Maria Pettersson: Suomen historian jännät naiset

 

Yksi syy naisten näkymättömyyteen on se, että historian naisten tutkiminen on paljon vaikeampaa kuin historian miesten. Monia "naisten asioita" ei ole nähty merkittävinä, jänninä tai muistiin kirjaamisen arvoisina.

Maria Petterssonin tietoteos Suomen historian jännät naiset alkaa kirjailijan esipuheella, jossa hän kirjoittaa auki, miksi tälle kirjalle on tarve tulla julki. Kiitos Maria Pettersson. Olen samaa mieltä kannasi siitä, että "naisten asiat" ovat tärkeitä ja ne kannattaa ja pitää tuoda julki. Rakastan historiaa, mutta kouluaikojen historia oli sitä miesten historiaa, eikä naisista puhuttu juuri mitään. Aloinkin nuorena historian kaipuussani innolla lukea historiallisia viihdekirjoja, joissa puhuttiin historiallisista naisista ja lapsista. Historia on kuulunut ja kuuluu kaikille ihmisille tasa-arvoisesti. 

Elvira Bono muutti äitinsä kanssa Helsinkiin vuonna 1909. Samassa pihapiirissä heidän kanssaan asui taidemaalari Jalmari "Jali" Ruokokoski, joka ihastui korviaan myöten seitsemän vuotta nuorempaan, tuolloin kuudentoista vanhaan Bonoon.

Kirjan aloittaa kappale Seikkailijat ja rikolliset, joihin kuului yllä olevassa lainauksessa mainittu Elvira Bono.  Elvira syntyi sirkusperheeseen ja sirkuksessa hän esiintyi mm. tanssimalla boakäärmeen kanssa.  Myöhemmin hän esiintyi näyttelijänä ja taisteli heimosodassa. Vielä myöhemmin hän muutti Lappiin. 

Muut seikkailijat ja rikolliset olivat Briitta Simpson, Elisabeth Apostoli, Brita Klemetintytär, Minna Craucher, Hilpi Kanninen, Margareta Kitt ja Marija-Emma Scul-Martin. Heistä tutuin oli 1600-luvulla elänyt Margareta Kitt, joka myrkytti oman miehensä kuoliaaksi. Margaretaan olen tutustunut aiemmin parissakin eri kirjassa.

Genetz kävi keräämässä punakärpässieniä, paistoi itselleen annoksen, söi sen ja vetäytyi tyttärensä perheen huvilan yläkertaan odottamaan tuloksia. Kolme tai neljä päivää myöhemmin hän tuli alas. Yliaistillinen kuolemakokemus jäi saavuttamatta.

Kirjan toinen osa kertoi kymmenestä eri taiteilijasta. Yllä olevassa lainauksessa kerrottiin taiteilija Meri Genetzistä, joka henkisen etsikkoaikansa aikana kokeili eri päihteitä esim. syömällä sieniä. Spiritismi, henkioppaat, pelottavat näyt, okkultismi, rajatieto, salatieteet, tietäjät, meediot ja mystiikka olivat Genetzin kiinnostuksen kohteita.

Kuuden kuukauden kuluttua raportti tiesi kertoa, että sekä papin että vahtimestarin mukaan Harittu oli käyttäytynyt erinomaisesti. Hän myös anoi armoa, ja saikin sitä: oikeus vapautti hänet heinäkuussa 1715. Ehtona oli, että hän ei enää ikinä syllistyisi moisiin rikoksiin. Anna Yrjöntyttären, tai Juho Yrjönpoika Haritun, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Kirjassa kerrottiin myös kahdestatoista sotilaasta ja aktivistista. Yksi heistä oli 1700-luvulla elänyt Anna-Juho Harittu, joka soti miesten rinnalla mieheksi pukeutuneena ja meni sen lisäksi naimisiin naisen kanssa. Anna-Juho joutui kuitenkin lopulta vankilaan sukupuolensa kieltämisen vuoksi. 

Maalin Bergström (s. 1870) oli parantaja ja huuhaa-hoitaja, jonka luokse virtasi tuhatmäärin potilaita. Hän istui jatkuvasti oikeudessa puoskaroinnista syytettynä ja muutti lopulta Brasiliaan suomalaiseen utopiayhteiskuntaan.

Maalin Bergström sijoittui kappaleeseen, joka kertoi kahdestatoista uranaisesta. Jonkinlainen urahan se parantajan ja huuhaa-hoitajan urakin on varmasti ollut. Taitaa niitä vastaavia löytyä pilvin pimein myös tänäkin päivänä.

Yksi uranaisista oli Rosa Clay. Olen lukenut hänestä aiemmin kirjoitetun kirjan. Afrikassa lähetystyötä tehneet ihmiset toivat afrikkalaisia lapsia Suomeen. Antoivat kodin, koulutuksen jne. Rosa ei viihtynyt Suomessa, vaan muutti aikuisena Yhdysvaltoihin. 

Hilma Sundberg, Hilda Friman ja Ida Maria Widen olivat työväenluokkaisen noitapiirin jäseniä ja ruumiinsilvontaa harjoittavia okkultisteja Helsingin Kalliosta.

Kirjan loppupuolella kerrotaan hengen naisista. Yllä olevassa lainauksessa kerrottiin naisista, jotka harjoittivat noituutta 1920-luvulla. Tulivat sitten tehneeksi kyseistä ruumiinsilvontaa, jonka vuoksi joutuivat vankilaan. Kaikeksi onneksi heitä ja muita kyseisen noitapiirin jäseniä kohtaan, kyseinen noitapiiri loppui ja lopetti inhat puuhansa ja ruumiit saivat jatkossa maata rauhassa haudoissaan.

Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset toi koko joukon Suomen historiaan vaikuttaneista naisista esille. Kiitokset kirjailijalle tästä mahtavasta naisten esiinmarssista. Toivottavasti tämän päivän historian opettajat ymmärtävät opetuksissaan etsiä myös historian naiset esille historian tunneille.

Aiemmin ilmestynyt Historian jännät naiset ja tämä Suomen historian jännät naiset ovat huippumahtavia tietokirjoja ja esittelevät todella mielenkiintoisia naisia.  Molemmat kirjat ovat timantteja taivaaseen ja takaisin matkallamme historian siivillä.

 

Maria Pettersson, Suomen historian jännät naiset *****

Atena 2022

s. 577+ kuvat+ Lähteet 18s.

Tietokirja 

 

Maria Pettersson: Historian jännät naiset