Unisten kurjitten huuot kaikuvat pellon suunalta halki viileän syysaamun sumun, aurinko tekkee nousua vaaran takana ja valon aavistus taittuu keltasseen. Kävelen kartanon poikki Sulo-sonnin hauale. Ristikiven vieressä kasuaa kolme kukatonta maitohorsmaa.
Rosa Liksomin uusimman teoksen, nimeltään Talo, päähenkilö nuori Aale, oli kasvattipoikana tornionjokilaaksolaisessa maatalossa. Vanhemmat olivat kuolleet. Talon Vanhaemäntä oli huutanut Aalen, hänen ollessa muutaman vuoden ikäinen, ja ajatellut Aalesta tulevan tulevaisuuden työntekijä. Aale oli ahkera ja sinnikäs. Pienestä koosta ja keuhkotaudista huolimatta, hän teki aamusta iltaan talon töitä, ja toisinaan jopa öisinkin.
Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imaisisin hätäisesti, keuhkot panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.
Aale eli lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Partakarvat eivät vielä kasvaneet, niin kuin talon nuorimmalla pojalla, jota kirjassa kutsuttiin Piruksi. Kirjan kertomus kulki alusta loppuun Aalen ajatuksilla ja muistoilla. Kun taloon tuli uusi renki, Aalen seksuaalisuus heräsi. Hän tiesi jo, että hän oli kiinnostuneempi miehistä kuin naisista, mutta kenenkään kanssa ei voinut puhua aiheesta.
Mie kuokin maasta syömäpottuja ja seuraan samala ko maantielä marssii Pohjosen kauppalan suunalta komppania semmosia saksalaisia, joita ei ole näilä kylilä ennen nähty. Taitavat olla kenraalieversti Rentulikin kaupunkilaispläsejä. Signe näyttää miettelihäältä ja huokasee, että mihinkhään nämä sotapojat on menossa nyh ko itärintama hiljeni.
Rosa Liksomin Talo kertoi maalaistalon töistä ja ahkerista asukkaista, mutta se kertoi myös ajankuvasta talon ympärillä. Itärintamalla oli taisteltu, ja solmittu rauha, mutta rauhan ehdoissa määrättiin saksalaiset poistumaan Suomesta. Oli tulossa uusi sota, eli Lapin sota. Suomalaisia sotilaita oli kaatunut taisteluissa, ja niitä tarvittiin lisää ajamaan saksalaiset pois. Aalekin joutui mukaan kutsuntoihin alaikäisenä ja keuhkotautisena. Talon kiinnostavista asukkaista, Aalesta ja Aalen ihastuksesta renkiin voit lukea lisää kirjan sivuilta.
Rosa Liksomin Talo sijoittui rauhan aikaan sotien välimaastossa. Talo on kirjoitettu rehevällä tornionjokilaakson murteella ja kirjan lopusta löytyi murresanasto.
Rosa Liksom, Talo pastoraali
Like 2026
s. 261+ sanasto
1944
Maaseutu
Tornionjokilaakso
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Rosa Liksom: Everstinna
Rosa Liksom: Väliaikainen
Rosa Liksom: Väylä
Hih, melkein tarvitaan suomentaja 😁 Hauskhaa.
VastaaPoistaJa hyvä että on sanasto.
Mukhavaa ulkhoiluphäivää!
Olisin kyllä ottanut ennemmin sen suomennetun version. Murrelauseita olisi voinut olla joissakin kohtaa, mutta tämä oli vahvaa murrekerrontaa koko kirja. Puolen tunnin luennan kuluttua minulla oli jo migreeni. Luin sitten kirjaa useamman päivän ajan, kun aivot tulivat täyteen murteesta.
PoistaKiitos toivotuksista ja ulkoiltua tuli eilen useamman kerran 😁
Itse en olisi jatkanut ekaa sivua pidemmälle 😀
PoistaTarkoittiko pläsi hevosen laikkua sen naamassa?
Muistelen nähneeni ristikoissa.
Pläsi on hevosen vaalea kuvio päässä, mutta kirjassa pläsi taisi olla kasvot tai naama. En kyllä tiedä, miten kääntää:" kenraali Rentulikin kaupunkilaispläsejä"
PoistaMinulla tämä odottaa hyllyssä. Kävin kuuntelemassa Liksomia Turun kirjamessuilla ja hän neuvoi lukemaan viisi ensimmäistä sivua ääneen. Sillä tavalla pääsee kiinni murteeseen, hän sanoi.
VastaaPoistaEn tiedä olisiko ääneen lukeminen auttanut, ehkä olisi pitänyt valita ennemmin äänikirja. Minulla kului aikaa, kun mietin mitä mikäkin sana tarkoitti esim. pläsi ja löysin takaa sanaston vasta, kun olin lukenut kirjan.
PoistaKertoiko kirjailija miksi kirjan nimi on Talo pastoraali? Minusta kirjan nimeksi olisi ihan hyvin sopinut Maalaistalo tai Talo maalla tai Talo maaseudulla tai Talo joen varrella. Vai onko kirjan nimi vain Talo ja tuo pastoraali on vain siinä tuomassa lisäviitteitä sisällöstä?
Poista