Kuivaa leipää, kuivaa
leipää. Rinkilöitä ja piparkakkuja. Seisoin tienristillä ja kumpikin lintu
lauloi yhtä kovasti. Mitä korva kuulisi, mitä jalka valitsisi? Vanha huivipää
nainen ei nyt vahdannutkaan ojanvierustalla. Sen olisi pitänyt, minua olisi pitänyt
varoittaa ajoissa.
Tällä kertaa äiti oli
mykkä.
Maria Vaara (1931-1992) kirjoitti omaelämäkerrallisessa Toinen hengitys teoksessa suhteestaan
Marttiin. Skitsofreniaa sairastanut kirjailija oli tuttu potilas Oulun
piirimielisairaalassa, jossa hän oli tutustunut Marttiin. Kirjailija rakasti
terapeuttiaan Juhania, mutta tiesi suhteen olevan vain haaveilua ilman sen
johtamista mihinkään. Pitkään vain neljän lapsensa kanssa elänyt kirjailija
kaipasi elämäänsä vierellä hengittäjää ja arkielämän haasteiden jakajaa. Suhde
samalla tapaa kroonisesti sairastavan
kanssa ei kuulostanut romanttiselta, mutta kirjailija oli valmis yrittämään
seurustelua ja yhteiseloa, vaikka omat lapset olivat suhdetta vastaan.
Martti se oli,
Martti, jolle tällä hetkellä tuntui olevan helppoa ja huoletonta. Tiesin kyllä, miksi. Martilla ja minulla oli
samat avaimet petolliseen hyvänolontunteeseen: Riittävän monta pilleriä.
Suhde etenee ja Martti muuttaa lopulta Marian ja hänen
lastensa kotiin asumaan. Maria luuli saavansa rinnalleen arkielämän paineita
vähentävän kumppanin, mutta toisin kävi. Pillerihuuma kävi kovana ja lopulta
määränpää oli sama kuin usein ennekin, mahahuuhtelu ja lähtö
piirimielisairaalaan. Tämä reissu muutti kuitenkin Mariaa monessa mielessä
erilaiseksi. Hän huomasi kaipaavansa omaa aikaa, aikaa kirjoittaa.
Sinä aamuna
herätessäni ja Martin vielä seistessä oven ulkopuolella rakentelin
silmänräpäyksessä itselleni maailman, jota ei ollut. Rakensin sen pitkäksi
aikaa ja paljon myöhemmin, vähän myöhemmin se särkyi. Sen särkyminen oli
haavoittavia lasinsirpaleita ja kipuohdakkeita. Tarvitsin valheen voidakseni
kokea onnellisuuden, sen, jota luulin onnellisuudeksi. En tiennyt silloin sitä,
halusin vain uskoa sen koko ajan. En tiennyt, oliko olemassa toisenlaista
onnellisuutta, johon ei tarvittu valhetta ja itsepetosta. En tiennyt mitään.
Toinen hengitys
on raadollinen romanssi, jonka molemmat osapuolet olivat psyykkisesti sairaita.
Martti oli tottunut huolehtimaan vain itsestään, mutta Maria huolehti myös
lapsistaan velkataakat niskassa, koska sairaana ei pystynyt työelämään.
Kirjailija toimi opettajana ja kirjastonhoitajana. Vaaran kirja Toinen hengitys oli matka
mielisairaassa maailmassa, arkielämän paineissa, yksinhuoltajuudessa ja
selviämistaistelussa päivästä toiseen.
Maria Vaara, Toinen hengitys
Gummerus 1976 toinen painos
s. 234
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Rakkausromaani ja kohtaan 40. Kirja
käsittelee mielenterveyden ongelmia
Kirja on oman kirjahyllyn aarre
Luin tämän sekä Likaiset legendat ja Kuuntele Johannes 70-luvulla. Maria Vaaran tavalla ei kirjoittanut silloin kukaan muu, suoraan skitsofrenian mielenmaisemasta.
VastaaPoistaTämä kirja on nykyaikaista tekstiä, vaikka kirja on jo yli 40 vuotta vanha. Tarina ei ole kaunis, mutta siinä on mukana jotain ajattoman kaunista, ehkä se on tuo äidinrakkauden, joka vilahtaa syyllisenä siitä, että lapset joutuvat selviämään itsenäisesti, kun äiti sairastaa. Miljöökuvauksia on mielenkiintoista lukea. Olen lukenut pari kirjaa Vaaralta, mutta en muista mitä. Tuo Kuuntele Johannes kiinnostaa kovasti.
PoistaMarjatta, minulla on tabletissa ennakoiva tekstin syöttö, joka temppuilee minun kanssani, kun en huomaa sen vaihtavan sanoja toisiksi sanoiksi. Tekstissä pitäisi lukea ”äidinrakkaus”.
PoistaTämä on minulle ihan tuntematon kirja. Saattaisi olla kiinnostava.
VastaaPoistaOlen lukenut blogiaikana Maria Vaaran tyttären Sarianna Vaaran teoksen Huomenkellotyttö. Siinä tytär kertoo äitinsä sairaudesta. Suosittelen myös sitä, sillä se kirja oli hyvin koskettava.
Poistahttps://kirjasahkokayra.blogspot.com/2013/10/huomenkellotytto.html
Minua kiinnostaisi lukea enemmän skitsofreniasta. Ehkä pitäisi lukea Vaaran kirjoja joskus? Toisaalta se on rankka aihe, ja siksi kyllä hiukan pelottaakin tarttua siitä kertoviin kirjoihin.
VastaaPoistaVastaan sinulla samoin kuin Annelille. Olen lukenut blogiaikana Maria Vaaran tyttären Sarianna Vaaran teoksen Huomenkellotyttö. Siinä tytär kertoo äitinsä sairaudesta. Suosittelen myös sitä, sillä se kirja oli hyvin koskettava.
Poistahttps://kirjasahkokayra.blogspot.com/2013/10/huomenkellotytto.html
Kiitos tästä suosituksesta, tämä olikin hyvä! Pitää käydä lukemassa bloggauksesi siitä.
Poista