkunan takana kuin mikäkin tirkistelijä enkä uskaltanut hengittää – niin täydellinen tuo hetki minusta oli.

Rakkausromaanin resepti on jokaisen lukijan suosikkikirja, joka pitää kirjoista, jossa käsitellään rakkauteen liittyviä teemoja. Tässäkin kirjassa juuri kun rakastutaan, niin jotakin tapahtuu ja molemmat surevat menetystään, ja lukijat voivat lukea miten rakastuneille käy. Löytääkö Aurélie haikailemansa kirjailijan ja mitä suunnitelmia Andrélla on tulevaisuuden suhteen, kun Aurélie ei vastaa hänen tunteisiinsa. Kirjan kirjoittaja on mies ja minusta oli valtavan ihana löytää näin ihastuttava kirja, joka oli miehen kirjoittama. Kirja ei kuitenkaan ole mikään yliromanttinen, vaan se sijoittuu arkipäiviin, päiviin missä tehdään työtä ja sen rakkauden löytäminen kohtaa vaikeuksia, niin kuin kaikki muukin tässä elämässä. Kirjan kansi on kaunis ja saa lukijan valmiiksi Pariisin lumoihin ja nimi kuvaa sopivasti kirjan sisältöä. ****

Sinä yönä emme hetkeksikään kokonaan irrottaneet toisistamme. Oli vain kosketus, täysi löydetyksi tulemisen halu. Oliko ruumiissamme kohtaa, joka ei olisi saanut huomiota, joka ei olisi saanut hellyyttä, jota ei olisi intohimoisesti olisi valloitettu? En usko.

Nicolas Barreau, Rakkausromaanin resepti
suom. Veera Kaski

Tammi 2013

Das Lächeln der Frauen 2010

s. 291