Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Vaikka muistan kävelymme takaisin ja ensimmäiset yksinäiset lumihiutaleet jotka leijailivat mäntyjen lomitse, vaikka muistan miten me kiitollisina ahtauduimme autoon ja lähdimme ajamaan alas kuin lomaileva perhe, Henryn ajaessa leukapielet kireinä kuoppien poikki ja meidän muiden nojaillessa ja lörpötellessä kuin lapset, vaikka muistan turhankin hyvin seuraavan päivän ja hirvittävän yön ja ne hirvittävät päivät ja yöt jotka sitä seurasivat, minun tarvitsee vain vilkaista olkani yli, niin kaikki nuo vuodet haihtuvat ja näen taas takanani rotkon joka kohoaa vihreänä ja mustana vesaikon takana, kuvan joka ei koskaan katoa.

Tunnen melkein kauhua, kun edessäni on klassikkojen klassikko, josta haluan kirjoittaa, mutta vaikeutena on, että miten ja mistä aloitan. Tunnen kirjaa kohtaan syvää palvontaa, sillä kirja on oikea kulttikirja, kirja, joka vaatii tulla luetuksi ja esitellyksi myös omassa blogissani. Donna Tarttin esikoiskirja Jumalat juhlivat öisin bongahti silmilleni muutama vuosi sitten kirpparihyllyssä neljän euron hintaisena.  Ostin sen heti, sillä olen tuntenut tämän kirjan kutsuvan minua. Kirjan nimi on hieman hämäävä ja olin siihen asti hämääntynyt, kunnes aloin lukea kirjaa ja silmilleni levisi se, että kirjahan on oikeasti trilleri – minulle hyvinkin sopiva kirjatyyli. Olen lukenut aiemmin Tarttin Pulizer-palkinnon voittaneen Tiklin ja huomasinkin aika paljon yhtymäkohtia näissä kahdessa kirjassa. Tikli on nuoren pojan kasvukertomus, kun taas Jumalat juhlivat öisin tarinassa yliopistossa opiskeleva ystäväporukka tekee ja salailee rikoksia.

Kirjan päähenkilö on Richard Pape, joka vietti yhteisen vuoden yliopistossa viiden muun opiskelijan kanssa. Heitä yhdisti kreikan kielen opiskelu. Muut ryhmän opiskelijat olivat Bunny, Henry, Francis, Camilla ja Charles, joista viimeksi mainitut olivat kaksoset. Donna Tartt aloitti kirjan kirjoittamisen jo opiskeluvuosinaan. Hänen tyylinsä on kirjoittaa teosta kymmenen vuotta.  Jumalat juhlivat öisin teoksessa ei huomaa pitkää kirjoitusaikaa, mutta mielestäni Tikli olisi tarvinnut karsimista ja tarkennusta, sillä siinä oli juttuja, jotka pistivät silmään virheellisinä.

Kreikan kielen opiskelijaryhmä oli ruvennut kokeilemaan kaikkea, mitä kreikkalaiset jumalatkin kokeilivat. Tyyliin kuului humalatilat eri aineilla, joten aineiden vaikutuksen aikana tuli sitten tehtyä kaikenlaisia tyhmyyksiä, jopa rikoksia. Eräs ryhmän opiskelijoista alkoi sitten kiristämään muita ikävällä tavalla ryhmän jäsenten teoista, joten tulossa oli lisää ruumiita, ainakin murhasuunnitelmia. Jossakin vaiheessa Richard ujutettiin mukaan salaisuuksiin. Rikosten jälkeen ystävyyssuhteet kriisiytyivät, ja Donna Tartt kertookin todella taitavasti miten kriisit pahenivat koko ajan, kunnes eräs tilanne ratkaisi tilanteen suunnan.

Donna Tarttin Tiklille ja Jumalat juhlivat öisin teokselle on yhteistä nuoruuden ja opiskeluajan kuvaukset. Samoin niitä yhdistää runsas alkoholin ja huumeiden sekä lääkkeiden liikakäyttö. Humalatila vaikutti olevan jokapäiväistä, mutta silti päähenkilö kykeni opiskelemaan ja suoritti ryhmän ainoana yliopistotutkinnon. Ryhmän henkilöt tulivat hyvin erilaisista yhteiskuntaluokista, mutta etupäässä rikkaiden ryhmästä, jonka uskoisin olevan yhden kirjailijan teemoista – mistä yhteiskuntaluokista yliopisto-opiskelijat koostuvat? Rikkaiden opiskelijoiden vastakohtana oli alemmasta keskiluokasta tullut Richard, joka häpesi ja salaili loppuun asti taustaansa, mutta kirjan luettuani en vieläkään ymmärtänyt, että miksi omaa taustaa piti salailla. Richard teki työtä pystyäkseen opiskelemaan, ja silti hän eli köyhänä. Richard on suomalaisen yliopisto-opiskelijan esimerkki, sillä Suomessa on hyvin  vähän opiskelijoita, jotka opiskelevat vanhempiensa kustannuksella vuosikausia. Suomalaiset opiskelijat elävät köyhyydessä, joka on mielestäni yhteiskunnan häpeätahra. Heräsi epäilys, että Donna Tartt halusi ravistella Richardin köyhyydellä oman maansa yhteiskuntaa huomaamaan köyhien opiskelijoiden tilanteen.

Huumehörhöily ja alkoholin liikakultus nousevat myös tässä kirjassa esille, samoin kuin Tiklissä. Uskon, että huumausaineista kirjoittaminen on selkeä kannanotto niiden vaarallisuudesta ja niiden osallisuudesta rikollisuuteen.

Jumalat juhlivat öisin teoksessa on runsaasti purtavaa ja kiinnekohtia, joihin pureutua. Koska kaikki kirjan tapahtumat tarkastellaan Richardin silmillä, tarinassa on vain yksi näkökulma tapahtumiin. Ehkä se olisi vaatinut ainakin paria muutakin näkökulmaa. Siitä huolimatta kirja on loistava teos, ja olen erittäin tyytyväinen, että luin kirjan vihdoin ja viimein. Kirja kuuluu oman kirjahyllyni aarteisiin, ja voin palata sen seuraan toistekin. Suosittelen kirjaa jännityskirjallisuuden ystäville.

Donna Tartt, Jumalat juhlivat öisin *****

Suom. Eva Siikarla

Wsoy 2007  yhdeksäs painos

s. 551

The Secret History 1992

Ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi 1993

Donna Tartt: Tikli

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 17. Kirjassa on kaksoset

Oman kirjahyllyn aarre