Celeste Ng: Kadonneet sydämemme

Ja nyt täysin yllättäen: kirje äidiltä. Kirjoitus näyttää äidin käsialalta - eikä kukaan muu käyttäisi nimeä Bird. On kulunut jo monta vuotta ja toisinaan Bird unohtaa äidin äänen: kun hän yrittää palauttaa sen mieleensä, se karkaa hänen otteestaan kuin pimeyteen häviävä varjo.

Yhdysvaltalaisen Celeste Ng´n uusin teos Kadonneet sydämemme kertoi jälleen raastavasta äitisuhteesta. Tällä kertaa päähenkilö oli 12-vuotias Bird, jonka äiti, runoilija Margaret Miu, oli kadonnut kolme vuotta aiemmin. Kirja on dystopia, ja sen tapahtumat voisivat sijoittua ehkä kahdenkymmenen vuoden päähän tästä ajasta. Äitisuhteen lisäksi kirjan kantavina teemoina kulkivat lasten pakkohuostaanotot ja aasialaistaustaisiin kohdistuva rasismi ja julmuus.

Celeste Ng´n vanhemmat ovat muuttaneet Hong Kongista Yhdysvaltoihin 60-luvulla. Rasismi on varmasti tullut hänelle tutuksi elämänsä varrella, joten uskon, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa, kun kirjoittaa kiinalaistaustaisiin kohdistuvasta rasismista. Kirjan tapahtumissa Yhdysvallat oli kriisiytynyt ja talousvaikeuksista syytettiin Kiinaa. Aihepiiri on suoraan tämän päivän kriisiytyneestä ajankodasta Yhdysvalloissa, sillä uutisista voi kuunnella miltei päivittäin, miten Yhdysvaltain presidentti syyttää Kiinaa milloin mistäkin, mikä minusta on tosi outoa, koska yleensä ensin tutkitaan, ennen kuin hutkitaan.

Isä ja minä emme ole missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei kuulu enää elämäämme.

Yhdysvalloissa oli maan sekasortoisen tilanteen avuksi laadittu laki nimeltään PACT eli Preserving American Culture and Traditions Act. PACTia opiskellessa opettajat katsoivat yleensä Birdiä melko merkitsevästi, ja sitten loppu luokkakin kääntyi katsomaan.

Lain laatimisen jälkeen tilanne oli rauhoittunut maassa, mutta aasialaistaustaiset olivat jatkuvan silmälläpidon alaisia. Heitä sai pahoinpidellä ja jopa tappaa, mutta yleensä syy käännettiin uhreihin. Birdillä oli ollut vain yksi ystävä kouluaikana, joka myös oli kadonnut. Sadie oli pakkohuostaanotettu vanhemmilta, koska hänen äitinsä oli toimittajana tehnyt ohjelmia lasten etnisistä pakkohuostaanotoista. Sadieta oli siirretty aina eri sijoituspaikkoihin, jotta vanhemmat eivät löytäisi häntä, eikä tyttö itse löytäisi vanhempiaan, sillä hän etsi koko ajan heitä. Sadie oli pyytänyt, että Bird lähtisi hänen mukaansa.

Älkää unohtako kadonneita sydämiämme.

Margaret Miun runoista oli tullut PACT-lain vastustajien ja samalla lasten etnisten pakkohuostaanottojen vastustajien voimarunoja. Kun Bird sai äidiltään kirjeen, hän alkoi ottaa selvää äitinsä runoista ja siitä, mistä hän voisi etsiä äitiään, sillä äiti ei ollut laittanut osoitetta. Ei tietenkään, sillä kaikki heidän postinsa tutkittiin tarkkaan, koska he olivat äidin vuoksi erityistarkkailun alaisia. Myös viranomaiset halusivat löytää äidin, koska heidän mielestä Margaret oli PACTin vastustajien päällikkö.

Mutta loppujen lopuksi jokainen tarina, jonka haluan kertoa sinulle, on yksi ja sama. Olipa kerran poika. Ja olipa kerran äiti. Olipa kerran poika, jonka äiti rakasti häntä hyvin paljon.

Celeste Ng´n Kadonneet sydämemme vei mukanaan dystopiayhteiskuntaan, jossa syrjintä, rasismi ja lasten etniset pakkohuostaanotot olivat maan lakiin kirjoitettuja. Pelottava aihepiiri, josta myös Margareth Atwood on kirjoittanut teoksissaan Orjattaresi ja Testamentit. Atwoodin teoksissa kontrollin kohteina olivat kaikki naiset.

Kadonneet sydämemme on loistava tarina ja se on kirjoitettu täyteen tunteita.

Celeste Ng, Kadonneet sydämemme *****

suom. Taina Helkamo

Gummerus 2023

s. 339

Our Missing Hearts 2022

Dystopia

Syrjintä, rasismi

Lasten pakkohuostaanotot

 

Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa