Elizabeth Strout: Olive, taas

 

Jack otti paperiarkin ja kirjoitti siihen. Rakas Olive, minulla on ollut ikävä sinua ja jos sinulle sopisi soittaa tai lähettää sähköpostia tai tulla tapaamaan, olisin siitä hyvin iloinen. Hän allekirjoitti viestin ja pani sen kirjekuoreen, mutta ei nuolaissut sitä kiinni. Hän päättäisi aamulla panisiko sen postiin vai ei.

 

Yhdysvaltalaisen Elizabeth Stroutin Olive, taas kertoo jatkotarinan aiemmalle kirjalle Olive Kitteridgestä. Kirjassa oli paljon tuttuja henkilöhahmoja aiemmista Stroutin kirjoista mm. Pikkukaupungin tytöstä. Olive on omalaatuisensa persoona, joka toimi aiemmin matematiikan opettajana, mutta oli jäänyt jo eläkkeelle. Kirjassa hän elää vuodet 70-86 väliltä, jolloin hän huomasi vähitellen vanhentuvansa ja rappeutuvansa. Olive otti omalla, paikoin humoristisella tyylillä, paikoin kiukkuisena vastaan sen, mitä yllättäviä vaivoja vanhuuden päivät toivat tullessaan. Oman vivahteensa elämään toi yhteiselämä Jack Kennisonin kanssa.

 

Jack purskahti nauruun. Ja sen myötä Olive tunsi säväyksen. Samaan aikaan häntä kauhistutti, oli kuin hänessä olisi syttynyt tulitikku ja hänet olisi uitettu öljyssä. Kauhu ja miehen naurun aiheuttama säväys – se oli kuin painajaisesta, mutta hänestä tuntui myös siltä kuin joku olisi avannut ison purkin, johon hänet oli tungettu.

 

Olive, taas ja kaikki aiemmatkin lukemani Elizabeth Stroutin kirjat on kirjoitettu upeasti. Pidän varsinkin siitä, miten syvällisesti Strout toi henkilöhahmonsa esille. Jokainen henkilöhahmo nostettiin esille niin pitkäksi aikaa, että pystyin melkein silmieni edessä katselemaan hänen olemustaa, tekojaan, ajatuksiaan, puhetta ja kasvojaan. Samoin huoneet ja tilat sekä ympäristö tuli mainiosti esille. Yllä olevassa lainauksessa Olive oli aamulla nukkumassa, kun Jack pyysi häntä aamiaiselle. Yleensä Jackia vain nauratti Oliven omalaatuisuus, mutta yhteiselämän jatkuessa mukaan tuli muitakin piirteitä.

 

”Nauti viskistäsi”, Olive sanoi noustessaan portaat. Jack kuuli, miten hän meni heidän makuuhuoneeseensa. Että hän vihasi Olivea.

 

Olive, taas sisältää kolmetoista kertomusta vanhenevista henkilöistä, joihin nuori yläasteikäinen Kayley Callaghan toi virkistävää vaihtelua Siivousta kertomuksessa. Kayley kävi siivoamassa koulun ohella ja hän joutui erikoiseen puuhaan eräässä siivouspaikassa. Strout toi esille tabun, mutta siitä lukijat voivat itse ottaa selvää, mitä mieltä he ovat kertomuksesta. Mielestäni Kayley joutui hyväksikäytön uhriksi. Nuoret ovat herkässä iässä ja aikuiset voivat johdattaa heitä mihin haluavat.

 

Olive oli jo isoäiti-iässä, mutta poika perheineen asui kaukana, joten suhteet pojan perheen lapsiin ja omaan lapsenlapseen eivät olleet kovin läheisiä. Kirjassa Olive kävi tätäkin kipeää asiaa läpi, kun hän pohti sitäkin, miten hänen oma poikansa vihasi häntä. Onneksi hän löysi itselleen hyvän ystävän, jonka kanssa puhua näistä asioista. Ystävyys on tärkeä asia ja se, että omista kipeistä ajatuksista voi puhua toisen ihmisen kanssa.

 

Elizabeth Stroutin Olive, taas on sisällöltään rikas kaunokirjallinen teos. Olive oli suorasukaisuudessaan mitä rakastettavin päähenkilö, mutta kirjaan toi monipuolisuutta myös monet muut henkilöhahmot, jotka elivät samoja vanhuuden vuosia kuin Olive, ja jotka ovat tulleet tutuiksi aiemmista Stroutin kirjoista. Vanhuus ei ole pelkästään ruusuista eikä pelkästään risuista aikaa, sitä voi elää elämällä. Ja elämällä voi olla jokaiselle pikku yllätyksiä, jotka eivät välttämättä ole mukavia, mutta niiden kanssa oppii elämään. Strout on tehnyt hyvin elävän ja elämäniloisen teoksen.

 

Elizabeth Strout, Olive, taas *****

suom. Kristiina Rikman *****

Tammen Keltainen kirjasto 2021

s. 354

Olive, Again 2019

 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton