lauantai 19. tammikuuta 2019

Aino Kallas: Marokon lumoissa - Pieniä kirjeitä Marokosta



Kolmantena vuorokautena olemme jo jättäneet vilut vedet taaksemme. Kateudella ja kaukokaipauksella katselen laivakartasta, kuinka murenevan pieni murto-osa meidän Marokko-matkamme on Indrapoeran koko matkareitistä.

Aino Kallaksen (1878-1956) matkakirja Marokon lumoissa ihmetyttää lähes 90 vuoden takaa, sillä kirja on julkaistu vuonna 1931. Teksti on ujostelematonta ajatustenvirtaa, joka käy heti ensimmäiseltä sivulta selväksi, kun kirjailija kuvailee malaijilaista henkilökuntaa kiilusilmäisiksi ihmisrotiksi. Kirjailija kuvailee kirjassa ehkä ahkerammin tapaamiaan ihmisiä kuin maisemia, joten uskallan kuvitella hänen olleen enemmin kiinnostunut juuri ihmisistä ja heidän erilaisuudesta ja heidän tavoistaan toimia oman kulttuurinsa sisällä. Kirja sisältää 49 kuvauksellista valokuvaa matkalta etupäässä ihmisistä, mutta kirjassa ei kerrota kuka ne otti, eikä kerrota kirjailijan matkaseurasta mitään.

Laki, kuten sanottu, sallii muhamettilaiselle neljä täysin laillista vaimoa, mutta ei mikään estä häntä sen lisäksi pitämästä epälukuisia jalkavaimoja ja orjattaria.

Teos aukaisee  historiallista marokkolaista elämänmenoa värikkäin kuvailuin ja sanoja säästämättä. On uskomatonta miten Aino Kallas on päässyt matkallaan tutustumaan yksityisiin koteihin sekä palatseihin ja niissä asuviin ihmisiin. Marokossa, varsinkin rikkaimmilla miehillä oli omat haareminsa, joissa kirjailija vietti aikaansa naisten seurassa juoden teetä runsaiden tarjottavien ohella.  Orjuus oli myös hyvin yleistä ja kirjassa on koskettava kuvaus pienestä orjatytöstä, jonka nykyisten tapahtumien mukaan uskon joutuneen kokemaan rumia asioita perheenpään taholta.

Jos aikonet lääkäriksi, niin pane kaksi seivästä ristiin, pystytä ne Marrakechin torille, pingoita kaislamatto suojaksi aurinkoa vastaan, aseta lampaan lapaluu vierellesi ammattisi merkiksi ja matolle epälukuinen pullo- ja purnukkakokoelma salaperäisiä, värillisiä jauheita, ja ala harjoittaa ammattiasi.

Kirjassa kerrotaan eri ihmisryhmistä mm. maurilaisista, jotka ovat berberiläisten ja negrideihin sekoittuneita Mauritanian arabeja. Maurilaiset jakaantuvat valko- ja mustaihoisiin maureihin. Marokossa asuu myös berberiläisiä, juutalaisia, kristittyjä ja bahaita, joista löytyy kirjassa mainintoja joillakin tavoin. Hienoa pohjatyötä kirjailijalta tätä matkakirjaa varten. Kirjan luettuani minun oli pakko tutustua Marokkoon tarkemmin netin kautta. Marokon lumoissa opastaa tutustumaan aitoihin Marokon asukkaisiin kirjailijan uteliaiden ja kiinnostuneiden havaintojen perusteella. Kirja sisältää kutkuttavaa elämänmenoa ja yllättäviä muistiinpanoja tulikuuman afrikkalaisen auringon alta.

Aino Kallas, Marokon lumoissa
Otava 1931
s. 173 + 49 valokuvaa
matkakirja, tietokirja, historiakirja, muistelmateos

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 8, 11, 15, 18, 23, 25, 35


Ps. Olen vaikuttunut siitä, miten hyvin tätä kirjaa on kohdeltu Maskun kirjastossa melkein 90 vuoden ajan. Kirjassa on tietysti lainausohjeet, miten kirjoja pitää kohdella. 
"Jos kodissanne on puhjennut tarttuva tauti, ilmoittakaa siitä kirjastonhoitajalle ennen kirjojen palauttamista." 90 vuotta sitten rokot olivat yleisiä eikä antibiootteja juuri käytetty.
Tämä kirja kertoo oman aikansa historiaa myös takakannen sisäpuolella olevan eräpäiväliuskan avulla. Viimeisin merkintä on vuodelta 1978. Sen jälkeen siirryttiin aika nopeaan tahtiin tietokoneavusteiseen lainaamiseen.


7 kommenttia:

  1. Oletpa tehnyt kirjastosta löydön. Viime vuonna luin Elias Canettin lyhyen matkakirjan Marokosta, Marrakeshistä, vuodelta 1968, ja se koostui episodimaisista huomioista ja kohtaamisista muutaman viikon matkalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämän kirjan lainaaminen on ollut myös eräänlainen matka, sillä luin lapsille ensiksi Raili Mikkasen Histamiini-kirjan ja ajattelin tutustua Mikkasen muuhunkin tuotantoon. Löysin sitten hänen kirjoittaman Finlandia Junior palkitun Ei ole minulle suvannot! teoksen, joka kertoo Aino Kallaksen nuoruudesta. Kirja avasi valloittavaa Aino Kallasta niin paljon, että huomasin varaavani hänen tuotannostaan Marokon lumoissa teoksen. Kirja sopii hyvin Helmet-lukuhaasteen kohtaan kirjan nimessä on maa.
      Kallas on aikamoinen persoona ja hänen päiväkirjat kiinnostaisi lukea tai jotain muuta mielenkiintoista hänen tuotannostaan.
      Tietysti matkakirjat alkoivat kiinnostaa sen jälkeen, kun olin lukenut Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Mia Kankimäki matkustaa siinä noiden uraa tehneiden yönaisten perässä maailmalla. Matkakirjat alkoivat kiinnostaa ihan uudella tavalla.

      Poista
    2. Mielenkiintoista, mitä sanot matkasta yhdestä kirjasta toiseen. Hiljattain leikittelin ajatuksella, että mitä jos lukisi jonkin aikaa siten, että valitsisi aina seuraavan luettavan kirjan sen mukaan, mitä tällä hetkellä lukemastani nousee kiinnostavaksi teemkasi tai kirjailijaksi. Niin kuin sinulla matkallasi. En tiedä, onnistuisiko tuollainen matka kovinkaan pitkään, jos samalla lukisi kirjablogeja, kun niistä saa kirjavinkkejä, jotka vievät ihan uusille poluille. Ehkä kokeilen tuollaista matkaa joskus.

      Poista
    3. Aikaisemmin ennen blogiaikaa harrastin tätä kirjamatkailua enemmänkin. Monissa kirjoissa puhutaan eri kirjoista, jotka alkoivat kiinnostaa ja lainasin jonkun seuraavaksi lukukirjaksi. Kirjasta kirjaan voi päästä pitkällekin. Vuosi sitten luin Liksomin Everstinnan, joka kertoi Annikki Kariniemen avioliittohelvetistä. Tämän jälkeen halusin lukea Kariniemen oman kirjan avioliitostaan, joten luin perään Erään avioliiton anatomian. Kirjamatkailu on aika jännittävää, kun pääsee vauhtiin. Suosittelen :)

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta lukuvinkistä. Olen ihastunut matkakirjoihin ja tällainen vuosikymmenien taa ajoittuva teos kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mia Kankimäki sai minut ihastumaan matkakirjoihin omalla kirjallaan Naiset joita ajattelen öisin. Kijailija itse matkustaa yönaistensa perässä maailmalla. Näistä yönaisista useampi oli matkakirjojen kirjoittajia samalla, kun yönaiset matkustivat maailmalla silloin, kun matkanteko oli vielä vaivalloista. Ei ollut busseja ja junia paikoissa mihin he halusivat. Historiallinen näkökulma on aina se mikä kolahtaa minuun lukijana, ja ilmeisesti sinäkin olet kiinnostunut historiasta.
      Kallaksen teksti on yllättävän räväkkää :)

      Poista
  3. Tampereen Metson kirja on myös hyvin pidetty,mutta kumitin lyijykynän viivoja.
    Lumoava teos, jota ahmin paraillaan.Hauskaa oli huomata arabian sanojen olleen samoja Tunisiassa v. 1994-95.Moni asia oli sielläkin vielä enallaan.Alastomuus ehdoton tabu!
    Kallaksen teksti hurmaa!
    Kirjastoista löytyy kirjani:Vuosi Tunisiassa pohjoisen naisen silmin, ilm. 2010.
    Se ei ole ns. matkakirja,koska elin siellä vuoden köyhien paikallisten keskellä.Heiltä sain monta vinkkiä ja tutustuin heidän sukuihinkin.Opiskelin myös arabiaa, ns. Tunisian murretta, joka muistutti Marokon murretta.

    VastaaPoista