Thomas Harris: Cari Mora

Hän istahti vähäksi aikaa veden partaalle. Laguunilta käyvä tuuli oli tänä iltana täynnä aaveita – nuoria miehiä, naisia ja lapsia, jotka olivat eläneet tai kuolleet hänen käsivarsillaan, kun hän oli yrittänyt tyrehdyttää heidän haavojensa verenvuotoa. He olivat joko haukkoneet henkeä ja jääneet eloon tai vavahtaneet ja valahtaneet veltoksi.

Yhdysvaltalaisen Thomas Harrisin kuudes trilleri kertoo kolumbialaissyntyisestä Caridad Morasta, joka lapsena kaapattiin ja koulutettiin lapsisotilaaksi. Kirjan nimi on sama kuin päähenkilöllä. Cari Mora halusi kouluttautua eläinlääkäriksi, mutta se ei onnistunut ilman vakituista oleskelulupaa. Hän teki useita töitä ja mieluisin niistä oli vapaaehtoistyö merilintuasemalla, jossa kuntoutettiin lintuja ja pikkueläimiä. Cari asui entisen huumepomon isossa talossa. Talossa oli tehty lukuisia elokuvakohtauksia ja se oli täynnä erilaista rekvisiittaa. Taloon oli jälleen tulossa elokuvaväkeä muutamaksi päiväksi.

Jos kullalla olisi korvat, se kuulisi, mikäli hän kutsuisi sitä tältä paikalta, jossa hän seisoi olohuoneessa. Kankailla peitettyjä huonekaluja, kankailla peitetty piano. Hän meni baarii, jonka biljardipöytä oli lattiaan saakka ulottuvien kankaiden peitossa. Jääkoneesta ravahti jäätä, ja hän painui kyyryyn, odotti, kuunteli, mietti.

Thomas Harris tuli maailmankuuluksi trilleristään Uhrilampaat. Uhrilampaista ja muista kirjoista on tehty myös elokuvia. Uhrilampaat elokuva voitti kaiken kaikkiaan viisi Oscar-palkintoa. Sekä kirja että elokuva olivat väkivaltaisia ja siinä oli pääosassa sadistinen sarjamurhaaja Hannibal Lecter, jota elokuvassa näytteli ansiokkaasti Anthony Hopkins. Harris on taitava kuvittelemaan pahoja tilanteita ja hyytäviä kohtauksia. Hänen paholaismaiset sarjamurhaajansa keksivät kammottavia rikoksia ja välineitä, joilla he kiduttavat ihmisiä. Tämmöinen iljetys oli iskenyt silmänsä Cari Moraan, mutta iljetys ei tiennyt mitä hänellä oli vastassa. Nuoruus ja kauneus eivät kertoneet kaikkea. Kuka tahansa ei olisi asunut kammottavan elokuvaroinan keskellä yksinäisessä talossa.

Suistokrokotiilinaaras, jonka vatsa oli miellyttävän täynnä, ui etelään ja painui veden alle joka kerta kun joku alus tuli lähelle. Se oli vähän yli neljä metriä pitkä ja vietti osan ajastaan Evergladesissa syömässä satunnaisten piisamien ja rämemajavien lisäksi nuoria burmanpytoneja, mutta mieluiten se oleskeli South Bay Country Clubin suolaisessa lahdessa, missä se paistatteli auringossa lähellä väylää, joka oli golfkentän tiiauspaikan ja viheriön välissä.

Harrisin meriittejä ovat eläväiset luontokuvaukset. Cari Morassa on runsaasti eläimiä ja tämä krokotiilinaaras on tarinan sivuosassa ja esiintyy muutaman kerran. Se oli löytänyt hyvän luolan, missä  se säilytti osan ruoastaan mätänemässä. Tämä luola sattui sijaitsemaan huumepomon talon lähistöllä, josta pari rikollisjoukkoa oli kiinnostunut. Huhuttiin, että huumepomo oli piilottanut suuren omaisuuden, kenties juuri kyseisen talon maille. Jos rikolliset olivat kiinnostuneet omaisuudesta, niin olivat myös poliisit. Harris on punonut mielenkiintoisen kuvion rikollispiireistä, johon Cari Mora joutui osallistumaan vasten tahtoaan. Cari Mora jatkaa Thomas Harrisin trillerikavalkadia tuomalla esiin sadistisen sarjamurhaajan sekä vahvan ja pelottoman naispäähenkilön. Tuttuja teemoja aiemmista kirjoista, mutta uudessa tarinassa, joka piti mielikuvituksen hyytävän kauhun vallassa.

Tällä kertaa petyin Harrisin kirjaan. Jo sivumäärästä voi päätellä, että kirja on keskentekoinen. Tästä olisi saanut aikaiseksi todella hyvän tarinan.

Thomas Harris, Cari Mora

suom. Jorma-Veikko Sappinen

Wsoy 2020

s. 202

Engl.kielinen alkuteos Cari Mora 2019