Lucia Berlin: Ilta Paratiisissa ja muita kertomuksia

”Tiny on katolla! Tiny on katolla!”

Muusta täällä ei osata puhua. Mitä sitten, mä olen katolla. Sitä ne ei tiedä, että en ehkä koskaan tule alas. Ei ollut tarkoitus olla niin teatraalinen. Olisin mennyt vain omaan huoneeseeni ja paiskannut oven kiinni, mutta siellä olikin äiti. Joten paiskasin keittiön oven auki. Ja siinä vieressä oli tikkaat katolle.

Heittäydyin pitkäkseni, vieläkin vähän kiihtyneenä, ja otin Jack Daniels – pullosta pari huikkaa. Täytyy sanoa että ajattelin: täällä on mukavaa.

Yllä oleva lainaus on Lucia Berlinin (1936-2004) kolmannesta Siivoojan käsikirja – novellikirjasarjasta, novellista Joulu. Teksas. 1956. Kirjan nimi on Ilta Paratiisissa. Lucia Berlin kirjoitti autofiktiivisesti novelleja oman elämänsä tapahtumista. Nimet vaihtuivat, mutta samoja tapahtumia käytiin läpi. Novelleista nousee esille nainen, jolla oli neljä lasta ja alkoholiongelma.

Hän katseli, vaikka häntä ällötti nähdä miesten luisevien, nyt tulen kajossa pääkallomaisten kasvojen ilme. Narkkarin ilme juuri ennen piikitystä – voimakkaan seksuaalinen, ahnas, kiihkeästä tarpeesta kertova ilme.

La Barca de la Ilusión novelli kertoi elämästä paratiisimaisella rannalla toisen aviomiehen kanssa. Mukana olivat myös pojat edellisestä avioliitosta. Mukavia, rentoja, aurinkoisia päivä ilman kiirettä mihinkään. Aika kului lekotellessa ja uidessa, mutta jokaiseen Paratiisiin ilmestyy aina lopulta käärme. Mies oli ollut pitkään käyttämättä huumeita.

Lucia Berlin kirjoittaa novelleissaan auki omaa alkoholin ja huumeiden huuruista elämäänsä, mutta myös läheistensä liikakäyttöä. Lucia Berlin pääsi lopulta eroon alkoholista ja huumeista, mutta hän ammensi niistä muistoja ja tarinoita, joista lukeminen tuntuu todella tuskalliselta. Ajattelen hänen lapsiaan, jotka joutuivat elämään lapsuuttaan ja nuoruuttaan äidin kanssa, joka ei välttämättä noussut edes sängystä, vaan halusi vain uppoutua humalatilaan.

Jossain vaiheessa iltaa, ennen kuin oli aloittanut ryyppäämisen, Decca on virittänyt takkaan tulen ja sytyttänyt syvennyksiin kynttilöitä ja öljylyhtyjä, joiden himmeä valo nyt välkkyy hänen silkkisenä ryöppyävillä hiuksillaan. Hänen vieläkin ihanaa vartaloaan verhoaa taidokkaasti kirjailtu vihreä kimono. Vasta aivan läheltä huomaa, että hän on jo yli neljäkymmentä, ja että kasvot ovat alkoholista pöhöttyneet ja silmät verestävät.

Vaimot novelli kertoi miehen kahdesta ex-vaimosta, jotka ryyppäsivät yhdessä yön hiljaisina tunteina, kun lapset nukkuivat. Yksi tai kaksi lasillista ei riittänyt, vaan viiniä ja viinaa kului pullokaupalla ja sekaan vedettiin huumeita. Lucia Berlin ei ujostellut laittaa elämänsä kipukohtia esille. Samantyyppisiä yltyviä juominkikertomuksia löytyy jokaisesta Berliinin novellikirjasta.

Ilta Paratiisissa sisältää 22 novellia, jotka ovat ilmestyneet vuosien 1981 – 1999 aikana. Kirjan alun novelleissa Soittorasiat, Kerran kesällä ja Andado kerrotaan lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia auki, joista pidin kovasti. Ystävyys maahanmuuttajaperheen tytön kanssa kuulosti hienolta, mutta ystävyys jäi taakse, kun perhe muutti pois. Lucia Berlinin lapsuutta kuvasi useat muutot; Alaska, Idaho, Montana, Washington, El Paso, Santiago de Chile, New Mexico. Luulenpa, että myös asuinpaikkojen muuttuminen on ollut yksi osatekijä siinä, että kirjailija alkoholisoitui pahasti, sillä elämä voi tuntua turvattomalta, kun ystävyyssuhteet katkeavat ja asuinpaikat muuttuvat. Alkoholismia löytyi myös lähipiiristä. Novelleista nousi vahvana hahmona äiti, joka makasi makuuhuoneessa päiväkausia seuralaisenaan ainoastaan alkoholi. Oliko se esimerkki tai malli, jonka kirjailija näki naisen elämästä? Vai koskiko kuvaus häntä itseään alkoholisoituneena päihteiden väärinkäyttäjänä, jota ei saanut häiritä, ei edes lapset.

Lucia Berlinin novellit ovat kuvauksia hänen omasta elämästään, jotka voivat olla myös hyvin väritettyjä tapauksia, kukaan ei välttämättä tiedä niiden totuutta. Hänen poikansa mukaan kukaan suvusta ei enää muistanut asioiden oikeaa laitaa, sillä Lucia oli hiljakseen muokannut niitä uuteen uskoon. Lucian mielestä vain sillä oli merkitystä, että tarina oli hyvä.

Kuolema on kuin pisaroiksi hajoava elohopea. Niin nopeasti se yhtyy taas elämään värisevään massaan.

Lucia Berlin, Ilta Paratiisissa ja muita kertomuksia

Suom. Kristiina Drews

Aula & Co 2019

s. 296

Evening in Paradice 2018

Berlin Lucia: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Berlin Lucia: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia