Banneri-luettelo

tiistai 17. marraskuuta 2020

Lucia Berlin: Kotiinpaluu - Muistoja, kuvia, kirjeitä

 

”Olen asunut niin monissa paikoissa, että se on suorastaan huvittavaa… ja koska olen muuttanut niin usein, paikalla on minulle hyvin, hyvin tärkeä merkitys. Minä etsin aina… etsin aina kotia.”

 

Alaskassa syntynyt ja jo lapsuudessa useaan kertaan muuttanut Lucia Berlin kirjoitti Kotiinpaluu teoksessaan jatkuvista muutoistaan. Lisäksi kirjaan on kerätty kuvia hänen elämästään. Sivulta 97 alkaa kooste hänen kirjeistään, sillä kirjailija oli ahkera kirjoittaja. Kirjeissä hän kuvaa elämänmenoaan ja muuttojaan, joihin kuului kolme aviomiestä, neljä lasta ja niitä muuttoja. Lisäksi elämää värittivät päihteet, häädöt, suhteet, erot jne.

 

Russell Street, Berkeley, Kalifornia

Kahdeksan asukasta, kaksi makuuhuonetta.

Vessa meni tukkoon. Viemäriputki hajosi. Saatiin häätö.

 

Lucia Berlinin elämässä sattui ja tapahtui. Siinä ohessa hän kirjoitti novellejaan. Tämän kirjan tapahtumista olen lukenut aiemmin ilmestyneissä kolmessa novellikirjassa: Siivoojan käsikirja, Tanssia ruusuilla ja Ilta paratiisissa. Lucia Berlin kirjoitti novellejaan pitkään, eikä hän ollut koskaan niihin tyytyväinen, vaan muutti niitä jatkuvasti. Tietynlainen epävarmuus omasta osaamisesta leimasi hänen kirjailijauraansa, vaikka novelleja julkaistiin koko ajan.

 

Minulle ei siis annettu lupaa lähteä, ennen kuin olisin ”päässyt sopimukseen” poliisien kanssa, joten jouduin hirveään tappeluun, mistä syystä sain seuraavat syytteet: epäsiveellinen käytös, virkamiehen väkivaltainen vastustaminen, juopumus ja pahennusta herättävä käytös, päällekarkaus 3 poliisimiestä kohtaan, julkea ja säädytön kielenkäyttö jne.

 

Yllä oleva lainaus on Lucian kirjeestä, jonka hän lähetti Dornien perheelle. Uskon, että kirjoittaminen oli kirjailijalle henkireikä väliin erittäin vaikeissa elinolosuhteissa. Myös yllä olevasta episodista, joka ei ollut ainoa poliisien kanssa tapahtunut yhteenotto, löytyy novelli. Kotiinpaluun kirjoituksia on julkaistu vuosina 2003 ja 2005.

 

Lucia Berlinin novellit olivat kuvauksia hänen omasta elämästään, hyvin väritettyjä tapauksia, kukaan ei välttämättä tiedä niiden totuutta. Hänen poikansa mukaan kukaan suvusta ei enää muistanut asioiden oikeaa laitaa, sillä Lucia oli hiljakseen muokannut niitä uuteen uskoon. Lucian mielestä vain sillä oli merkitystä, että tarina oli hyvä.

 

Kotiinpaluun alussa on kirjailijan pojan Jeffin alkusanat. Hän kertoi kasvaneensa kirjoituskoneen naputuksen tahtiin. Äiti oli hyvä sepittämään tarinoita, joita he saivat kuulla jopa iltasaduiksi. Lucia Berlin työskenteli mm. opettajana, siivoojana, puhelinvaihteen hoitajana ja sairaalan vastaanottoapulaisena kasvattaakseen lopulta yksinhuoltajana neljä poikaansa. Elämäntilanteisiin kuuluivat myös katkaisuhoidot ja päihdekuntoutukset. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui koko ajan mm. satoina kirjeinä, joista murto-osan voi lukea Kotiinpaluun sivuilla.

 

Lucia Berlin aloitti omaelämäkertansa kirjoittamisen ennen kuolemaansa, jonka hänen poikansa Jeff Berlin on lopulta viimeistellyt. Kirja on julkaistu postuumisti Lucia Berlinin kuoleman jälkeen. Kirja on eräänlainen jatkuva muutos- ja muuttamiskirja. Kirjailijan elämä oli kuin kiihtyvä luonnonmyrsky, joka sai alkunsa jo hänen lapsuudessaan.

 

Lucia Berlin, Kotiinpaluu – Muistoja, kuvia, kirjeitä

suom. Kristiina Drews

Aula § Co 2020

s. 201

Welcome Home 2003, 2005, 2016

Omaelämäkerta

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Berlin Lucia: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia
Berlin Lucia: Ilta Paratiisissa  

 

4 kommenttia:

  1. Kirjoittaminen ja sepittäminen ovat varmaan hyvä kiinnekohta jatkuvan muutoksen ja matkalaukkuelämän keskellä. Jotain pakoa arjesta kaipaa kun tilanne on "Kahdeksan asukasta, kaksi makuuhuonetta." Merkityksellinen lausunto tuokin: "vain sillä oli merkitystä, että tarina oli hyvä". 🌷

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ajattelin, että kirjailijalla oli pakko olla mahtava keskittymiskyky, kun pystyi kaiken sen hälinän keskellä kirjoittamaan. 60-70-luvuilla asunnoissa asui paljon ihmisiä. Jos halusi asua keskustassa, asuntojen vuokrat olivat tosi kalliita, joten jostakin oli säästettävä.

      Lucia hioi novellejaan vuosikausia ja kirjoitti ne yhä uudeestaan ja uudestaan. Kukaan suvusta ei muistanut, miten asiat oikeastaan tapahtuivat, sillä Lucia kertoi novelleissa omista ja lähipiirin tapahtumista.

      Mukavia marraskuun päiviä :)

      Poista
  2. Oi, tämä on yksi syksyn odotetuimmista ja kiinnostavimmista kirjauutuuksista! En ole tätä vielä lukenut, koska olen lukenut vasta yhden Lucia Berlinin novellikokoelman, juurikin paljon pöhinää herättäneen Siivoojan käsikirjan. Halua lukea novellikokoelmat ensin. Mutta ehdottomasti tämä Kotiinpaluukin menee lukuun, sen verran paljon pidin Siivoojan käsikirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin ihastuit Berlinin novelleihin. Ne viekoittelevat mukaansa. Kunhan olet lukenut kaksi muutakin novellikirjaa, tämä omaelämäkertateos on kiva lukea ja muistella mitä novelleista oli lukenut.
      Kiihkeä ja elämänjanoinen kirjailija.

      Poista