Banneri-luettelo

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Asko Sahlberg: Amandan maailmat


 
 
Samassa lehmusten oksistot alkoivat kahista. Tuuli heräsi. Se oli hautausmaan tuuli, se nousi haudoista, se kantoi ummehtuneiden haaveiden tuoksua. Amanda värähti. Joinakin päivinä hänestä tuntui, että hän oli kulkenut jo kauan käärinliinoihin kiedottuna.

Asko Sahlbergin Amandan maailmat kertoi rohkean tarinan kahdeksankymppisen Amandan elämästä. Amanda oli omapäinen ja eli omannäköistä elämää vanhassa talossa ilman mukavuuksia. Muut olivat aikansa tehneet päätöksiä Amandan puolesta, mutta nyt oli hänen aikansa tehdä päätökset, joista pitää myös kiinni.

Vuodet söivät toisiaan. Kun virkaihmisistä ei enää ollut vaivaa, Amanda alkoi laajentaa perunamaata. Se laajeni vuosi vuodelta ja hän alkoi kasvattaa myös sipuleita ja porkkanoita. Maakellari täyttyi joka syksy eikä Amandan ollut koskaan nälkä. Hänen ei ollut myöskään jano, sillä kaivossa oli aina vettä. Puutarhasta perunapelloksi muuttuneella pihalla vääntyili aamuisin vaisuja varjoja, öitä vartioi uskollinen tuuli.

Amandan elämässä oli vain naapuri, mutta sitten hän kohtasi pienen pakolaispojan, jonka hän oitis otti huostaansa. Jokin kolahti ja kovaa silloin, kun suurisilmäinen ja nälkiintynyt poika varasti häneltä laukun. Amandan oli ihan pakko selvittää, mitä ne pakolaiset oikein olivat ja missä ne asuivat. Sitten hän meni itse tutustumaan pakolaisten oloihin.

Asko Sahlberg kirjoitti pienoisromaanissaan Amandan maailmat auki vanhuksen elämän, mutta hän pureutui myös ajankohtaiseen pakolaisongelmaan. Kirjassa tutkittiin myös niitä negatiivisia ongelmia, mitä pakolaisten tulosta voi seurata. Amanda halusi huolehtia pakolaispojasta, ruokkia, vaatettaa ja antaa asunnon pojalle. Poika kaipasi myös turvaa, mutta siihen Amanda ei kyennyt. Pojan kannoilla olevat rikolliset toivat tuhoa tullessaan.

Luin pienoisteoksen, joka oli armoton. Miten vaikea onkaan hyväksyä eri maasta tuleva ihminen? Rasismi kasvaa ja rehottaa. Suomessa pääsee jopa kansanedustajaksi ja ministeriksi ihmiset, jotka vastustavat julkisesti muiden maiden ihmisiä, ja ovat jopa valmiita rakentamaan maamme ympärille muurit, ettei vaan pakolaiset ja maahanmuuttajat pääse tänne asumaan.  
 
Amandan maailmat kuvaa yhden pakolaispojan kokemaa negatiivista kohtelua kantaväestön puolelta. Sitten oli Amanda, jolla oli hyvä sydän paikallaan. Hän näki pojan hädän, mutta mitä sitten tapahtui?

Asko Sahlberg, Amandan maailmat
Like 2017
s. 137

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat
Asko Sahlberg: He


4 kommenttia:

  1. Armoton on tästä kirjasta juuri oikea määrittely. Eikö olekin taas kerran huikeaa kieltä, josta tekstin tunnistaisi Sahlbergin kirjoittamaksi ilman kansitekstejäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä armottomassa kirjassa on välillä niin uskomattoman hienoja kappaleita. Pidän varsinkin tuosta ensimmäisestä lainauksesta, käärinliinoihin käärittyä elämää. Elämä voi olla sellaista tai sitten jokin pieni muutos, kolhaisu, voi saada kaiken eloon.

      Poista
  2. Tämä oli tosiaankin hyvä romaani! En ole kovin paljon lukenut Sahlbergia, mutta tämän jälkeen olen vakuuttunut hänen taidoistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt lukenut kolme Sahlbergin teosta. Amanda maailmat, Irinan kuolemat ja He. Minäkin olen vaikuttunut ja luen taas jossakin vaiheessa jotain. Ehkä uskallan jossakin välissä tarttua niihin tiiliskiviromaaneihinkin.

      Poista