sunnuntai 19. elokuuta 2018

Tommi Kinnunen: Pintti


- Tulehan katsomaan, mitä Tyynelän ämmävainaan poika on tänään saanut aikaan.
Nuoret pojat kiskovat Jussin pintaan, ja ympäristön äänet, värit ja tuoksut iskevät häneen kuin moukari. Hän huomaa rannan kurjenmiekan keltaisen värin, kuulee miten savu suhisee tehtaan korkeasta neliskanttisesta piipusta ja haistaa mänkihallissa säilytettävän lasihiekan kuivan tuoksun. Hän ei tunnista kasvoja, vaikka tietää, että jokainen poika on tuttu. Kivestä hän ei irrota.

Tyynelän Jussi on sisarusparven vanhin ja Tommi Kinnusen teos Pintti kertoo sydämeen sattuvassa ensimmäisessä kappaleessa juuri hänestä. Tommi Kinnunen on halunnut antaa äänen kaatumatautia potevalle Jussille, jota melkein kaikki kiusaavat ja pilkkaavat päivät pääksytysten lasitehtaalla, joka työllistää kaikki lähialueen ihmiset. Kartanon lasitehtaan ympärille on muodostunut kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa. Jussi on vanhin Tyynelän sisaruksista. Jussilla on omat ongelmansa, mutta köyhän arkiset ja työntäyteiset päivät kirkastaa maailmalle lähteneen isän lähettämät kirjeet. Jussi asuu Railin ja Helmin perheen kanssa kotitalossaan. Turvaa tuovat pysyvät asiat ja luonto. Helmin mies on mukava ja tietää, että Jussi näkee enemmän kuin muut.

Luulevatko ihmiset, että suru tarttuu? Tai ehkä he ajattelevat että hän on jotenkin rikki? Että hän on kuin uunissa vioittunut malja, herkkä ja altis hajoamaan taitamattoman käsittelyssä? Kunpa he tietäisivät olevansa oikeassa.

Pintin toinen kappale kertoo Jussin siskosta Helmistä. Helmin elämä on vaikeaa ja surullista. Pienen lapsen äitinä hän joutuu taiteilemaan työn ja lastenhoidon rajamailla. Se miten Helmi hoitaa lapsenhoidon työaikana, aiheuttaisi tänä päivänä lastensuojelun puuttumisen asiaan. Huomioon on otettava se, että kirjassa eletään sotien jälkeistä aikaa maaseudulla, jossa ei ollut päivähoitoa.

Pintti pureutuu siis menneisyyteen, aikaan, jolloin tehtiin vielä paljon käsin. Lasitehtaan omistajat halusivat pitää lasintuotannon samanlaisena kuin se oli ollut aiemminkin ennen sotia. Sotien aikana Helmi sai puhaltaa lääkepulloja. Miehinen lasinpuhallus olisi muuten keskeytynyt, mutta omistaja halusi, että naiset tekisivät miesten työt. Niinpä naiset saivat mahdollisuuden oppia uusia työmenetelmiä, joita miehet hallitsivat yksinvaltiaina. Sodan jälkeen vanha marssijärjestys palasi tehtaalle. Naiset naisten töihin ja miehet miesten töihin.

Hän kumartuu ja tarttuu alushameeseen molemmin käsin, nostaa sen helman korkealle päänsä ylle. Hän paljastaa hiutuneet alushousunsa ja paljaat säärensä, sillä mitä niitä piilottelemaan. Ovat mitä ovat.
- Onko perkele parempi nyt?
Hän ei näe Ailia hameensa takaa, mutta kuvittelee mielessään, miten sen siansilmät leviävät ja se vetää päätään nopeasti taakse, kuin olisi saanut äkkiä nokkaansa lattian alle kuolleen rotan hajun.

Kolmas kirjan kertoja on Tyynelän Raili. Raili on helposti kiivastuva ja siitä kärsivä ihminen. Sodan aikana pitkä ja voimakas Raili puhalsi ikkunalasia, sillä sota tuhosi varsinkin ikkunoita runsaasti. Raili on sisarusparvesta se, joka lähti maailmalle kokeilemaan onnea, sillä kotielämä ahdisti, mutta hän palasi takaisin lasikylään koettuaan henkilökohtaisen menetyksen.

Kirjan loppukohtaus on loistava ja näin sen upean elokuvamaisuuden sieluni silmissä. Loppukohtaus oli niin koskettava, että kyyneleet kostuttavat silmäni tälläkin hetkellä, kun kirjoitan. Pintti on loistava ja uskomattoman upea teos. Tommi Kinnunen kirjoittaa suoraan syvimpiin tunteisiin, niihin tunteisiin, jotka herättävät herkkiä muistoja. Pintti on tunteiden tulkki.

Tommi Kinnunen, Pintti *****
Wsoy 2018
s. 291

Kinnunen Tommi: Neljäntienristeys  
Kinnunen Tommi: Lopotti            

2 kommenttia:

  1. Loppukohtaus on todella hieno, unenomaisen tunnelmallinen. Jo epilogi nostatti kovat odotukset. Alun ja lopun välissä jumiuduin joihinkin joutokäynteihin, joten Pintti ei kunnolla viiltänyt. Silti totean, että Kinnunen on taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinnunen on klassikkokirjojen kirjoittaja, taitava tarinankertoja ja loistavaa tekstiä kirjasta toiseen kehittävä kirjailija. Ihastelin hänen rikasta ja kaunista suomen kieltä tässä kirjassa. Kirja kävi voimalla syviin tunteisiin ja herätti muistoja, jotka luulin jo unohtaneeni. Monitasoinen romaani.
      Kirja imaisi minut kerralla mukaansa ja luin sen yhdellä lukukerralla ja lukemisen jälkeen olisin heti halunnut aloittaa sen uudestaan.

      Poista