Yritän keskittyä
siihen mikä ei tee kipeää. Lapseen, joka kulkee kadulla ilmapallo kädessään
eikä malta olla vilkuilematta sitä vähän väliä koska se on niin hieno – katson
kaneja, jotka telmivät öisin nurmikolla isojen sairaaloiden edustalla, katson
usein valoa, sitä miten se muuttuu koko ajan niin kuin kaleidoskoopissa.
Jollain tavalla saan siitä lohtua.
Ruotsalaisen Sara Stridsbergin Rakkauden Antarktis kertoo raadollisen tarinan nuoresta
Kristinasta, Innasta, joka oli prostituoitu ja eli huumekoukussa Tukholman
kaduilla. Inna kohtasi kirjan alussa miehen, saalistajan, joka etsi juuri
sellaista henkilöä kuin Inna oli, pelotonta, joka oli valmis kuolemaan.
Kuolemansa jälkeen Inna jäi ehkä sieluna tai haamuna kertomaan
mitä hänelle tapahtui. Samalla hän muisteli vanhempiaan ja huostaanotettuja
lapsiaan sekä heidän isäänsä, miestä, jota hän rakasti, mutta joka ei antanut
anteeksi huostaanottoja. Inna seurasi lastensa kasvua ja kehitystä aikuisuuteen
asti. Inna oli sitä mieltä, ettei hän eikä Shane kyenneet olemaan vanhempia ja
huolehtimaan lapsista. Minkälaiset elämän eväät saa narkkareiden lapset?
Tarinan surullisuuden ja raadollisuuden kuvausten välistä voi poimia
yhteiskunnallista sanomaa huostaanotoista, sijaisperheistä ja lastensuojelusta
sekä siitä miksi ei lasten ja vanhempien välistä sidettä pidetä yllä.
Sara Stridsberg kirjoittaa luotaantyöntäviä tarinoita, jotka
ovat täynnä synkkyyttä, inhorealismia, lasten hyväksikäyttöä, prostituutiota,
syrjäytymistä, päihteitä, rikoksia, mielenterveysongelmia. Niin raskas on
rakkaus kertoi nuoren tytön ja isän suhteesta, jota varjosti isän päihde- ja
mielenterveysongelmat. Unelmien tiedekunta pohjautuu edesmenneen
amerikkalaisen Valerie Solanasin elämään ja teoksiin. Kirja sisälsi kaikki
synkeät aihepiirit, jopa murhayrityksen, ja ajattelin, että Stridsberg ei pysty
ylittämään kammottavaa tarinaansa, mutta hän teki sen. Rakkauden Antarktis
vetää kaikki Stridsbergin käyttämät teemat niin liioiteltuina, että minusta
tuntui, että hän ei pääse sanomansa ohitse. Sama metsä, sama tapahtuma, mutta
sitä tarkistettiin aina vaan uudella kammottavalla teolla.
Rakkauden
Antarktis on ahdistava kirja. Aihepiiri on
raskas ja rankka. Alkoholistiperheen heitteille jätetystä tytöstä kasvoi
narkkari ja prostituoitu, sillä hän etsi rakkautta ja sen rakkauden hän löysi
heroiinista, ei miehestään eikä lapsistaan. Huumeidenkäyttö vaati rahaa ja ne
hän sai myymällä itseään. Kirja on täynnä yhteiskunnallista pohdintaa huumemaailmasta ja lastensuojelusta ym., mutta se
pitää jaksaa kaivaa näiden kurjien ihmiskohtaloiden kuvausten seasta. Vaikea aihe, mutta teksti on taiturimaista.
Me olemme isoja muurahaisia, me
kannamme kuolleet pois ymmärtämättä miksi teemme niin, kannamme vain kohti
haudankaivajan tekemää kuoppaa. Kaikki itkevät paitsi minä, jokin sisälläni on
jähmettynyt kiveksi. Eivät ainoastaan kyyneleet vaan myös jokin muu. Läpitunkeva,
pohjattoman syvä pettymykseni on yhtä kuin veren jäätymispiste, rakkauden
äärimmäinen Antarktis.
Sara Stridsberg, Rakkauden Antarktis
Suom. Outi Menna
Tammen Keltainen Kirjasto 2019
s. 303
Kärlekens
Antarktis 2018
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta
Tämä periaatteessa kiinnostaa, synkkyys ei minua huoleta sillä kestän sen hyvin. Enemmänkin arveluttaa kirjan muu tyyli. En oikein innostunut Unelmien tiedekunnan repalemaisuudesta eikä sen paatos yltänyt minuun. Onko tämä Rakkauden Antarktis tyyliltään enemmän Niin raskas on rakkaus? Pidin siitä ja sen tyylistä enempi.
VastaaPoistaNiin raskas on rakkaus oli minunkin mieleeni, mutta Unelmien tiedekunta oli jo aika paha lukea. Rakkauden Antarktis menee vielä enemmän yli ja se sirpalemaisuus jatkuu. Pahuus on jo liioittelua. Miksi kaikki paha pitää kerätä samaan kirjaan, en ymmärrä. Yhteiskunnallisesti Stridsbergillä on paljon sanomaa. Tässäkin kirjassa kritiikkiä löytyy lastensuojelua kohtaan. Ehkä tykkäisin enemmän jos tarina keskittyisi johonkin tärkeään asiaan. Tietysti huumemaailman kuvaus ja kaikki siihen liittyvät aihepiirit ovat tärkeitä, mutta itselleni tämä kirja oli liikaa. Jospa seuraava kirja rauhoittuu jo tarinan kerrontaankin.
PoistaMai, mikä minua oikein vaivaa, kun minusta tämä oli loistava kirja? Tämä ei ole likelläkään sitä yhtä trilogiaa, joka ei irtoa ikinä. Ajattelevatkohan suurin osa lukijoista tästä kuten sinä vai kuten minä...Kuten Elegia, ellei ole vähän rankkaa tai edes rosoa, en jaksa. Ehkä tämä sitten meni yli, mutta en huomannut.
VastaaPoista♥♥
En tiedä Leena, miten tämä kirja otetaan vastaan, mutta jos koko kirja on päihdemaailmaa, niin en jaksa innostua siitä. Tässä se on vanhempien alkoholismi ja piittaamattomuus omasta lapsesta ja isovanhemmat eivät edes maininneet omia lapsenlapsia. Huumemaailman karsea kuvaus siihen päälle. Ja sitten se!
PoistaYksi ystäväni kertoi samaa kuin sinä: teksti on taiturimaista. Sen ja kauniin kannen vuoksi mietin, että olisiko tämä jopa joulukirjani. Mutta ei todellakaan taida olla, koska teemat ovat tällaiset. Joskus kuitenkin aion tämän lukea, en kuitenkaan nyt marras-joulukuussa.
VastaaPoistaTämä vuodenaika ei kyllä sopinut minullekaan lukea huumemaailman toivottomuudesta. Kaipaan iloa ja piristystä tällaisen kirjan jälkeen.
PoistaLuen kyllä jatkossakin Stridsbergin kirjat toivoen, että vastaan tulee yhtä upea kirja kuin Niin raskas on rakkaus.