Antti Heikkinen: Kehveli

Kehveli kasvoi myös rohkeaksi, reippaaksi ja katalaksi. Vartuttuaan kusipuronuittelijasta räksänpesilläkulkijaksi hän soitteli pirunviulua pappilan ikäneitosisäkön ikkunan alla ja paskansi kerran keljumaisen haudankaivajan savupiippuun. Koskaan Kehveli ei saanut kolttosistaan rangaistusta, koska hän osasi velehdella kirkkain silmin ja tirvauttaa tarpeen vaatiessa aidon, vilpittömyydestä ja viattomuudesta kieliväisen itkun.

Antti Heikkisen Kehveli on jo pienestä pojasta lähtien nimensä mukainen mies. Hän ei osaa ottaa elämää kovin vakavasti ja jos hän erehtyy ottamaan elämän vakavasti, elämä heittää hänet vikkelästi ympäri ämpäri. Kehveli on siis veijaritarina, jonka parissa aika kuluu metkasti ja hymy huulilla, pitääpä jopa toisinaan ääneen hörähtää, sillä Kehveli on aikamoinen velikulta käänteissään.

Kehveli syntyi kirkkoherran nuorimmaiseksi ja jostakin syystä hän ei perinyt vakavaluontoista ja ahkeraa luonnetta vanhemmiltaan, kuten muut sisarukset. Kehvelin elämä meni siitä mistä aita oli matalin, myös sota-aika. Kehveli nimittäin karkasi sotatantereelta ja joutui aikamoiseen seikkailuun karkumatkallaan. Hän löysi mm. tulevan vaimonsakin reissullaan, tosin avioliitosta ei tullut pitkäikäinen.

Aina kun Kehveli luuli elämänsä asettuneen ja tasoittuneen, muutoksen tuulet jo puhaltelivat niskavilloihin. Kehveli oli hyvä tutustumaan ihmisiin ja nämä ystävyydet poikivat myöhemmässä elämässä mukavia yhteensattumia. Vanhemmalla iällä Kehveli toimi isänsä hoitajana ja teki omia bisneksiään siinä sivussa. Niistä nyt ei kannata tässä pahemmin huudella, ehkä voisin mainita yhden kaivoksen näin ohimennen.

Kehvelin seurassa kuluu mukavasti aika ja mietinpä jopa, että kirjasta saisi mukavan kesänäytelmän aikaiseksi. Kirjan henkilöt ovat sen verran herkullisen oloisia karikatyyrejä, että nauruhermot varmasti repeäisivät kesäteatterin penkeillä. Kesänäytelmää odotellen.

- Välillä nopsemmin, sitten hittaammin, ihan rohkeesti. Eihän semmoinen värkki miehen pelistä repiä, josta puserretaan pellolle maitopäälärin kokoisia penskoja. Ja puhu nättejä samalla, naisesta on mukava kun nätiks sanotaan vaikka se ei totta oliskaan.

Antti Heikkinen, Kehveli ***

Wsoy 2018

s. 256