Patrick Modiano: Villa Triste

Sillä minä olin kuolemaisillani pelosta, tunne joka ei sen koommin ole jättänyt minua: siihen aikaan se oli paljon voimakkaampi ja mielettömämpi. Olin paennut Pariisista ajatellen että kaupunki oli tulossa vaaralliseksi minun kaltaisilleni. Siellä vallitsi epämiellyttävä poliisi-ilmapiiri.

Ranskalaisen nobelistin Patrick Modianon Villa Triste sopii hyvin aiemmin lukemieni Hämärien puotien kujan ja Kehäbulevardien seuraan. Jokainen näistä kirjoista sijoittuu jonkin sodan läheisyyteen ja kirjoissa pelätään, että joudutaan kiinni. Kirjoista vaistoaa pelon ilmapiirin. Patrick Modiano on itse syntynyt samana vuonna, kun toinen maailmansota päättyi. Hänen isänsä oli juutalainen ja äitinsä näyttelijä. Heidän perheessä on varmasti ollut jonkinlainen pelko aina elämässään mukana, joutua kiinniotetuksi, kidutetuksi ja keskitysleireille.

Patrick Modiano on valinnut hienosti kirjoittaessaan pelon ilmapiiristä ja pakenemisesta kirjoja, sillä kirjallisuus on keino avata silmiä maailmassa vallitsevista epäoikeudenmukaisuuksista, jotka ovat kohdanneet ihmisiä sotien varjossa. Villa Tristessä päähenkilö palaa nuoruudessaan viettämäänsä ympäristöön muistelemaan nuoruutensa päiviä ja sitä koskettaneita henkilöitä ja tapahtumia.

Villa Tristen päähenkilö on siis 18-vuotias Victor, joka esiintyy lomapaikassa venäläisenä aatelisena. Kirjasta ei käy ilmi kuka hän oikeasti on, mutta se ei ole tärkeintä. Victor on matkustanut Ranskan ja Sveitsin rajalle lomalle, jotta voisi nopeasti siirtyä turvaan Sveitsin puolelle. Hän on suunnitellut yksityiskohtia nopeasta paosta. Sitten hän kohtaa Yvonnen ja hänen suuren koiransa sekä Yvonnen ystäviä. Päiviin tulee toisenlaista ajanvietettä, joutilaisuutta, juhlintaa, rentoa lomailua, mutta kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Joutilaisuus saa Victorin suunnittelemaan pitemmälle suuntautuvaa pakomatkaa, mutta hän haluaa matkalle yhdessä Yvonnen kanssa.

Vastustan sotia, sillä olen saanut elää rauhan maassa, josta olen todella iloinen. En siis ole kokenut sotaa tai sen uhkaa, mutta ymmärrän ihmisiä, jotka pakenevat sitä mahdollisuutta, että joutuvat mukaan sotaan. Miehille tämmöistä valintaa ei juuri anneta, joten ainoa mahdollisuus on paeta. Kirjan yksi teema on siis sodan karttaminen keinolla millä hyvänsä. Nostaisin ylös myös joutilaan elämän, jossa ei tehdä mitään merkittävää, jossa ajelehditaan ja juhlitaan päivästä toiseen. Mielenkiintoinen utuinen tarina, ei kuitenkaan yhtä tasokas kuin kaksi muuta lukemaani Modianon kirjaa.

Patrick Modiano, Villa Triste ***

Suom. Jorma Kapari

Wsoy 1977

s. 189

Ranskankielinen alkuteos Villa Triste 1975

Oman kirjahyllyn aarre.

Modiano Patrick: Hämärien puotien kuja (Nobel 2014, Prix Concourt)
Modiano Patrick: Kehäbulevardit