Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Olive on joutunut elämään omat surunsa. Sillä Henry ymmärsi jo kauan sitten – kun Jim O´Casey ajoi autolla ulos tieltä, ja meni monta viikkoa, että Olive painui illallisen jälkeen suoraan sänkyyn ja nyyhkytti tyynyynsä – hän ymmärsi, että Olive oli rakastanut Jim O´Caseya, joka oli luultavasti rakastanut Olivea, vaikkei Henry sitä koskaan kysynytkään eikä Olive koskaan kertonut, kuten ei hänkään kertonut katkerasta, kipeästä kaipauksesta, jota oli tuntenut Deniseä kohtaan aina siihen päivään asti, jolloin Denise oli tullut kertomaan hänelle Jerryn kosinnasta, ja Henry oli sanonut: ”Mene.”

Yhdysvaltalaisen kirjailijan Elizabeth Stroutin Pulizer-palkittu Olive Kitteridge kertoi 13 tarinan kautta kirjan nimihenkilön elämästä matematiikan opettajana, Henryn vaimona, Christopherin äitinä, isoäitinä, anoppina, naapurina, yhteisön jäsenenä, eläkeläisenä ja ystävänä. Jokaisella oli jotain sanottavaa Olivesta ja se ei yleensä ollut miellyttävää kuultavaa, sillä Olive oli hankala ihminen.

Kirjan ensimmäinen kertomus kertoi Oliven aviomiehestä Henrystä ja hänen työstään apteekkarina. Henry oli hyvin miellyttävä ihminen ja yllättävää, että hän oli mennyt naimisiin juuri Oliven kanssa. Henry oli niin miellyttämishaluinen, että hän jäi Oliven kanssa yhteiseen liittoon, vaikka rakasti toista. Yllä oleva lainaus on kertomuksesta nimeltään Apteekki. Pitkään yhteiselämään ehtii mahtua kaikenlaista, myös muihin ihmisiin ihastumisia. Kirjailija kertoi hyvin ihastuttavalla tavalla kirjan ihmiskohtaloista, joista varsinkin vanhempien ihmisten ihastumisista oli mielenkiintoista lukea. Ihastumiset ja rakastumiset eivät katso ikää.

Olivatko Larkinit lakanneet vierailemasta poikansa luona? kukaan ei tiennyt ja aikaa myöten ihmiset lakkasivat puhumasta asiasta.

Tulppaanit kertomuksessa syvennytään erään perheen tarinaan. Tarina ei ole mikään salaisuus, mutta se herättää tietysti kaikenlaisia puheita. Varsinkin Olive oli hyvin utelias ja työnsi nenänsä Larkineiden asioihin. Tarina kertoi siitä, miten utelias eri asioihin sekaantuja Olive oli. Hänellä oli varmat mielipiteet kaikesta ja kaikista, mutta Larkineilla hän joutui miettimään itsekin, miksi hän sinne meni.

Olive rakasti kukkia ja puutarhan hoitamista. Tulppaanit toivat hänelle suurta iloa. Olive ja hänen miehensä rakensivat ainoalle pojalleen talon, ja tietysti saman tien varteen, missä itsekin asuivat, näköyhteyteen, jotta Olive sai hoitaa puutarhaa, ja kuljeskella talossa, joka oli hänen suunnittelemansa. Sitten kävi niin, että poika ja miniä muuttivat kauas pois juuri kun häät oli pidetty ja Olive oli päättänyt, miten aikoo kiusata miniäparkaa, koska ei pitänyt hänestä, mutta joka ei tietenkään ollut mikään parka, vaan voimakastahtoinen ihminen. Kiltti poika oli nainut äitinsä kopion. Pieni säväys kertomuksesta nousi ylös mustaa huumoria, jolla kirjailija kevensi ihmissuhteiden hankaluuksia. Sitä huumoria tai tragikomiikkaa löytyi vielä runsaammin kertomuksesta nimeltään Turvatarkastus, jonka aihepiirinä oli Oliven vierailu poikansa perheen luona ja kuinka siinä sitten kävikään.

Olive Kitteridgestä on tehty myöskin palkittu tv-sarja, jonka olen katsonut. Sarjan päähenkilö ei muistuttanut ainakaan ulkonäöltään kirjan Olivea, joka kuvataan suurikokoisena ja häijynä. Huolimatta ulkonäöstään, kiloistaan ja hankalasta luonteestaan, Olive ystävystyi kirjan lopussa, ja pakkohan hänen oli myöntää, että jopa viihtyi kyseisen henkilön parissa. Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge on Pulizerinsa ansainnut kirja. Kirja viihdyttää ja kiihdyttää samalla kertaa. Suosittelen, sillä kirjan henkilöistä ja tapahtumista oli kiva lukea.

Elizabeth Strout, Olive Kitteridge

suom. Kristiina Rikman

Keltainen Kirjasto 2020

s. 374

Ilmestyi Yhdysvalloissa 2008

Strout Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton
Strout Elizabeth: Kaikki on mahdollista