Hanya Yanagihara: Pieni elämä

...käsi näytti siltä kuin se olisi ollut hukkumaisillaan vereen, ikään kuin siihen olisi muodostunut suu, joka nyt oksensi verta niin innoissaan, että se oikein vaahtosi ja kupli ja pärski innoissaan.

Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan Pieni elämä on suuri kirja, sivujakin yli 900. Tarina on tiivistettynä lapsuudessa ja nuoruudessa traumatisoituneen Juden selviytymistarina tai yritys selviytyä. Pieni vauva, joka löydettiin roska-astiasta tai jostakin sen läheisyydestä, kasvoi luostarissa keksityllä nimellä, keksityllä syntymäpäivällä. Luostari oli huono kasvupaikka pienelle pojalle, mutta paljon pahempaa oli vielä edessä.

Kirjan alku oli mielestäni jopa hieman pitkäveteistä kerrontaa siitä, kun Jude aloitti yliopistoelämän ja tutustui kämppäkavereihinsa, tuleviin ystäviinsä. Viidenkymmenen sivun jälkeen arkipäiväinen rupattelu ja pikkutarkka selostus kavereiden perhetaustoista ja siitä kuka on rikas ja kuka ei, akateemisia kuitenkin ollaan ja sitten on Jude. Jude, jonka taustasta ei tihku ystäville mitään, mutta puseron hihojen alla tihkuu veri. Jude on salaperäinen, Jude on mysteeri, Jude vetäytyy kuoreensa ja pelkää, Judella ei ole omaisia, Jude de Francis. En voinut itkemättä lukea sinulle tehtyä pahaa.

Kun hänen vuoteenkastelunsa alkoi, hänet pakotettiin useammin isän luo, missä hänelle tehtiin enemmän tarkastuksia, ja mitä enemmän tarkastuksia isä hänelle teki, sitä enemmän hän kasteli.

Pieneen elämään sisältyy kymmenien vuosien ystävyys opiskelukavereiden kesken, mutta keskeisin henkilö kirjassa on Jude. Jude ei selvinnyt vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta ilman, että se jätti jälkiä. Kirjailijan mukaan miehet selviävät naisia huonommin seksuaalisesta väkivallasta, sillä miehet eivät puhu eivätkä näytä tunteitaan. Ystävät tiesivät Juden tekevän itselleen väkivaltaa, ja ymmärsivät sen johtuvan lapsuudesta, mutta tiedosta tuli salaisuus, siitä ei puhuttu. Yksi kirjan pahimmista teemoista on pedofilia ja toinen yhtä paha on lapsiprostituutio. Juden lapsuuden ja nuoruuden auetessa kirjan uuvuttavan matkan aikana maailman pahuus lapsia kohtaan teki minulle todella pahan olon. Kirjailija järkyttää tarinalla lukijoita, eikä kirjan sanomaa voi unohtaa.

Jälleen kerran hän saa muistutuksen siitä, että hän ei ole mitään, pelkkä tyhjäksi kaavittu kuori, jonka sisälle hedelmäliha on aikaa sitten muumioitunut ja kutistunut ja jossa se nyt rapisee turhan panttina.

Pieni elämä ei ole helppoa luettavaa, vaikka opiskeluaikojen jälkeen kaikista neljästä ystävyksestä tulee rikkaita ja menestyviä. Kuuluisa näyttelijä, kuuluisa taidemaalari, menestynyt arkkitehti ja Jude, josta tuli peräänantamaton ja jyräävä lakimies. Rikkaus ja menestys eivät tuoneet lohtua ja unohdusta muistoista, jotka olivat kuin hyeenalauma. Muistot piti poistaa kivulla ja sen taidon Jude osasi. Juden sairaus paheni kausittain, sillä hän oli vammautunut jo nuorena ja siihen tulivat lisäksi mielenterveysongelmat, syömättömyys, viiltely. Huolimatta menestyvästä työstä ja hyvien ystävien, jopa rakkauden tuomasta lohdusta, Jude ei katsonut ansainneensa mitään hyvää.

Olen vastenmielinen. Olen iljettävä. Olen arvoton. Olen pahoillani, olen pahoillani.

Kirjan loputtua ei tullut helpotuksen huokaisua, sillä tarinassa oli todella pahoja väkivaltakohtauksia, jotka ahdistivat. Päähenkilön oma yritys tuhota itsensä oli raadollista ja ankaraa luettavaa. Kirja ystävyydestä voi sisältää todella paljon tunnemyrskyjä ja tuskaa. 

Hanya Yanagihara, Pieni elämä ****
suom. Arto Schroderus
Tammen Keltainen Kirjasto 2017
s. 937
A Little Life 2015

Pienen elämän ovat lukeneet mm. Riitta, Arjamatkalla, Kirjaluotsi, Katja, Sirri, Arja, Laura, Maisku ja Janne