Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän

 

Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin.

Uppouduin heti ensimmäisistä lauseista italialaisen Paolo Giordanon uusimman kirjan, Jopa taivas on meidän, koskettavan kauniiseen tarinaan, jota kertoi tarinassa Teresa. Teresa kertoi ensimmäisissä lauseissa kolmesta pojasta, jotka asuivat maatilalla. Kyseinen maatila sijaitsi hänen mummolan naapurissa. Mummolassa hän vietti kesälomansa ja tutustui poikiin, Nicolaan, Berniin ja Tommasoon, ja vietti heidän kanssaan kesäpäivänsä.

Viimeisenä lukiovuonna opiskelin aamusta iltaan, sillä en tiennyt, mihin muuhunkaan olisin aikani ja elämäni käyttänyt. Se oli ainoa keino, jolla estin ajatuksiani karkaamasta niiden tuhannen kilometrin päähän, jotka erottivat minut Spezialesta. Jopa unessa päässäni pyörivät aina samat muistikuvat. Pojat uima-altaassa. 

Spezialessa oli siis kolme poikaa, jotka kasvoivat yhdessä veljeksinä. Vain Nicola oli maatilan omistajien poika, kaksi muuta oli kasvattipoikia, joista maksettiin hoitorahaa. Maatilan omistajat olivat eräänlaisia luontaisen viljelemisen edelläkävijöitä, he myös kannattivat eräänlaista uskontoa. Cesare piti oppitunnit kotona, joten poikien elämä keskittyi vain ja ainoastaan maatilalle, jossa Cesare selkeästi aivopesi heitä. Poikien vanhetessa heille tuli myös muita ajattelemisen aiheita, mutta he olivat tottuneet jakamaan melkein kaiken ja elämään hyvin vaatimatonta elämää. 

Hän kirjoitti:"Meidän on oltava oma taivaamme!"

Cesare ohjasi Nicolan ja Bernin jatko-opiskelemaan lukioihin, mutta Tommason hän ohjasi tuttunsa luokse töihin sadan kilometrin päähän. Yritti erottaa pojat toisistaan, mutta erehtyi toimissaan. Bern ei viihtynyt lukiossa, vaan siirtyi pian itsenäiseen opiskeluun, ja luki anarkistisia kirjoja sekä viehättyi yhä enemmän luonnonsuojeluaatteesta.

Erään ikävän tapahtuman jälkeen Cesare vaimoineen poistui maatilalta, jonne pian saapui eräs luonnonsuojeluaktivistiryhmä, joka teki maaseudun ympäristössä kaikenlaisia tempauksia, joista osa oli ikäviä. He elivät naapuruston ja poliisien tiukan tarkkailun alla.

Hän seisoi syrjemmällä, piilossa pylvään takana. Vasta hänen vaatteistaan tajusin, että lapsuutemme oli takanapäin ja meistä oli tullut isoja. Hän oli pukeutunut tummaan päällystakkiin, jonka alta vilahti solmio. Bern. 

Teresa oli rakastanut Berniä jo monta vuotta. Mummonsa hautajaisissa hän tapasi Bernin pitkästä aikaa uudestaan, eivätkä tunteet olleet hävinneet mihinkään.

Astellessani vanhaa lammasreittiä pitkin talolle minusta tuntui samalta kuin olisin syöksähtänyt suoraan sisälle lapsuudenmuistoon, muistoon joka oli pysynyt koskemattomana ja vain odottanut minua. Jokainen yksityiskohta, jokainen puu, jokainen kivenkolo olivat minulle tuttuja. 

Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän kertoi rakkaustarinan, johon liittyi tiukasti eräs maatila ja luomumaanviljely, luontoaktivismi sekä kolmen nuoren pojan elämä. Puhutteleva ja koskettava tarina.

 

Paolo Giordano, Jopa taivas on meidän ***** 

suom. Leena Taavitsainen-Petäjä

Aula & Co 2021

s. 586

Divorare il cielo 2018 

 

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Paolo Giordano:  Ihmisruumis