Hän kahmaisee vedessä
kelluvan ruumiin syleilyynsä, kun potkut saattavat hänet lähemmäksi.
Ensimmäiseksi hän ajattelee olleensa oikeassa. Tämä ei ole ihmisolento. Se on
eläimen raato, jonka teurastajan rengit ovat upottaneet ja joka on muuttunut
poijuksi sisälmysten täyttyessä mätänemiskaasuista. Sitten mytty käännähtää, ja
hän joutuu sen kanssa kasvotusten.
Ruotsalaisen esikoiskirjailijan Niklas Natt och Dagin
värikäs historiallinen trilleri sijoittuu vuoteen 1793 eli yli kolmensadan
vuoden taakse. Vuosi on myös kirjan nimenä, josta en oikein pidä, sillä
kyseistä vuosilukua on käyttänyt aika moni kirjailija kirjan nimenä. Tykkään
historiasta ja tämä dekkari on todella herkullista luettavaa, sillä rikoksen
tutkijoilla ei ole käytössä digivälineitä, kännyköitä, nettiä ja autoja.
Kirjassa käytetään siis omia hoksottimia ja kuljetaan etupäässä jalkapatikalla
ja joskus hevosen kyydissä. Ihmisten köyhyys tulee selkeästi esille. Rikoksista
säädetyt rangaistukset ovat ankaria, mutta rikkailla on omat keinot selvitä rikoksista.
Kirjan ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1793 syksyyn, kun
raakki, siveyspoliisi Mickel Cardell ja lainoppinut Cecil Winge, tutkivat
järvestä löytyneen henkilön murhaa. Henkilöllä oli vaaleat pitkät hiukset ja
häntä oli käsitelty useamman kuukauden ajan jollakin ilkeällä tavalla. Henkilö,
joka teki sellaisia tekoja jollekin ihmiselle, oli äärimmäisen paha. Parempi
lukea jatkoa kirjasta, sillä tarina on uskomattoman hyvä ja koukuttava. Kirja
on kerrottu sellaiseen tyyliin, että itsekin kuvittelin olevani vanhan
Tukholman mutaisilla kaduilla ja taloissa kärpäsenä lentelemässä, ja tarkkailin
kiinnostuneena tapahtumia. Hyvin rehevää ja eläväistä tekstiä.
Toisessa osassa on vuoden 1793 kesä. Nuori Blixen on
saapunut kotikylästään Tukholmaan ja nauttii kaupungin majataloista ja
juhlista. Piankos rahaton ja työtön nuori mies on velkaantunut rahanlainaajille, ja miten sitten käy.
Keskiajan velkojat ovat ilkeitä ja katkovat mielellään luita. Säästyvätkö
Blixenin luut, se selviää monen juonen päästä.
Kolmannessa osassa on kevät ja vuosi on edelleen 1793. Nuori
Anna Stina oli kasvanut yksinhuoltajaäitinsä kanssa kahdestaan, mutta sitten
äiti kuoli. Naapurin poika olisi halunnut naimisiin hänen kanssaan, mutta pojan
äiti oli toista mieltä ja ilmoitti ilkeyksissään Anna Stinan siveyspoliisille. Anna Stina
leikki aikansa kissa ja hiiri-leikkiä siveyspoliisien kanssa, mutta sitten he
saivat hänet kiinni. Kyseinen vuosisata oli kurjaa aikaa yksinäisille köyhille
naisille, vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tämä kirjan osa on mielestäni kirjan
parasta antia, sillä se kuvaa naiselämää miesten orjuudessa kyseisellä
vuosisadalla.
Talvi 1793 eli kirjan neljäs osa kokoaa kirjan tapahtumat
yhteen ja rikokseen löytyy ratkaisu, joka on aika yllättävä. Pahuus, joka löytyy rikoksen takaa on julmaa
luettavaa. Tuo pahuus ei ole tullut itsestään, sen verran voin kertoa. Niklas
Natt och Dag kuuluu itse vanhaan aatelissukuun. Kun luen historiallisia
kirjoja, siellä vilahtelee usein hänen vanha aatelisnimensä Natt och Dag. 1793 valittiin Ruotsin parhaimmaksi esikoisromaaniksi vuonna 2017. Kirjan
kansikuvassa on vanha maalaus Tukholmasta. Kirja herätti henkiin vuoden 1793
kiinnostavalla tavalla, sillä kirja perustuu laajaan historialliseen
lähdeaineistoon. Tämä kirja on historiallisten jännityskirjojen ystäville
todellinen lukunautinto.
Hän tuntee jotain
edessään. Jokin tukkii tien juuri siinä kohdassa, jossa aukko muuttuu vieläkin
ahtaammaksi. Yksi tunnelin katosta työntyvistä kivistä näyttää laskeutuneen
alemmaksi ja kaventaneen reittiä entisestään.
Perustukset, jotka kehruuhuoneen elätit ovat rakentaneet huolimattomasti
alimman tarjouksen tehneen työnjohtajan komennuksella, ovat painuneet. Hänen
kätensä osuu ensimmäiseksi vieraaseen esineeseen, joka on juuttunut kiven alle
ja josta löyhkä on levinnyt koko kellariin.
Hän tuntee jalan.
Niklas Natt och Dag, 1793 *****
Suom. Kari Koski *****
Johnny Kniga 2018
s. 397
ruotsinkielinen teos ilmestyi 2017
Historiallinen dekkari
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 4, 7, 11, 19, 29, 30, 35, 40, 41, 42
Kuulostaapa kiinnostavalta dekkarilta, laitan heti varaukseen kirjastosta. Olen tykännyt Jyrki Heinon vuosien 1796-1800 Turkuun sijoittuvista rikosromaaneista, ja luullakseni täman 1793 ajankuvassa on paljon samaa, oltiinhan samassa Ruotsin valtakunnassa.
VastaaPoistaTuo sukunimi Natt och Dag on kiinnostava. Hiljattain lukemassani Ninni Schulmanin kirjassa on samanniminen poliisikokelas harjoittelemassa.
Minä ihastuin tuohon kirjailijan sukunimeen ja varasin kirjan luettavaksi melkein sen perusteella, tietysti historiallinen dekkarikin kiinnosti. Olen lukenut Jyrki Heinon historialliset dekkarit ja tykkäsin niistä tosi paljon.
PoistaTaisin kiinnittää minäkin huomiota tuohon poliisikokelaan sukunimeen.
Historian havinaa. Lukuiloa :)
Itse kirja ei taitaisi olla oikein minun makuuni, mutta kirjailijan sukunimi on hurmaava. Aikoinaan on tullut Ruotsin aateliskalenteria selailtua, ja muistelen että suku oli silloin ensimmäisenä (numeroa en muista), vanhin elossaoleva ruotsalainen aatelissuku se näyttää Wikipedian mukaan olevankin. :)
VastaaPoistaTodella kiinnostava nimi ja sillä on pitkät sukujuuret. Hienoa, että nimi on vielä elossa. Kirja oli todella hyvä, mutta minä tykkään historiasta ja jännäreistä.
PoistaTämä esikoinen ei totta tosiaan ole keskosena maailmaan putkahtanut, vaan valmis syntyessään. Lukiessa tuli vahva tunto siitä, että Natt och Dag kaiken matkaa tiesi mitä teki, sen myötä laadukas ja vauhdikas kerronta vei mennessään ja valvotti pitkälle yli oman uni-ajan. Tuuhea teos:)
VastaaPoistaTosi tuuheva teos :) Silmätön, kädetön, jalaton jne. napapsi mukaansa vaaleiden kutriensa ansiosta ja jo oli juonikkaat paikat mistä löysin itseni vanhan Tukholman kaduilta, kujilta ja tölleistä. Tällä kertaa oli ihan hyväksi, ettei aatelistoa sekoitettu kuvioihin, vaan kuljettiin ihan tavallisten ihmisten parissa.
PoistaJuuri tuo maanläheisyys ja jalat kurassa Tukholman kaduilla kulkeminen, aitouden tuntuma, oli villakoiran ydin tämän viehätyksessä ja mukaansa tempaavuudessa. Siitä erityispisteet Natt och Dagille eritoten sukujuuret huomioon ottaen:)
PoistaKirjailijan sukunimi on hurmaava. Aatelismies ja kirjoittaa näin rehevän tarinan tavallisesta kansasta on aika mainio juttu. Mudassa, savessa, sontakaivossa, viemäriojissa ja hajut olivat kuvainnollisesti sitä ihtiään.
Poista