Minna Canth: Hanna #minullaoncanthia

 

Lasten kamarissa oli pimeä. Mutta ruokasalin ovi oli raollaan ja sieltä loisti tuli. Pikku Hanna oli nähnyt pahaa unta. Suuri, musta koira oli ajanut häntä takaa ja oli juuri tarttua häneen kiinni, mutta kaikeksi onneksi hän siihen heräsi. Nyt ei Hanna tahtonut enää nukkua, ettei tuota unta jatkuisi.

Minna Canthin eli Ulrika Wilhelmina os. Johnssonin (1844-1897) syntymäpäivän kunniaksi Yöpöydän kirjat-blogin Niina on järjestänyt jo useamman vuoden ajan Minna Canth-lukuhaasteen ts. luetaan ja postataan Canthin kirjoista. Alla Niinan hieno lukuhaastekuva:

 

 

Minna Canthin kirjoista nousee esille naisten ja tyttöjen elämä 1800-luvulla, ja miten se on eronnut miesten ja poikien elämästä. Hanna teoksen nimihenkilö oli kirjan alussa vielä hyvin nuori, mutta kasvoi ja kehittyi tarinassa 21-vuotiaaksi. Hanna oli elänyt hyvin suojattua elämää, mutta eräänä yönä hän heräsi todellisuuteen, kun isä tuli humalassa kotiin ja oli julma äidille. Isän julmuus näkyi myös siinä, miten hän kohteli perheen palvelusväkeä.

Saivat tytöt kerran elää niinkuin itse tahtoivat ja siitä he myös osasivat nauttia. Leijailivat ulkona päivät päästään, valvoivat iltasilla välistä päivän nousuun saakka, kulkivat paljain jaloin ja muutenkin tavattoman helpossa vaateasussa. Hylkäsivätpä tykkänään erään pukimen, jota paitse miehet eivät koskaan voi esiintyä. 

Hanna pääsi eräänä kesänä maalle koko kesäksi parin ystävänsä, Olgan ja Bettyn kanssa. He asustivat maalaistalossa, ja saivat sieltä ravitsevaa ruokaa. Tytöt viettivät paljon aikaa ulkona, uivat ja muutenkin liikkuivat luonnossa. Oleskelu luonnon keskellä oli ihan erilaista kuin kotona Kuopion kaduilla. Saivatpa he sinne vieraitakin, mikä oli tietysti sopimatonta, sillä siitähän olisi mennyt heidän maine, jos tieto olisi levinnyt.

Hannaa pyydettiin soittamaan polkkaa; hän vähin vastusteli, pelkäsi ettei osaisi pitää hyvää tahtia; mutta neiti Wiik väkisen vei häntä pianolle. Se kävi mainiosti; kaikki tanssivat ja hän sai jatkaa, siksi kun lopulta jo halusivat lomaa, jolloin hänelle oikealta ja vasemmalta kiitollisuutta osoitettiin.

Hanna oli huomannut jo hyvin nuoresta, miten alkoholi muutti ihmistä ja hänen käytöstään. Miehistä tuli paljon äänekkäämpiä ja uskaliaampia. Hanna ei halunnut, että häneen kosketaan, mutta miehistä tuli vain rohkeampia. Eräs miehistä halusi mennä Hannan kanssa naimisiin, mutta Hanna oli päättäväinen ja kieltäytyi. Hän olisi halunnut jatkaa opintoja opettajaseminaarissa, mutta isä kielsi. Hanna ei tiennyt mitä tehdä kotona, kun koulu loppui. Päivistä tuli hyvin yksitoikkoisia, kunnes hän kohtasi Helsingissä teologiaa opiskelevan Salmelan.

Kun Minna Canth oli nuori, tyttöjen koulunkäyntiä rajoitettiin kovasti. Minna Canth halusi siihen muutoksen ja ajoi tasa-arvoisempaa koulutusta myös tytöille. Opetuksen sisältö oli Minnan mielestä liian käsityöpainotteista. Hannan sivuilta voit lukea, miten tytöt halusivat viimeisenä kouluvuotenaan uskonnon lisäksi opiskella filosofiaa.  Se oli uutta ja erilaista.

Minna Canthin mies toimitti lehtiä, joihin myös Minna kirjoitti kantaaottavia lehtiartikkeleita raittiudesta ja naisiin liittyvistä aiheista. Vuonna 1878 ilmestyi Canthin ensimmäinen teos Novelleja ja kertomuksia. Minna Canth oli huikea naisten tasa-arvon edistäjä ja on ansainnut oman päivänsä kalenterissa ja sen, että hänen teoksiaan nostetaan esille. Canthin  teoksia lukemalla on hienoa huomata, miten asiantilat ovat muuttuneet menneisyyden ajoista. 

Tänä päivänä tytöt ja pojat opiskelevat tasa-arvoisesti ja voivat tehdä samaa työtä melkein missä tahansa ammatissa. Uskoisin, että Minna Canth olisi tyytyväinen tämän päivän tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin Suomessa. Nykyajan löysä alkoholipolitiikka uskoakseni saisi Minna Canthilta runsaasti kipakoita artikkeleita, puheita ja kirjojen sekä näytelmien aiheita.

 

Minna Canth, Hanna

Saga Egmont 2019

s. 188

Ensimmäinen julkaisu 1886

1800-luku

Kuopio

 

Minna Canth: Köyhää kansaa ja Salakari

Minna Canth: Työmiehen vaimo