lauantai 12. tammikuuta 2019

Niklas Natt och Dag: 1793




Hän kahmaisee vedessä kelluvan ruumiin syleilyynsä, kun potkut saattavat hänet lähemmäksi. Ensimmäiseksi hän ajattelee olleensa oikeassa. Tämä ei ole ihmisolento. Se on eläimen raato, jonka teurastajan rengit ovat upottaneet ja joka on muuttunut poijuksi sisälmysten täyttyessä mätänemiskaasuista. Sitten mytty käännähtää, ja hän joutuu sen kanssa kasvotusten.

Ruotsalaisen esikoiskirjailijan Niklas Natt och Dagin värikäs historiallinen trilleri sijoittuu vuoteen 1793 eli yli kolmensadan vuoden taakse. Vuosi on myös kirjan nimenä, josta en oikein pidä, sillä kyseistä vuosilukua on käyttänyt aika moni kirjailija kirjan nimenä. Tykkään historiasta ja tämä dekkari on todella herkullista luettavaa, sillä rikoksen tutkijoilla ei ole käytössä digivälineitä, kännyköitä, nettiä ja autoja. Kirjassa käytetään siis omia hoksottimia ja kuljetaan etupäässä jalkapatikalla ja joskus hevosen kyydissä. Ihmisten köyhyys tulee selkeästi esille. Rikoksista säädetyt rangaistukset ovat ankaria, mutta rikkailla on omat keinot selvitä rikoksista.

Kirjan ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1793 syksyyn, kun raakki, siveyspoliisi Mickel Cardell ja lainoppinut Cecil Winge, tutkivat järvestä löytyneen henkilön murhaa. Henkilöllä oli vaaleat pitkät hiukset ja häntä oli käsitelty useamman kuukauden ajan jollakin ilkeällä tavalla. Henkilö, joka teki sellaisia tekoja jollekin ihmiselle, oli äärimmäisen paha. Parempi lukea jatkoa kirjasta, sillä tarina on uskomattoman hyvä ja koukuttava. Kirja on kerrottu sellaiseen tyyliin, että itsekin kuvittelin olevani vanhan Tukholman mutaisilla kaduilla ja taloissa kärpäsenä lentelemässä, ja tarkkailin kiinnostuneena tapahtumia. Hyvin rehevää ja eläväistä tekstiä.

Toisessa osassa on vuoden 1793 kesä. Nuori Blixen on saapunut kotikylästään Tukholmaan ja nauttii kaupungin majataloista ja juhlista. Piankos rahaton ja työtön nuori mies on velkaantunut rahanlainaajille, ja miten sitten käy. Keskiajan velkojat ovat ilkeitä ja katkovat mielellään luita. Säästyvätkö Blixenin luut, se selviää monen juonen päästä.

Kolmannessa osassa on kevät ja vuosi on edelleen 1793. Nuori Anna Stina oli kasvanut yksinhuoltajaäitinsä kanssa kahdestaan, mutta sitten äiti kuoli. Naapurin poika olisi halunnut naimisiin hänen kanssaan, mutta pojan äiti oli toista mieltä ja ilmoitti ilkeyksissään Anna Stinan siveyspoliisille. Anna Stina leikki aikansa kissa ja hiiri-leikkiä siveyspoliisien kanssa, mutta sitten he saivat hänet kiinni. Kyseinen vuosisata oli kurjaa aikaa yksinäisille köyhille naisille, vaihtoehtoja ei juuri ollut. Tämä kirjan osa on mielestäni kirjan parasta antia, sillä se kuvaa naiselämää miesten orjuudessa kyseisellä vuosisadalla.

Talvi 1793 eli kirjan neljäs osa kokoaa kirjan tapahtumat yhteen ja rikokseen löytyy ratkaisu, joka on aika yllättävä.  Pahuus, joka löytyy rikoksen takaa on julmaa luettavaa. Tuo pahuus ei ole tullut itsestään, sen verran voin kertoa. Niklas Natt och Dag kuuluu itse vanhaan aatelissukuun. Kun luen historiallisia kirjoja, siellä vilahtelee usein hänen vanha aatelisnimensä Natt och Dag. 1793 valittiin Ruotsin parhaimmaksi esikoisromaaniksi vuonna 2017. Kirjan kansikuvassa on vanha maalaus Tukholmasta. Kirja herätti henkiin vuoden 1793 kiinnostavalla tavalla, sillä kirja perustuu laajaan historialliseen lähdeaineistoon. Tämä kirja on historiallisten jännityskirjojen ystäville todellinen lukunautinto.

Hän tuntee jotain edessään. Jokin tukkii tien juuri siinä kohdassa, jossa aukko muuttuu vieläkin ahtaammaksi. Yksi tunnelin katosta työntyvistä kivistä näyttää laskeutuneen alemmaksi ja kaventaneen reittiä entisestään.  Perustukset, jotka kehruuhuoneen elätit ovat rakentaneet huolimattomasti alimman tarjouksen tehneen työnjohtajan komennuksella, ovat painuneet. Hänen kätensä osuu ensimmäiseksi vieraaseen esineeseen, joka on juuttunut kiven alle ja josta löyhkä on levinnyt koko kellariin.
Hän tuntee jalan.

Niklas Natt och Dag, 1793 *****
Suom. Kari Koski *****
Johnny Kniga 2018
s. 397
ruotsinkielinen teos ilmestyi 2017
Historiallinen dekkari

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 2, 4, 7, 11, 19, 29, 30, 35, 40, 41, 42

8 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta dekkarilta, laitan heti varaukseen kirjastosta. Olen tykännyt Jyrki Heinon vuosien 1796-1800 Turkuun sijoittuvista rikosromaaneista, ja luullakseni täman 1793 ajankuvassa on paljon samaa, oltiinhan samassa Ruotsin valtakunnassa.

    Tuo sukunimi Natt och Dag on kiinnostava. Hiljattain lukemassani Ninni Schulmanin kirjassa on samanniminen poliisikokelas harjoittelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihastuin tuohon kirjailijan sukunimeen ja varasin kirjan luettavaksi melkein sen perusteella, tietysti historiallinen dekkarikin kiinnosti. Olen lukenut Jyrki Heinon historialliset dekkarit ja tykkäsin niistä tosi paljon.
      Taisin kiinnittää minäkin huomiota tuohon poliisikokelaan sukunimeen.
      Historian havinaa. Lukuiloa :)

      Poista
  2. Itse kirja ei taitaisi olla oikein minun makuuni, mutta kirjailijan sukunimi on hurmaava. Aikoinaan on tullut Ruotsin aateliskalenteria selailtua, ja muistelen että suku oli silloin ensimmäisenä (numeroa en muista), vanhin elossaoleva ruotsalainen aatelissuku se näyttää Wikipedian mukaan olevankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kiinnostava nimi ja sillä on pitkät sukujuuret. Hienoa, että nimi on vielä elossa. Kirja oli todella hyvä, mutta minä tykkään historiasta ja jännäreistä.

      Poista
  3. Tämä esikoinen ei totta tosiaan ole keskosena maailmaan putkahtanut, vaan valmis syntyessään. Lukiessa tuli vahva tunto siitä, että Natt och Dag kaiken matkaa tiesi mitä teki, sen myötä laadukas ja vauhdikas kerronta vei mennessään ja valvotti pitkälle yli oman uni-ajan. Tuuhea teos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tuuheva teos :) Silmätön, kädetön, jalaton jne. napapsi mukaansa vaaleiden kutriensa ansiosta ja jo oli juonikkaat paikat mistä löysin itseni vanhan Tukholman kaduilta, kujilta ja tölleistä. Tällä kertaa oli ihan hyväksi, ettei aatelistoa sekoitettu kuvioihin, vaan kuljettiin ihan tavallisten ihmisten parissa.

      Poista
    2. Juuri tuo maanläheisyys ja jalat kurassa Tukholman kaduilla kulkeminen, aitouden tuntuma, oli villakoiran ydin tämän viehätyksessä ja mukaansa tempaavuudessa. Siitä erityispisteet Natt och Dagille eritoten sukujuuret huomioon ottaen:)

      Poista
    3. Kirjailijan sukunimi on hurmaava. Aatelismies ja kirjoittaa näin rehevän tarinan tavallisesta kansasta on aika mainio juttu. Mudassa, savessa, sontakaivossa, viemäriojissa ja hajut olivat kuvainnollisesti sitä ihtiään.

      Poista