Joyce Carol Oates: Syntipukki

Matt kuuli käheän, pelokkaan äänensä: ”Mitä – tämä on?

Silmälasipäinen etsivä katsoi Mattia nyt pakotetun kärsivällisesti: ”Poika, sinä tiedät kyllä miksi me olemme täällä.”

Yhdysvaltalaisen Joyce Carol Oatesin nuortenkirja Syntipukki alkaa vakavalla aiheella, sillä etsivät tulivat puhuttamaan 16v. Mattia kesken hänen äidinkielentuntiaan. Eikä Matt ymmärtänyt miksi. Tästä puhuttelusta vyöryivät koko kaupunkia ravistelevat tapahtumat. Matt sai hyvästellä huolettomat koulupäivät ja kaveripiirinsä, sillä häntä syytettiin aikeista räjäyttää lukio ja ampua kaikki lukion oppilaat. Ilmianto oli perätön, mutta se aiheutti viikkojen mediatapahtuman, ja koulussa Mattista tuli hyljeksitty. Epäilyksen siemenet oli kylvetty otolliseen maaperään. Jutut velloivat rumina. Suosittu poika erotettiin tutkinnan ajaksi koulusta, ja eristettiin muista aivan kuin hän olisi ollut näkymätön.

Pitkänä olemisessa oli minusta mukavaa se, että saatoin katsoa ketä tahansa poikaa silmiin, vanhempiakin poikia kadulla, tai aivan aikuisia miehiä, joita en tuntenut. Toisin kuin muut tytöt, en huutanut kuin tyhjenevä ilmapallo, jos pojat kiusoittelivat tai sanoivat hävyttömyyksiä nolatakseen minut. Miten Äkäpussin oikein voi nolata?

Kirjan toinen päähenkilö oli 16v. Ursula. Ursulaa haukuttiin selän takana ison kokonsa vuoksi, sillä hän ei ollut ainoastaan pitkä. Pituudesta oli hyötyä koripallossa, mitä hän rakasti, mutta Ursula ei tykännyt muuten joukkueurheilusta, sillä hän halusi yksin tehdä kaikki pisteet. Häviöt ottivat lujille. Ursula ei ollut suosittu. Hän oli liian erikoisen näköinen, eikä hän välittänyt muista. Tänä päivänä sanottaisiin, että hän oli sosiaalisissa taidoissa kömpelö. Ursula puhutteli itseään Äkäpussiksi, mutta muut eivät tienneet sitä. Hän tunnisti hyvin omat tunnetilansa, ja miten hän toimi eri ihmisten seurassa kotona, koulussa ja harrastuksissa.

Kun muut lukion oppilaat hylkäsivät Mattin, Ursula piti heitä luusereina, sillä kaikki tiesivät, että Matt oli soittanut vain suutaan, sillä hän oli eräänlainen koko koulun pelle. Ursula ilmaisi oman kantansa rehtorille hyvin suorasukaiseen tapaansa, vaikka vanhemmat kielsivät sekaantumasta asiaan. Ilmeisesti jokaisen oppilaan vanhemmat olivat kieltäneet omia lapsiaan sekaantumasta asiaan, sillä mediahärdelli oli hirvittävä.

Syntipukki sijoittui ajallisesti 2000-luvun vaihteeseen, josta oli kiva lukea ja poimia esim. miten silloin pukeuduttiin. Mattilla ja Ursulalla oli käytössä kannettavat tietokoneet ja kännykät, mutta he käyttivät viestimiseen sähköpostia. Tämän päivän nuorilla on useita eri viestisovelluksia, joista kaikista en taida olla edes perillä, sillä sovellukset ja teknologia muuttuvat nopeaan tahtiin. Kirjan Millenium-ajan puhelimet ovat nykyaikana älykännyköitä, joiden sisältö taitaa olla etupäässä valokuvia ja videoita. Tekstit lyhenevät lyhenemistään, sillä tutkimuksen mukaan ihmisten keskittymiskyky kännykällä on nykyään kahdeksan sekuntia. Siinä ajassa ei lueta pitkää tekstiä, mutta selataan useita kuvia.

Syntipukin tapahtumat pyörivät ilkeän ilmiannon ympärillä, johon sekaantuivat rehtori, opettajat, poliisilaitos, vanhemmat, lakimiehet, media ja tietysti koulun oppilaat. Mattin perhe halusi lopulta haastaa lukion ja ilmiantajat oikeuteen, joten tapahtumat etenivät muutamassa kuukaudessa hurjaa vauhtia, eikä mikään ihme, että ihmisten tunteet riehuivat laidasta laitaan. Tämän pyörremyrskyn keskellä oli yksi hyvä ja tunteellinen tapahtuma, kun Matt ja Ursula ystävystyivät. Syntipukin tarina koostui vahvoista ajankohtaisista teemoista ja hienosta tekstistä.

Joyce Carol Oates, Syntipukki

suom. Nora Schuurman

Voltti 2002

s. 271

Big Mouth & Ugly Girl 2002

Nuortenkirja

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani