tiistai 7. elokuuta 2018

Thomas Mann: Herra ja koira


On omalaatuista, hauskaa ja hullunkurista, kun hän istuu siinä jalkateräni päällä, johon hänen kuumeinen ruumiinlämpönsä vähitellen leviää. Rinnassani ailahtelevat ilo ja myötätunto, kuten miltei aina hänen seurassaan ja häntä katsellessa.

Saksalaisen nobelistin (Nobel 1929) Thomas Mannin (1875-1955) omaelämäkerrallinen lyhytproosateos Herra ja koira kertoo kirjailijan ja hänen koiransa Bauschanin yhteisistä hetkistä varsinkin luontoretkillä. Kirjan tarina on luonnon moninaisuuden luovaa kuvailemista ja oman koiran luonteenpiirteiden tarkastelua huumorinpilke silmäkulmassa. Jokaiselle koiraihmiselle tärkeä kirja, joka kertoo kirjailijan sanoin, miten sopuisaksi ihmisluonto koiran kanssa liikkuessa ja oleillessa tekee. Tietysti siinä samalla tulee oltua ulkosalla, ja uskon, että Thomas Mann on saanut virikkeitä kirjoihinsa kulkiessaan koiransa kanssa luonnossa tarkkailemassa kukkia, kasveja, säätä, vesistöjä ja luontokappaleita mm. pieneläimiä, riistaeläimiä ja lintuja. Hän kirjoittaa niistä todella kauniisti tässä kirjassa.

Hän tuli tuolini viereen, heilutti häntäänsä ja katseli minua anelevin silmin, jalkojaan kutsuvasti tömistellen. Pieninkin myötämielisyyteen viittaava liikahdus aiheutti sen, että hän nosti etujalkansa tuolin käsinojalle, työnsi itsensä rintaani vasten, sai minut ilmasuukoillaan nauramaan, siirtyi sitten tutkimaan pöytää luullen ilmeisesti löytävänsä siltä jotakin syötävää, koska minä ahersin niin innokkaasti sen ääressä, ja tahri leveillä, karvaisilla metsästäjäntassuillaan vielä tuoreen kirjoituksen.

Koirat ovat vieneet sydämeni mennessään. Edellinen koiramme Andy eli 17 vuotta, ja vieläkin pitää hiukan itkeskellä välillä, kun muistelen häntä. Pieni koira, mutta iso persoona. Andy ja Ozzy elivät perheessämme sopusoinnussa yhdessä jonkin aikaa, kunnes Andy kuoli. Kuvassa oleva Ozzy on jo ehtinyt miehekkääseen viiden vuoden ikään, joten pentumainen hulluttelu on vähentynyt kovasti. Jostakin syystä Ozzy tykkää saaressa olevasta lammesta. Kesäisin lammen vesi vähenee, rantatörmä on vetisen suomainen ja haju on hirvittävä. Tällaisen tepsutteluretken jälkeen Ozzy haisee erittäin pahalle, eikä peseminenkään vähennä juuri hajuaistimusta. Retket ovat kiellettyjä, mutta Ozzy unohtaa kiellot heti, kun meitä ei näy lähistöllä.

Thomas Mannin Bauschan on hieman samanlaisen oloinen kuin Andy ja Ozzy. Ozzy on myös sekarotuinen, kuten Bauschan. Koira tuli puolivuotiaana perheenjäseneksi Manneille. Sitä ennen hän oli ehtinyt olla jo eri perheessä, mutta ilmeisesti siellä ei oltu kiinnytty koiraan. Surkea, alistuva ja laiha koira vei heti lasten sydämen ja taisi se viedä vanhemmiltakin, sillä miettimisaikaa  pidettiin vain pari päivää. Koira sai uuden nimen ja ruokaolotkin paranivat. Koira kiintyi isäntäänsä kovasti ja isäntä koiraan. Tarina on ihanan vastustamaton.

Thomas Mann, Herra ja koira *****
Suom. Markku Mannila
Wsoy 1983
s. 127
Herr und Hund 1919

Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa

12 kommenttia:

  1. Tämäpä olisikin vallan ihastuttava luettavaa <3 Ilahdutti että koirasta käytetään sanaa hän. Niin minäkin tein meidän koirista, ja muistoissani ovat aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vallan ihastuttavaa luettavaa <3
      Tietysti koirista käytetään sanaa hän. On se vain niin, että lemmikeistä tulee rakkaita perheenjäseniä. Sattuuhan sitä, että lemmikeistä on luovuttava ja annettava ne muiden kasvatettavaksi ja onhan niitä huonojakin koteja lemmikeillä, mutta pääasiassa hyviä ja rakastavia.

      Poista
  2. Komea koira! :) Tälläisesta kirjasta en ole ennen kuullutkaan, mutta kuulostaa aivan täydelliseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ruusa :) Ozzy on varsin hurmaava persoona ja söpö.
      Tällä kirjalla on mukava solahtaa kirjailijan tuotantoon. Koirakirjoja en ole montaa lukenut, mutta kyllä niitä ainakin pari löytyy blogin sivuilta ja yksi pentuopaskin löytyy.
      Kurittomat kaverit, Lily ja mustekala ja Pennun kasvatus

      Poista
  3. Mai:) Kiitos, että nostit esiin Mannin ja tämän vastustamattoman Herran ja koiran! Meni varaukseen. Mann on tuttu sitten mainion Buddenbrookien, mutta tämä koiraimmeisen herkkupala olisi ilman Sinua jäänyt lukematta; odotan innolla.

    Koirat, pieni koira - suuri persoona. Kuinka hyvin tuon tunnistankaan omien, sytipäisten neljän maastonakin vuosikymmenten ja nyt Kuopuksen Sempun kanssa viettyn ajan varrelta...

    Ja Mai, se Sinun hirvittävä hajuelämyksesi voi olla Ozzyn mielestä maailman parasta parfyymia, jolla ilahduttaa ja ihastuttaa Mattea!
    Juohtui vaan mieleen, kun noutaja Nempun ollessa meillä hoidossa ja vapaana mukana metsälenkillä pitkin ojan vartta, niin kielto myöhästyi sekunnin murto-osan verran ja niin sitten menttiin, että rapa ja kuravelli roiskuivat korkealle päällemme. Sitä riemua, sitä hajua ja - sotkua:) Koiruudet jatkukoot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)
      Kyllähän noilla koirilla on taipumus hieroa itseään kaikenlaisiin läjiin valitettavasti. Andy juoksi kerran sikalan lietelantalaan ja veljeni oli ainoa, joka kykeni oksentamatta pesemään Andyn. Semmoista kultamussukoita. Mann muistelee tässä koiriensa koiruuksia. Tämä kirja on kyllä mainio lukuelämys.

      Poista
  4. Koirat ovatkin ihania; niin liikuttavia, symppiksiä ja inhimillisiä. 🐕 Hienosti ilmaistu tuo "Rinnassani ailahtelevat ilo ja myötätunto". Koen samaa koirien seurassa ❤️

    Thomas Mann on jäänyt minulle jokseenkin tuntemattomaksi, vaikka muistelisinkin kauan sitten lukeneeni hänen teoksensa Buddenbrookit. Taisi olla sukutarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buttenbrookit taitaa olla melko monella luettuna, paitsi minulla ei. Voisin kyllä harkita kirjaa, kun tykkään Mannin lyhytproosasta.

      Poista
  5. Kuulostaapa sympaattiselta! En tiennytkään, että Mann on kirjoittanut tällaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella sympaattinen kirja. Tämä kirja valikoitui kirjaston hyllystä luettavaksi. Joskus on hyvä piipahtaa oikein ajan kanssa kirjastossa tutkimushetkellä, kun tekee tällaisia löytöjä.

      Poista
  6. Thomas Mann jaksaa yllättää. En ollut kuullutkaan tällaisesta teoksesta, joten kiitos, kun jaoit tämän meidän lukijoiden kanssa. Tämä saattaa päätyä joskus vielä luettavien pinoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mannilainen, tätä kirjaa oli ilo lukea :)
      Blogista löytyy myös kissakirja Bobista. Tykkään kyllä kissoistakin, mutta meille on kotiutunut näitä koiria, ehkä sen vuoksi, että jokapäiväinen ulkoilu on luontevampaa koirien kanssa. Tykkään siis olla ulkona säässä kuin säässä. Niin Thomas Mannkin tykkäsi. Kirja on pitänyt hyvin aikaa. Suomennos on laadukas, joten on uskomatonta, että tarina on lähes satavuotias.

      Poista