Miltä naisesta tuntuu odottaa lasta 50-luvulla, kun ei halua
olla vauvan isän kanssa missään tekemisissä? Heidi Köngäs pureutuu kirjassaan Jokin sinusta (2008 Otava) yksinäisen,
odottavan naisen ongelmiin 50- ja 60-luvuilla. Rakkaus vauvaan, adoptio,
mustasukkaisuus vauvasta, lastenkotiajatukset mm. repivät Soilia, joka synnytti
tyttövauvansa ja antoi tälle nimeksi Margaret. Soilin mieli teki maailmalle,
mutta ajatus antaa lapsi lapsettomalle siskolleen Mirjalle ei kelvannut. Soili
vei kuitenkin vauvansa 3kk ikäisenä Mirjalle hoitoon ja lähti itse Ruotsiin ja
Lontooseen.
Mirja ja miehensä rakastuivat vauvaan kuin omaan lapseensa
ja aloittivat heti adoptiopyyntönsä vauvasta. Soili ei halunnut antaa lastaan Mirjalle, vaan halusi viedä lapsen lastenkotiin, johon Mirja ja muu perhe eivät
suostuneet. Mirja pakeni lapsen kanssa piiloon siksi aikaa, kunnes Soili lähti
pois. Soili kirjoitti adoptioluvan vasta, kun Margaret oli 5-vuotias.
Kirjan kertojina toimivat Mirja, Soili ja Margaret, eli
Marga. Marga on tietoinen lapsuudesta asti, että hänellä on kaksi äitiä. Oma
rakas Mirja-äiti ja se toinen, joka halusi viedä hänet lastenkotiin. Vähäiset
tapaamiset eivät parantaneet Margan ja Soilin välejä, vaan päinvastoin erottivat
heitä toisistaan. Lopulta Soili vähensi yhteydenpidon minimiin. Soili ei onnittele Margaa, kun hän kirjoittaa ylioppilaaksi, menee naimisiin ja saa omia lapsia.
Marga yritti aikuisena pitää yhteyksiä Soiliin, joka oli muuttanut
miehensä kanssa Yhdysvaltoihin. Soili ei soita koskaan takaisin. Soilin kuoltua
Marga matkusti tyttärensä kanssa Soilin miehen luokse ja huomasi siivotessaan
biologisen äitinsä jäämistöä, että Soili ei säästänyt muita valokuvia kuin
hänen lapsenlapsensa kuvan, kaikki muut kuvat Soili oli tuhonnut. Talosta ei
löytynyt myöskään Margan kirjoittamia kirjoja, jotka hän oli lähettänyt
Soilille. Soilin miehen mielestä Soili rakasti liikaa Margaa ja kuvien
säilyttäminen olisi ollut liian tuskallista, mutta Marga muisti Soilin halun
erottaa hänet rakastavasta äidistä ja isästä. Vanhempien ei aina tarvitse olla
biologisia, jotta syvä kiintymyssuhde syntyy lapsen ja vanhempien välille.
Kirjan kerronta 50- ja 60-luvulta on herkullisen
yksityiskohtaista, joista kirjailija kuvaa mm. vaatetusta, ruokaa, työttömyyttä
ja Ruotsiin muuttoa ajan hengen mukaisesti. Nykyajan kuvaus jää selvästi 50- ja
60-lukujen varjoon. Kirjailija on parhaimmillaan historiallisena kuvaajana ja
eri murteiden hallitsijana. ***
Heidi Kongäs, Jokin sinusta
Otava 2008
s. 315
appplen bloggaus
kamomillan bloggaus
Helmis bloggaus
Heidi Kongäs, Jokin sinusta
Otava 2008
s. 315
appplen bloggaus
kamomillan bloggaus
Helmis bloggaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti