Samassa lehmusten
oksistot alkoivat kahista. Tuuli heräsi. Se oli hautausmaan tuuli, se nousi
haudoista, se kantoi ummehtuneiden haaveiden tuoksua. Amanda värähti. Joinakin
päivinä hänestä tuntui, että hän oli kulkenut jo kauan käärinliinoihin
kiedottuna.
Asko Sahlbergin Amandan
maailmat kertoi rohkean tarinan kahdeksankymppisen Amandan elämästä. Amanda
oli omapäinen ja eli omannäköistä elämää vanhassa talossa ilman mukavuuksia.
Muut olivat aikansa tehneet päätöksiä Amandan puolesta, mutta nyt oli hänen aikansa
tehdä päätökset, joista pitää myös kiinni.
Vuodet söivät
toisiaan. Kun virkaihmisistä ei enää ollut vaivaa, Amanda alkoi laajentaa
perunamaata. Se laajeni vuosi vuodelta ja hän alkoi kasvattaa myös sipuleita ja
porkkanoita. Maakellari täyttyi joka syksy eikä Amandan ollut koskaan nälkä.
Hänen ei ollut myöskään jano, sillä kaivossa oli aina vettä. Puutarhasta
perunapelloksi muuttuneella pihalla vääntyili aamuisin vaisuja varjoja, öitä
vartioi uskollinen tuuli.
Amandan elämässä oli vain naapuri, mutta sitten hän kohtasi
pienen pakolaispojan, jonka hän oitis otti huostaansa. Jokin kolahti ja kovaa
silloin, kun suurisilmäinen ja nälkiintynyt poika varasti häneltä laukun.
Amandan oli ihan pakko selvittää, mitä ne pakolaiset oikein olivat ja missä ne
asuivat. Sitten hän meni itse tutustumaan pakolaisten oloihin.
Asko Sahlberg kirjoitti pienoisromaanissaan Amandan maailmat auki vanhuksen elämän,
mutta hän pureutui myös ajankohtaiseen pakolaisongelmaan. Kirjassa tutkittiin myös niitä
negatiivisia ongelmia, mitä pakolaisten tulosta voi seurata. Amanda halusi huolehtia
pakolaispojasta, ruokkia, vaatettaa ja antaa asunnon pojalle. Poika kaipasi myös
turvaa, mutta siihen Amanda ei kyennyt. Pojan kannoilla olevat rikolliset toivat
tuhoa tullessaan.
Luin pienoisteoksen, joka oli armoton. Miten vaikea onkaan hyväksyä eri maasta tuleva ihminen? Rasismi kasvaa ja rehottaa. Suomessa
pääsee jopa kansanedustajaksi ja ministeriksi ihmiset, jotka vastustavat julkisesti
muiden maiden ihmisiä, ja ovat jopa valmiita rakentamaan maamme ympärille
muurit, ettei vaan pakolaiset ja maahanmuuttajat pääse tänne asumaan.
Amandan maailmat kuvaa yhden
pakolaispojan kokemaa negatiivista kohtelua kantaväestön puolelta. Sitten oli Amanda, jolla oli hyvä sydän paikallaan. Hän näki pojan hädän, mutta mitä
sitten tapahtui?
Asko Sahlberg, Amandan
maailmat
Like 2017
s. 137
Armoton on tästä kirjasta juuri oikea määrittely. Eikö olekin taas kerran huikeaa kieltä, josta tekstin tunnistaisi Sahlbergin kirjoittamaksi ilman kansitekstejäkin.
VastaaPoistaTässä armottomassa kirjassa on välillä niin uskomattoman hienoja kappaleita. Pidän varsinkin tuosta ensimmäisestä lainauksesta, käärinliinoihin käärittyä elämää. Elämä voi olla sellaista tai sitten jokin pieni muutos, kolhaisu, voi saada kaiken eloon.
PoistaTämä oli tosiaankin hyvä romaani! En ole kovin paljon lukenut Sahlbergia, mutta tämän jälkeen olen vakuuttunut hänen taidoistaan.
VastaaPoistaOlen nyt lukenut kolme Sahlbergin teosta. Amanda maailmat, Irinan kuolemat ja He. Minäkin olen vaikuttunut ja luen taas jossakin vaiheessa jotain. Ehkä uskallan jossakin välissä tarttua niihin tiiliskiviromaaneihinkin.
Poista