Kristiina Vuori: Neitsytkruunu

Koko komeuden kruunaa… no, kruunu tietysti. Se on lainattu kaupungin tuomiokirkosta, missä se koristaa madonnapatsaan päätä aina silloin, kun yhdelläkään neitsytmorsiamella ei ole sille tarvetta. Vihkikruunu on itse asiassa kaksiosainen, sillä punaisen, helmisomisteisen samettiseppeleen sisälle kiinnitetään kullattu hopeakruunu, joka on kauttaaltaan helmikukkasten peitossa.

Kristiina Vuori on julkaissut vuodesta 2012 lähtien joka vuosi historiallisen romaanin. Neitsytkruunu on kirjailijan yhdeksäs romaani. Ihastuin heti ensimmäiseen kirjaan, joka oli Näkijän tytär, ja sen jälkeen olen lukenut kaikki hänen julkaisemat kirjat, ja ne löytyvät myös blogistani. Neitsytkruunua kantaa ensimmäisissä häissään Anna Hansintytär Tott. 1400-1500-luvun vaihteessa rälssisukuun kuuluvan neitsytmorsiamen pystyi myymään mahdollisimman suurella hinnalla. Annan ylkä oli laamanni Henrik Erikinpoika Bitz, joka oli kaksikymmentä vuotta vanhempi morsiantaan. Avioliitosta olisi voinut tulla miellyttävämpi, mutta jotakin nousi sitä vastustamaan.

Kaikkeen eripuraan, Annan kolhittuun ylpeyteen ja laamannin salattuun häpeään, on syynä Aile, se lappalaisnoita valkoisena hohtavine hampaineen ja vinoine ketunsilmineen. Aile, joka nimittää itseään korskeasti emäntäpiiaksi, mutta joka todellisuudessa on pelkkä leipäsusi, vihkimätön vaimo, jonka silkka olemassaolo tahrii Annan vaimonkunnian. Mitä sitten, vaikka laamanni väittää, ettei hän enää muka makaa naisensa kanssa?

Huolimatta eripurasta, Anna synnytti laamannille kaksi lasta, ennen kuin tämä kuoli. Neitsytkruunun päähenkilö on todistetusti elänyt. Annasta tiedetään mm., että hän solmi kolme avioliittoa, mikä tuohon aikaan oli ihmeellistä, kun lapsivuodekuumeet tappoivat äitejä. Tuohon aikaan oli liikkeellä myös paiseruttoa, johon kirjassakin kuoltiin. Annan elämässä tapahtui paljon ja kirjailija on värittänyt tapahtumia, joten tarina on kuvaus tunteikkaasta nuoresta tytöstä, joka joutui sopeutumaan sukunsa ja miestensä nöyräksi alaiseksi. Annalla oli sopeutuvainen luonne, mutta ne tunteet karkailivat villisti ja hänellä oli salaisuuksia, joista ei kannattanut kertoa juuri kenellekään.

Hänen palmikkonsa on katkaistu ja se on varoittava merkki jokaiselle maineestaan kiinnipitävälle naiselle. Menettäessään palmikkonsa nainen on menettänyt myös kunniansa. Mutta varsinkin hänen veriset, kärpästen häiritsemät vammansa huutavat omaa häpeällistä tarinaansa. Hänen toinen korvansa ja nenänsä on leikattu poikki.

Kristiina Vuoren teksti herättää mielenkiinnon kauas historiaan, ja tästä vastustamattomasta tarinasta voi poimia runsaasti kiinnostavia historiallisia tiedonjyviä. Tällä kertaa huomio kiinnittyi varsinkin vanhoihin rangaistuskäytäntöihin. Anna Tott näki Turussa nuoren naisen suorittamassa häpeärangaistustaan kaakinpuussa kaikkien töllisteltävänä ja pilkattavana. Kaakinpuu ei riittänyt yksinään, vaan häneltä oli leikattu hiukset, korva ja nenä poikki. Aika raakaa touhua, mutta elämä ei ollut helppoa. Anna joutui itsekin eräässä vaiheessa tuomiorovastin eteen häpeällisen käytöksen johdosta, mutta siihen voit syventyä kirjassa.

Kirjasta löytyy runsain mitoin rakkautta ja roihuavia tunteita, mutta myös pelkoa, alistamista ja ikäviä tapahtumia. Annan koskena kuohuavaa elämää seuratessa valtakuntakin kuohui, sillä naapurimaassa Tanskassa hiottiin sotavälineitä, eikä moskoviittien rauhanlupauksiin kannattanut luottaa. Neitsytkruunu on täydellinen lukukirja historiallisten romaanien ystäville.

Kristiina Vuori, Neitsytkruunu

Tammi 2020

s. 376 + 10s. historiaa + lainaukset + kiitokset + 7s. sanasto

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
Kristiina Vuori: Elinan surma
Kristiina Vuori: Filippa
Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Kristiina Vuori: Neidonpaula
Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
Kristiina Vuori: Siipirikko
Kristiina Vuori: Näkijän tytär