Olen menettänyt suhteellisuuden tajuni lopullisesti, kuinka ihmeessä kuvittelen pääseväni Radioteatteriin.
Heidi Köngäksen uusin fiktiivinen romaani Siivet kantapäissä kertoi Marja Rankkalan (1918-2002) elämästä ja radiomaailman alkuajoista. Kirjan kansikuvassa on nuori ja kunnianhimoinen Marja, joka halusi enemmän kuin mitä oli pelkkä näyttelijän työ, hän halusi käsikirjoittaa ja suomentaa näytelmiä, sekä ohjata niitä Radioon, tuohon uuteen ja ihmeelliseen joka kodin laitteeseen, joka välitti joka maanantai uuden näytelmän innokkaille kuuntelijoille.
Kun teemme matkaa toisiimme, käsikopelolla, suutuntumalla kipeä läheisyys paisuu välissämme.
Radioteatterin johtajan ja Marjan välille syttyi intohimoinen suhde, vaikka Marja oli päättänyt toisin. Hän tiesi, että Januksella (kirjailija Olavi Paavolainen) oli useita naisia kerrallaan. Mutta hän ei voinut vastustaa intohimoaan, kunnes Janus vakiintui Hertta Kuusisen kanssa ja muutti asumaan hänen luokseen.
Liikkeeni pysähtyy ja juuri sillä hetkellä tajuan olevani enemmän elossa kuin koskaan. Hänen kätensä niskassani.
Kirjan nimi on suoraan Marja Rankkalan 70-luvulla sanoittamasta laulusta Joka pojalla on siivet (es.Vesa-Matti Loiri). Kirja innoitti etsimään enemmän tietoa netistä, josta löytyi runsaasti kuvia Marja Rankkalasta ja tietoja hänen töistään. Kiinnostuin myös tutustumaan Olavi Paavolaisen elämään. Hertta Kuusisesta olen lukenut Heidi Köngäksen upean teoksen nimeltään Hertta.
Pidin kovasti kirjan historiallisesta tunnelmasta siihen asti, kunnes tultiin nuoreen oululaiseen teatterikriitikkoon. Fiktiivisessä kirjassa voidaan kirjoittaa melkein mitä vaan, mutta oli vaikea lukea, että Rankkalan ja Kajavan välillä olisi ollut suhde. Heidän ystävyytensä kesti 30 vuotta. He molemmat rakastivat teatteria ja kirjallisuutta. Marja Rankkala oli naisena aikansa edelläkävijöitä radiomaailmassa.
Heidi Köngäs, Siivet kantapäissä
Otava 2021
s. 363
Heidi Köngäs: Mirjami
Heidi Köngäs: Dora Dora
Heidi Köngäs: Hertta
Heidi Köngäs: Jokin sinusta
Jokin tässä häiritsi, ajankuva oli kylläkin hienoa ja oli mukava lukea monista tunnetuista nimistä. Jossain vaiheessa kyllästytti Marjan ja Januksen suhteen puinti. Jotenkin tuli surku Marjaa. Villi ja vapaa aikuisuus, mutta hän jäi vanhana aika yksin, se tunne minulle tuli.
VastaaPoistaKöngäksen teksti on hienoa ja kuvauksellista, jopa elokuvamaista. Tällä kertaa minuakin tökki. Pidin kovasti sota-aikaan liittyvistä kuvauksista, mutta ne jäi sitten liian vähäisiksi. Eniten tökki Kajavan ja Rankkalan välille kuviteltu suhde, joka mielestäni oli mahdoton, koska Kajavalla oli aina suhde miehiin eikä hän piilotellut sitä. Ehkäpä ymmärsin kirjan väärin. Ehkäpä kirjailija kirjoitti Rankkalan toivoneen syvempää suhdetta, mutta se oli mahdotonta.
PoistaUskoisin Marjan olleen vahvan persoonan, joka pärjäsi hyvin miehisessä ympäristössä. Kirjan nimi tulee laulusta, jonka Marja kirjoitti. Joka pojalla on siivet kantapäissä, joka tytöllä on siivet olkapäissä. Marja oli todella monipuolinen taiteilija. Ehkäpä sen olisin toivonut näkyvän vielä enemmän tässä kirjassa.