Ajatus kuiski miehelle aallon kohinan alta. Hän tunsi jälleen pohjavirtauksen paineen. Hetken hän taisteli sitä vastaan, otti sitten taas askeleen lähemmäs. Nyt nainen kuuli tai ainakin aisti hänet, häiriön luonnon virtaavassa rytmissä.
Jane Harperin dekkari Selviytyjät sijoittui tällä kertaa Tasmaniaan, joka on Australiaan sijoittuva saari maan eteläosassa. Saari on nimetty sen löytäjän mukaan, joka oli hollantilainen Abel Tasman vuonna 1642. Löytäjä nimesi saaren Van Diemenin maaksi, mutta nimi muutettiin Tasmaniaksi vuonna 1856.
Saarella asui tuhansia vuosia alkuperäisasukkaita, ennen kuin eurooppalaiset saapuivat, mutta heidät tapettiin melkein sukupuuttoon 1820-luvulla mustan sodan aikana. Valitettavasti kirjassa puhutaan hyvin vähän itse saaresta. Kirjan tapahtumatkin voisivat sijoittua mihin tahansa valtameren rantaan. Eikä henkilöhahmoihin sisältynyt yhtään alkuperäisasukasta, aborginaalia.
Evelyn Bay oli luonnonmetsän ja meren välissä, ja silloin kun Kieranin vanhemmat olivat olleet sen ikäisiä kuin hän nyt, kaupunkilaiset olivat saaneet elantonsa kalastuksesta ja metsänhoidosta. Heitä seurannut sukupolvi ajoi kesäisin delfiinisafariveneitä ja yritti talvisin raapia rahaa tilapäistöistä ja hanttihommista - tai häipyi kaupungista kokonaan.
Kieran oli tullut perheineen käymään kotikaupungissaan Tasmaniassa. Vanhemmat olivat myymässä kotitaloaan ja Kieranin oli määrä auttaa pakkaamisessa. Pakkaamishommiin tuli kuitenkin viivästyksiä rannalta löytyneen nuoren naisen ruumiin vuoksi. Lähistöllä asui vain muutamia henkilöitä, joiden joukossa oli mahdollinen murhaaja, mutta kuka se heistä oli?
Pikku hiljaa nuoren naisen kuolema alkoi liittyä erääseen vuosia sitten tapahtuneeseen myrskypäivään, jolloin Kieranin veli oli saanut surmansa. Oliko nuori nainen, Bronte, saanut jotain selville myrskypäivän tapahtumista? Oliko nyt tullut aika selvittää totuus tapahtumista, mihin myös Kieran oli sekaantunut?
Jane Harperin dekkari Selviytyjät sukelsi valtameren aaltoihin ja kuljetti Tasmanian rannikon luoliin ja luontopaikoille.
Jane Harper, Selviytyjät
suom. Viia Viitanen
Tammi 2022
s. 427
The Survivors 2020
Dekkari
Harper Jane: Kuiva kausi
Harper Jane: Luonnonvoimat
Harperin luontokuvaus on omaa luokkaansa, ja se luo tyrkyineen ja hyrskyineen sekä hellepäivinä luettuna kosteanviileine luolastoineen oivat raamit tällekin trillerille, jossa kuitenkaan ei raakuuksilla retostella. Oiva ja kiinostava nojatuolimatka tuntemattomaan Tasmaniaan:)
VastaaPoistaHarperin kirjoja lukee ihan mielellään, mutta olisin kaivannut tekstiin enemmän tansanialaista elämänmenoa. Christina Wahlden toi dekkarissa Älä puhu kuolleista aivan erilaisen kuvan Australiasta ja aborginaaleista kuin tämä kirja, jossa ei mainittu yhtään alkuperäisasukasta. Suosittelen Wahldenin dekkaria kaikille, joita kiinnostaa Australia.
PoistaAustralia vetää minua puoleensa hauskan aksentin ansiosta. Myös kiva eläimistö. Outo otus nimeltä Tasmanian devil (en tiedä suomeksi) silloin tällöin vilahtanut televisiossa. Eri mukava tuo historia-pätkä postauksessasi 🌸
VastaaPoistaAustralia kiinnostaa minuakin, varsinkin luonto ja eläimet. Eurooppalaiset tekivät tuhojaan mennessään Australiaan tappaessaan aborginaalit melkein sukupuuttoon. Halusin tuoda esille Australian historiaa, kun sitä ei kirjasta löytynyt, vaikka miten etsin.
PoistaTällä kertaa Harperin kirja oli lievä pettymys. Turhaa jaaritusta, toistoa, velttoa tekstiä. Onhan sillä ansionsa hitaasti kehittyvänä jännitysjuonena. Silti...
VastaaPoistaKiitos osumasta Kirjoja ulapalta -haasteeseen!
VastaaPoista