Salli seisoo portaiden yläpäässä kuin paratiisin enkeli. Sinä et enää asu täällä. Hän seuraa myötätuntoa vailla, kuinka takaraivoni osuu seinään, ohimo portaankulmaan, polvi kynnykseen. Sitten sisko kääntyy portaiden ylätasanteelta ja lähtee kohti huonettani.
Tommi Kinnusen viides teos Pimeät kuut sijoittui lähelle Neuvostoliiton rajaa. Oli vuosi 1947 ja eläkeikää lähestyvä Elna Suorajärvi sai opettajan paikan Niemen koululta, joka paljastui homeiseksi parakiksi, joka oli jäänyt saksalaisilta polttamatta. Siinä sitten piti alkaa opetustyö ilman kirjoja ja muita työvälineitä. Keskellä ei mitään. Se sopi kuitenkin Elnalle hyvin. Elna opetti ja oli erittäin hyvä työssään.
Onko sen väliä, vaikka opettaja tekisi työnsä päällään seisten, jos lapset kuitenkin oppivat? Ja entä jos luokassa olisi opettajana mies, rintamalla kätensä tai jalkansa menettänyt? Saisiko hän moitteita siksi, että tekisi asiat toisella tavoin? Vai ovatko miesten vammat kunniakkaita uhrauksia, siinä kun naisten sairaudet vajavaisuuden merkkejä?
Tullessaan Niemen koululle Elna oli vaikeasti sairas. Lopulta hän ei jaksanut enää olla pystyssä, joten hän opetti lapsia vuoteelta käsin. Alkuun lapset olivat ihmeissään opettajansa terveydentilasta, mutta lapset ovat sopeutuvaisia. Tosin aikuiset eivät olleet sopeutuvaisia, vaan kutsuivat paikalle koulutarkastajan.
Kesken lasten ilon tunnen, miten rakkoni alkaa hitaasti tyhjentyä. En pysty hallitsemaan itseäni, en lopettamaan, vaan virtsa valuu reisiäni pitkin alas.
Elnalla oli jo parempi terveydentila, kun se alkoi jälleen huonontua kouluvuoden loppupuolella. Ajatukset tulevasta kesästä ja riidoista siskon kanssa sekä nuoruuden tapahtumista vaivasivat ajatuksia.
Tommi Kinnunen on loistava tulkitsemaan sielun tuskia ja niiden aiheuttajia. Uusimmassa kirjassaan hän on tulkinnut myös yhtä loistavasti kehon sairautta. Sairauksilla on tapana pahentua, kun ajatukset muuttuvat synkiksi. Elnalle oli tullut aika päättää mitä hän tekisi elämällään, kun eläkeikä oli tuskallisen lähellä, mutta myös niin saavuttamattoman kaukana.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut toi esille yksinäisen ihmisen haurauden ja vimmaisen halun taistella olemassaolonsa ja ihmisarvonsa puolesta.
Ei luopuminen ole häviämistä, vaan viisautta.
Tommi Kinnunen, Pimeät kuut *****
Wsoy 2022
s. 284
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
Hienoa että pidit :)
VastaaPoistaOlen Kinnusen kirjojen fani. Kinnusella on uskomaton taito kirjoittaa väkeviä ns. puolustuskirjoja, missä tuodaan esille ihminen tai ihmisryhmä, joka tarvitsee puolestapuhujia. Tässä kirjassa sairas opettaja. Kinnunen osaa kuvata upean luontevasti myös ympäristöä ja loihtia ajankuvan tarkasti.
PoistaJo kirjan nimi on kiinnostava. Kerronta tuntuu taidokkaalta ja elämänmakuiselta.
VastaaPoistaToivon että tarinalla on päähenkilön kannalta mahdollisimman onnellinen loppu.
Luopuminen on usein viisautta.
Mukavaa viikonloppua!
Kiitos Sara kommentista :)
PoistaOlin mökillä viikonlopun ja siellä aika kului pihalla ja kasvimaalla syksyn hommissa.
Pidän salaisuutena mikä kirjan loppu on, joten suosittelen lukemaan. Kinnunen on mielestäni huippuhyvä tarinankertoja.
Mukavaa viikon alkua :)
Kinnunen on yksi lempikirjailijoistani. Tämä kirja on juuri nyt ollut minulla lainassa, mutta pahaksi onneksi oli tässä 2,5 viikkoa aivan täydellistä lukujumia. Joudun jo palauttamaan tämän, mutta luen sen joskus toiste paremmalla onnella. Varmasti hieno teos.
VastaaPoistaTämä on todella hieno teos kaikessa karuudessaan. Mielenkiintoisinta on, että Kinnusen oma täti on ollut noihin aikoihin opettajana ilmeisesti Kuusamon perukoilla, kuten kirja sijoittui. Kinnunen tekee loistavat pohjatyöt kirjoihinsa, mikä tekee lukemisesta kaksin verroin parempaa.
PoistaMukavaa alkavaa syysviikkoa ja lukuiloa :)
Mitä mieltä olet, mihin romaanin nimi viittaa? Viimeisellä sivulla nuo sanat mainitaan, mutta niiden merkitys jäi itselle hämärän peittoon.
VastaaPoista"Talven hohtavanvalkeiden kuukausien ajan olen pelännyt nyt alkavia mustia, pimeitä kuita. En tiedä tulevaisuudesta mitään, sillä kaikesta olen luopunut, en tiedä edes tulevan yön makuusijasta." Lainaus kirjasta Pimeät kuut.
PoistaTommi Kinnunen kirjoittaa valtavan kaunista ja kuvailevaa kieltä. Elna puhui pimeistä kuista ja mielestäni Elna vastasi tuossa seuraavassa lauseessa, miksi kuut näyttäytyivät hänelle pimeinä.
Elna oli vakavasti sairas ja aikoi taistella omasta oikeudesta perintöön, jonka sisar oli häneltä vallannut. Elnan piti myös edelleen tehdä töitä, vaikka hänen kuntonsa oli huono. Tulevaisuus näyttäytyi Elnalle pimeänä, kuut eivät valaisseet hänen ajatuksissaan hänen tulevaisuuttaan, mutta hän oli päättänyt sinnitellä ja jatkaa kaikesta huolimatta.