Banneri-luettelo

keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen: Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

 

 

Planetaarinen ruokavalio on laadittu ohjeeksi, jotta jokainen voisi tehdä osansa maapallon ja sen asukkaiden hyvinvoinnin eteen. Puhutaan myös ilmastoviisaasta ja kestävästä syömisestä. Se tarkoittaa, että syömme ruokia, joista ei tule suuria kasvihuonekaasujen päästöjä tai muuta ympäristökuormaa, ja luonnon monimuotoisuus säilyy. Tavoite on, että ruokamme on terveellistä ja sen tuottaminen tukee kestävää kehitystä maapallolla.

Hanna Haverin, Soili Soisalon ja Eeva Voutilaisen huikean hieno tietoteos Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa tuli luettavakseni, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen kirjaa kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa on jokaiselle ihmiselle sopiva keino osallistua ilmastokriisin selättämiseen. Kirjassa annetaan jopa ruokakolmio näyttämään, miten voi syödä ja samalla osallistua ilmastonsuojelutalkoisiin. 

Planetaarisen ruokasuositusten tavoite on ylläpitää kaikkien ihmisten hyvää terveyttä ja planeetan kantokykyä tuottaa ruokaa ympäristöä vahingoittamatta. Tavoitteeseen pyritään vuoteen 2050 mennessä kestävän ruoantuotannon ja kasvipainotteisen ruuan avulla. Siirtyminen kestäviin ruokiin on edellytys, jotta Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet toteutuvat.

Nyt on vuosi 2023, joten tuohon tavoitteeseen on vain 27 vuotta aikaa. Silloin ruokatuotannon pitäisi olla tasapainossa. Tällä hetkellä ruokatuotanto on hyvinkin epätasapainossa, sillä sitä tuotetaan valtavasti länsimaille ja sitä on niin paljon, että suuri osa menee kaatopaikoille tuottamaan lisää kasvihuonekaasuja hajotessaan. 

Ruoan ostaminen ja käyttäminen kannattaa järkiperäistää niin, että ruoasta viedään mahdollisimman vähän kaatopaikoille. Se ruoka, mikä hankitaan, se pitäisi myös syödä, joten ostetaan kerralla vähemmän ruokaa. Kirjasta löytyy ohjeita jäännösruokien muuttamiseen, esim. puuron lopusta voi tehdä sämpylöitä. 

Suomalaismiesten tulisi lisätä kasvisten syöntiä. Naisten ruokavalio oli ympäristöystävällisempi kuin miesten. Laskelmien mukaan, jos miehet vaihtaisivat optimiruokavalioon, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät lähes 30 prosenttia. Naisten tekemät ruokamuutokset pienentäisivät päästöjä vastaavasti 15 prosenttia.

Optimiruokavaliossa liha- ja maitovalmisteita korvataan viljoilla, juureksilla, perunalla, palkokasveilla ja pähkinöillä. Kirjoittajien mielestä muutos vaatii vielä sopeutumista ja totuttautumista, mutta pienillä askelilla muutokseen tottuu helpommin. 

Toistaiseksi noin 40 prosenttia maailman viljasadosta päätyy eläinten rehuksi. Kun väestön kasvu jatkuu, viljan tuotanto lisääntyy entisestään. Jos nykyiset viljelymaat valjastettaisiin ihmisravinnoksi tarkoitetun viljan kasvattamiseen, saataisiin miljardeille ihmisille ruokaa.

Kirjassa olevat tietoiskumaiset lokerot kertovat tehokkaan iskevästi, mitä tässä kirjassa halutaan painottaa ja mitä ihmiset voisivat tehdä. Surullisinta on, että suurin osa liharuoasta kulutetaan länsimaissa ja sitä menee valtavasti kaatopaikoille, kun taas köyhemmissä maissa ei kaikille ole ruokaa saatavilla. Kun vähennetään liharuoan syömistä, pelloilla voidaan kasvattaa viljaa ihmisille, joita on päivä päivältä enemmän.

Meidän perheessä mies syö lihaa ja minä lähinnä kasvisruokaa, toisinaan kalaruokaa. Salaattia, juureksia, marjoja ja hedelmiä syömme reilusti. Mies käyttää maitotuotteita, minä tosi vähän - smoothiessa ja vähän kahvissa. Ostamme vain sen ruoan minkä kulutamme. Toisinaan syömme jopa neljä päivää samaa keittoa, sillä mies tekee aina ison kattilallisen. Riisin olemme vaihtaneet ohrasuurimoihin.  Meillä on kerran viikossa puuropäivä, jolloin emme syö lihaa eikä kalaa. Mietin mitä muuta voisi tehdä, sillä omasta mielestä meillä on jo optimiruokavalio käytössä. Ehkä pitäisi itse kasvattaa enemmän vihanneksia ja juureksia sekä poimia enemmän marjoja metsistä. Sitten tarvittaisiin enemmän säilöntätiloja. Tällä hetkellä meillä on kolme pakastinta, jotka täyttyvät kesän mittaan marjoista ja hedelmistä ja toukokuuhun mennessä ne ovat tyhjiä. Kaikki syödään. Luulenpa, että näillä mennään tämä kesä - mansikoiden kypsymistä odotellessa ja liikkumalla luonnossa.

Lue ihmeessä tämä upea tietoteos. Voi olla, että nappaat kirjasta muutaman ruokareseptin tai innostut muuttamaan elämäntapasi. Toivottavasti kirja valitaan Finlandia-tietopalkintoehdokkaaksi. 💚

 

Hanna Haveri, Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen, Planetaarinen ruokavalio & elämäntapa

Ulkoasu ja kansi Emmi Kyytsönen Karppi Design

Kirjoittajien kuva: Vilja Harala

Kannen kuva ja muut ruokakuvat: Laura Riihelä

Muut valokuvat: Arttu Syrjänen ja Hanna Haveri

Piirroskuvat: Tiina Ripatti-Toledo

Duodecim 2023

s. 181+ Kirjallisuutta ja verkkosivuja + Hakemisto

Tietokirja

tiistai 30. toukokuuta 2023

Vesa Vitikainen ja Tuomas Myllylä: Kalevala 3000

 


Kalevalan lopussa neitseestä syntynyt lapsi, Kaunomieli, syrjäyttää Väinämöisen. Vuonna 3000 kaunomielen johtama unioni on vallannut lähes koko maailman. Pieni joukko pakanallisia yrittää selvitä tässä maailmassa, jossa ihmiskunta unhoittaa teknologian osaamistaan. Edes Ilmarinen ei ole takonut mitään uutta. Kaleva ja Aino ovat juuri menossa naimisiin ja Väinämöinen on palannut. (Takakansi)

Mielenkiintoinen sarjakuvakirja tulevaisuudesta tuli luettavaksi, kun etsin Helmet-lukuhaasteeseen scifi-teosta. Kalevala 3000 sopii kyllä myös toiseen kohtaan haasteessa, sillä kirja pohjautuu myös myyttiin, taruun tai legendaan. 

Vesa Vitikaisen Kalevala 3000 pohjautuu Lönnrotin Kalevalaan. Kirjasta löytyy samoja henkilöhahmoja kuin Kalevalassa on mm. kirjan sivuilta voi nähdä yllä olevassa lainauksessa mainitut kalevalaiset henkilöhahmot. Miljöö on tietysti eri, kun Vitikaisen Kalevala 3000 miljöönä toimii avaruus ja Lönnrotin miljöönä toimi muinaiset kalevalaiset kankahat.

Kalevala 3000 on mielenkiintoinen sarjakuva juuri sen vuoksi, että siinä on kalevalaisia henkilöhahmoja. Tarina itsessään on hyvin sotaisaa ja tietysti sarjakuvasta löytyy pahis, joka johtaa omia joukkioitaan ja yrittää saada valtaansa kaiken. Pahis on nimeltään Rautapaavi.

Vesa Vitikaisen Kalevala 3000 kutoi menneen ja tulevan samaan sarjakuvaan.

 

Vesa Vitikainen, Kalevala 3000

kuvitus Tuomas Myllylä

Musta Ritari 2022

s. 100

Sarjakuvakirja

Tulevaisuus

Scifi



 

sunnuntai 28. toukokuuta 2023

Simone Buchholz: Verikuu

 


Häkki on mustaa metallia. Siinä on paksut, todella vahvoilta näyttävät kalterit eikä se ole erityisen iso. Juuri ja juuri riittävän iso, että sisään mahtuu aikuinen mies kaksin kerroin taiteltuna.

Saksalaisen Simone Buchholzin kolmas suomennettu dekkari on nimeltään Verikuu. Muistutan lukijoita siitä, että suomennosjärjestys ei ole oikea, vaan ensimmäisen dekkarin jälkeen neljä dekkaria jätettiin suomentamatta. Verikuu on siis sarjan seitsemäs dekkari.

Kuuma rauta on valmiina, saha on valmiina, lankku on valmiina. Ruosteiset pihdit ja vanhan hammaslääkärin koko työkalupakki. Puukepit, pajunvitsat, vyöt. Enää yksi kysymys: kloroformilla vai ilman?

Sarjan päähenkilö on räväkkä syyttäjä Chastity Riley. Tällä kertaa tarinan pahis oli päättänyt häpäistä uhrinsa julkisesti tuomalla heidät eläinhäkeissä julkisille paikoille. Ensimmäinen uhri oli niin pahassa kunnossa, että joutui suoraan teholle. Syyttäjä ja muu tutkijaporukka tutkivat alkuun tietysti lähipiiriä ja työpaikan henkilökuntaa. Jotain muutakin löytyi mitä tutkia.

Viime kädessä en ole tehnyt mitään muuta kuin vähän valmistellut maailmaa. Ja nyt te voitte pidättää minut.

Tutkijatiimi löysi aika vauhdikkaasti kirjan pahiksen. Sitten piti vain löytää kautta tutkia motiivit ja muut tarvittavat selitykset sun muut ja sittenhän homma oli paketissa. Simone Buchholzin dekkarissa, nimeltään Verikuu, oli vauhtia ja draamaa yllin kyllin. Ja entäs se uusi raamikas syyttäjän työpari? 


Simone Buchholz, Verikuu

suom. Anne Kilpi

Kustantamo Huippu 2020

s. 270

Beton Rouge 2017

Dekkari

Chastity Riley-sarja 7. osa


Simone Buchholz: Revolverisydän

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

 


perjantai 26. toukokuuta 2023

Mari Kujanpää: Minä ja Muro


 

Minulla oli syntymäpäiväjuhlat ilman vieraita, minulla oli kiukkuinen isä ja itkevä leikkikarhu Muro. Minulla oli kurjaa.

Mari Kujanpään lastenkirja Minä ja Muro tuli lukulistalle, kun luin ensin kirjailijan huippuhienon nuortenkirjan, nimeltään Rumuuspäiväkirja.  Huomasin kirjailijan tietoja lukiessa, että hän on saanut Minä ja Muro kirjasta Junior-Finlandia-palkinnon vuonna 2009. Voin ilokseni sanoa, että palkinto tuli oikeaan osoitteeseen. Minä ja Muro teos sisältää niin tärkeän sanoman, että suosittelen kirjan lukemista lapsille. Sanoma on yksinäisyys.

En pidä yhtään aikuisista. En kyllä pidä lapsistakaan mutta aikuisista pidän vielä vähemmän.

Lauha oli yhdeksän vanha. Hänellä oli pikkuveli ja vanhemmat. Lauhan ainoa ystävä oli hänen nallensa. Todella surullinen tarina yksinäisyydestä. Tämä tarina on niin totta monen lapsen kohdalla. Ystävystyminen on todella vaikea taito.

Lauhan luokalle tuli yläasteikäinen Heta tutustumaan työelämään. Heta sai Lauhan pikkuhiljaa avautumaan ongelmistaan. Kirjan loppu on ihanan onnellinen, juuri sellainen kuin lastenkirjan tuleekin olla.

Mari Kujanpääm Minä ja Muro herättää varmasti paljon keskusteltavaa lasten parissa. Kirja herättää varmasti kaikenlaisia kysymyksiä, joiden perusteella voi helpommin keskustella tunteista ja ystävistä, ystävyydestä, kiusaamisesta ja muista lapsia harmittavista asioista. Aina ei ole kivaa, eikä tarvitse ollakaan, mutta siitä kannattaa puhua jollekin ääneen. Lauha pystyi puhumaan Hetalle ja sai purettua pahan mielensä.

Mari Kujanpään Minä ja Muro on ihana ja tunteita herättävä lastenkirja.

 

Mari Kujanpää, Minä ja Muro *****

Kuvitus Aino-Maija Metsola

Otava 2009

s. 207 

Lastenkirja

Junior-Finland-palkinto 2009

 

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja  

keskiviikko 24. toukokuuta 2023

Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen: Sarasvatin hiekkaa

 


Petri Tolppasen kirjoittama ja Jussi Kaakisen upeasti kuvittama sarjakuvakirja Sarasvatin hiekkaa perustuu Risto Isomäen saman nimiseen ekologiseen trilleriin.

Sarjakuvan päähenkilönä toimii venäläinen tutkija Sergei, joka yrittää selvittää intialaisen kollegansa Amritan kanssa mereen vajonneen kaupungin arvoitusta. Kirjassa matkataan pitkin maapalloa, ollaan välillä lentokoneessa ja välillä sukellusveneessä syvällä merten alla tai sitten jäätiköiden alla Grönlannissa. Kirjan kuvioissa parin suhde muuttuu läheisemmäksi. Päähenkilöt ovat kirjan kansikuvassa.

 


Kirjan sivuhenkilönä toimiva Kari Alanen yrittää kehittää ratkaisua jäätiköiden sulamiseen. Hän kehitti eräänlaisen laitteen, mutta se vaati vielä työstämistä. Kirjan kuvioissa laitetta käytettiinkin, mutta oliko siitä hyötyä, sen voit lukea kirjan sivuilta.

 


 

Sarasvatin hiekkaa on palkittu vuonna 2009 Sarjakuva-Finlandialla. Upean kuvituksen piirtänyt Jussi Kaakinen on kuvittaja, sarjakuvantekijä ja graafinen suunnittelija. Sarjakuvakäsikirjoituksen laatija Petri Tolppanen on sarjakuvakäsikirjoittaja ja -piirtäjä, graafinen suunnittelija ja vuorovaikutussuunnittelija. Alkuperäisen kirjan kirjoittaja Risto Isomäki on tieteiskirjailija, tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti.

Vedenpaisumismyytit ovat kulkeneet ihmisten tietoisuudessa vuosituhansia. Jopa Raamatussa puhutaan vedenpaisumisesta ja sen tuomasta tuhosta. Vedellä on hurja voima. Kirjan kuvioissa veden sulamista tutkittiin  Grönlannissa, ja sulamisesta tehtiin koko ajan tutkimusta yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Grönlannissa oli tutkimusyksikkö, jossa toimi mm. Susan Cheng. Sulaminen alkoi vaikuttaa todella hälyttävältä. Miten maapallolle käy?

Sarasvatin hiekkaa on upea sarjakuva. Sarjakuva tuo tiivistettynä esille, miten hieno Risto Isomäen kirjoittama alkuperäinen teos onkaan. Meidän jokaisen ihmisen pitäisi tiedostaa ilmastonmuutoksen vaikutukset maapallolle. Jos jäätiköt sulavat, maapallo peittyy veden alle. Sarasvatin hiekan tarina ja kuvitus puhuttavat ja koukuttavat hälyyttäviin tunnelmiin. Onko mitään enää tehtävissä?


Risto Isomäki, Petri Tolppanen ja Jussi Kaakinen, Sarasvatin hiekkaa *****

Alkuteos Risto Isomäki 

Teksti Petri Tolppanen 

Kuvitus Jussi Kaakinen *****

Into 2017 uusittu laitos

s. 76

Sarjakuvakirja

Alkuperäinen sarjakuva ilmestyi 2008

Perustuu Risto Isomäen romaaniin Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2005

Ilmastonmuutos

Dystopia

Sarjakuva-Finlandia 2009

 

maanantai 22. toukokuuta 2023

Satu Rämö: Rósa & Björk

 

 

Tämänpäiväinen keikka oli tuntunut oudolta, mutta tarjottu rahasumma oli ollut niin suuri, että hän oli vaimentanut epäilykset ja ottanut työn vastaan. Tyttöjä piti olla kolme, mutta hän näki vain kaksi. Missä se kolmas oli?

Satu Rämön dekkarisarjan toinen kirja on nimeltään Rósa & Björk. Kyseiset henkilöt olivat kirjan päähenkilön rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttirin  pienenä kadonneet siskokset. Pian katoamisen jälkeen Hildurin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Dekkarissa kerrotaan kadonneiden siskosten tarina ja vanhempien tarinat vuodelta 1994. 

Pian hetki olisi täällä. Hän kumartui katsomaan kiikaritähtäimen läpi ja odotti. Kului hetki, sitten toinen. Viimein kiikaritähtäimen läpi näkyi se, mitä pitikin.

Nykyisyydessä Hildur ja työharjoittelussa oleva Jacob joutuivat selvittämään erään kunnallispolitiikon murhaa. Oli koronataudin alkuvaiheet menossa, joten sekin sotki jonkin verran tutkimusten etenemistä.  Kunnallispoliitikko oli sekaantunut yhteen jos toiseenkin bisnekseen ja käyttänyt valtaansa väärin oveluudella ja juonittelulla. Useita vihamiehiä taustalla, mutta kuka heistä oli kaikista vihaisin. Kuka oli valmis murhaan jos toiseenkin, sillä Hildur alkoi epäillä erästä toista kuolintapausta myös murhaksi.

Enää ihan pieni hetki ja hän olisi kaukana täältä. Kaikki tarvittava oli nyt tehty.

Satu Rämön dekkarisarja Nordic Blue sijoittuu Islantiin. Sarjassa tulee tutuksi Länsivuonot, mutta myös muualla maassa matkataan. Hildur harrastaa uintia ja hän ui meressä jopa talvella. Jacob sitävastoin neuloi villapaitoja. Eräs tärkeä huomio liittyikin juuri villapaitoihin, sillä eräällä henkilöllä oli ollut Hildurin äidin villapaita. 

Islantilaista kulttuuria ja elämänmenoa tulee muutenkin selkeästi esille sarjan kirjoissa. Sarjassa juodaan todella paljon kahvia. Kuulostaa tutulta näin suomalaisesta, sillä suomalaisethan ovat todella persoja kahville. Islannissa syödään myös paljon jäätelöä ja tuoreita leivonnaisia ja leipää. Tykkään, kun tässä kirjassa kerrotaan maan tavoista ja nykypäivästä.

Seuraava sarjan osa on nimeltään Jacob. Jacob valmistuu poliisiksi, ja saas nähdä jääkö hän Islantiin töihin vai minne jatkaa matkaansa.

Satu Rämön dekkari Rósa & Björk selvitti koukuttavasti menneisyyden ja nykyisyyden mysteerejä. Tykkäsin tosi paljon kirjan lopusta.


Satu Rämö, Rósa & Björk

Wsoy 2023

s. 357

Dekkari

Hildur-dekkarisarja 2. osa


Satu Rämö: Hildur

 

lauantai 20. toukokuuta 2023

Brit Bennett: Äidit

 


Tyttö oli siihen aikaan seitsemäntoista. Hän asui merijalkaväessä palvelevan isänsä kanssa, ilman äitiään, joka puoli vuotta aiemmin oli tehnyt itsemurhan. Sen jälkeen tyttö oli saanut villikon maineen - hän oli nuori ja pelokas ja yritti peitellä pelkoaan sievyydellään.

Yhdysvaltalaisen Brit Bennettin esikoisteos Äidit kertoi nimestään huolimatta kolmen nuoren kasvukertomuksen.  Vain yhden nuoren, Luken, äiti oli mukana kirjan kuvioissa. Luke Sheppard oli papin poika, joka oli vammautunut pelatessaan amerikkalaista jalkapalloa. Luke oli jo 21-vuotias aloittaessaan salasuhteen 17-vuotiaan Nadian kanssa.

Luke Sheppard, rohkea ja röyhkeä kiharapää jenkkifutaajan hartioineen ja sirrisilmäisine hymyineen. Voi, meistä kuka vain olisi voinut kehottaa häntä karttamaan sitä poikaa. Ei tyttö tietenkään meitä olisi kuunnellut. Eiväthän nyt seurakunnan mammat nyt muutenkaan mitään tienneet.

Kolmas nuori oli Aubrey, joka oli muuttanut Kaliforniaan siskonsa luokse. Hän ei kestänyt olla kotonaan ja välit äitiin katkesivat. Monica-sisko oli hänen äitinsä. Aubreysta ja Nadiasta tuli hyvät ystävät. Ystävät, jotka jakoivat kaiken, mutta eivät salaisimpia salaisuuksia. 

Hän oli kätkenyt sen laatikon perälle, vanhojen muistikirjojen ja hiuslenkkien ja vuosia sitten isältään saamansa tyhjän korurasian taakse. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän kaivoi pinssin laatikon perältä ja piteli sitä kämmenellään, siveli kultaisia jalkapohjia, jotka kimmelsivät yhä hämärässä.

Kirjan ihanat kommentoijat ovat seurakunnan mammat, vanhemmat naiset, jotka kommentoivat ja ottivat kantaa nuorten elämään ja tietysti muidenkin seurakuntalaisten. Nadia lähti opiskelemaan yliopistoon ja kouluttautui lopulta asianajajaksi. Luke ja Aubrey jäivät paikkakunnalle ja heidän välinsä lähenivät. Sitten Nadia palasi.

Brit Bennett on vahvojen teemojen kirjailija. Hän uskaltaa ravistella mustien sisäisiä rakenteita ja sisäistä rasismia. Kolmiodraaman lisäksi kirjan vahvoiksi teemoiksi nousi abortti ja siihen liittyvät aihealueet. Miten asukkaat reagoivat klinikkaan, jossa tehtiin abortteja varsinkin nuorille tytöille? Kaksinaismoraali kukoisti varsinkin seurakunnassa, johon nuoret kuuluivat perheineen.

Kirjan tarinasta kehittyi nuorten aikuistuessa kolmiodraama. Salaisuudet eivät pysyneet enää salaisuuksina, vaan ne vyöryivät voimakkaina esille. Olivatko nykyiset tunteet niin voimakkaita, että ne muuttaisivat kaiken? Vai oliko menneisyys painolasti?

Me näemme hänen elämänsä keriytyvän värikkäiksi langoiksi ja yritämme saada ne kaikki kiedottua käsiimme sitä mukaa, kun niitä auki keriytyy. 

Brit Bennettin esikoisteos Äidit keskittyi menetyksiin ja selviytymiskeinoihin.


Brit Bennett, Äidit

suom. Maria Lyytinen

Tammen Keltainen Kirjasto 2023

s. 295

The Mothers 2016


Brit Bennett: Mikä meidät erottaa

torstai 18. toukokuuta 2023

Essi Kummu: Alaston lukupiiri

 


Alan katua koko juttua. Suostun aina kaikenlaiseen tyhmään Barbron takia. Jos kyseessä olisi joku muu kuin hän ja hänen ystävänsä, lähtisin saman tien. Haluan unohtaa tämän paikan ja päästä lämpimään suihkuun, ajattelen, kun katselen puolialastonten kehojen levttäytymistä salonkiin kirjojen ja viinilasien äärelle.

Oululaisen Essi Kummun Alaston lukupiiri kiehtoi sen verran mieltäni, että hankin sen luettavaksi kirjastosta. Luen mielelläni lukupiireistä, joissa luetaan kirjoja. Kirjan päähenkilö oli Ellen, joka oli kustannustoimittaja ja intohimoinen kirjojen lukija. Ellen ja Barbro olivat ystävystyneet, ja sitä kautta Ellen oli saanut kutsun lukupiiriin. Ellen huomasi heti ensimmäisellä kerralla, että kirjat olivat lähinnä sivuseikka kyseisessä tapaamisessa.

Joinakin päivinä tuntuu että on liian ikävä sinua. Ne on vaikeita päiviä.

Varma on hiljaa. Ootsä kännissä? hän kysyy lopulta.

Ellen on jäänyt yksin asumaan, sillä tytär oli aikuistunut ja muuttanut pois. Tyhjä koti ahdisti. Tyhjät seinät ahdistivat. Tyttären lähtö ahdisti. Alaston lukupiiri alkoi houkuttelemaan joka kerta enemmän ja enemmän. 

Essi Kummun kirjan, Alaston lukupiiri, teemoiksi nousi lukiessa kustannustoimittajan työt, kirjallisuus, yksinäisyys ja halu kuulua yhteisöön. Vaikka Ellenin työt olivat kiireisiä ja niihin liittyi kaikenlaisia tapahtumia ja ihmisiä, hän tunsi olevansa yksinäinen.  Alaston lukupiiri vaikutti Ellenistä ensi alkuun hyvinkin vastenmieliseltä, mutta lopulta mieli muuttui toiseen suuntaan. Kirjaa lukiessa tunsin samanlaista tirkistelyoloa, ja jopa sitä vastenmielisyyttä, että en kyllä minä ainakaan liittyisi alastomaan lukupiiriin heilumaan tissien kanssa. Outo tarina.

Essi Kummun Alaston lukupiiri kertoi halusta olla lähekkäin. 

 

Essi Kummu, Alaston lukupiiri

Tammi 2023

s. 263

tiistai 16. toukokuuta 2023

Malin Stehn: Kun vuosi vaihtuu

 


Jenniferin huoneen avoin ovi on kuin magneetti ja vetää katsettani puoleensa. En voi vastustaa sitä.

Ruotsalaisen Malin Stehnin Kun vuosi vaihtuu trillerissä juhlittiin uutta vuotta. Nina ja Fredrik antoivat kotinsa nuorisojoukon juhlintapaikaksi ja menivät itse tuttavapariskunnan luokse juhlimaan vuoden vaihtumista. Kirjan kertojina toimi kolme henkilöä - Nina, Fredrik ja Lollo. Kirjan kansikuvassa on sulamassa oleva jäälyhty. Kirjailija osasi tuoda talven pimeyden ja kylmyyden hyytävästi esille. 

Saippua on liilanväristä ja tuoksuu laventelilta, kynsiharjan kovat harjakset herättävät kohmeiset sormeni eloon. Katselen miten lika hitaasti häviää viemäristä alas. Hätkähdän, kun näen yhtäkkiä jotain vaaleanpunertavaa valkoisella posliinilla.

Joillakin oli juhlissa kivaa, joillakin ei. Suurin osa juhlijoista kotiutui, mutta yksi jäi tulematta kotiin. Mitä tapahtui yön pimeydessä?  Malin Stehn on kutonut salaisuuksista perhetrillerin, joka muistuttaa kovasti Liane Moriartyn teoksia, paitsi että tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin eikä Australian kuumuuteen.

Jokin kiertää rintani veistä vielä kierroksen ja itku purkautuu ilmoille. Outo epämiellyttävä huuto. En tunne enää omaa ääntäni.

Sitten kadonnut löydettiin kuolleena, ja tutkimus muuttui rikostutkimukseksi. Kadonnut oli murhattu. Perheiden salaisuudet kaivettiin esille, jotta syyllinen löydettäisiin. Ja niitä salaisuuksia oli jokaisella.  Varsinkin yhdellä juhlijoista. Valheiden paino voi musertaa henkisesti, tai sitten vaikeuksiin haetaan apua väkivallan kautta.

Malin Stehnin traaginen trilleri  Kun vuosi vaihtuu syventyi ikäviin perhesalaisuuksiin.

 

Malin Stehn, Kun vuosi vaihtuu ****

suom. Jaana Nikula

Otava 2022

s. 409

Ett gott nytt år 2021 

Trilleri

lauantai 13. toukokuuta 2023

Jari Porttila ja Osmo Kärkkäinen: Äitee

 


"Siiri Rantanen hiihtää keskilatua pitkin. Hiihto on väsynyttä, mutta se on sinetöinyt jo kullan, toinen kultamitali Suomelle näistä kisoista. Hänellä on vielä 50 metriä matkaa, kultamitali on varma. Siiri on 40 metrin päässä maalista, väsynyt ja kalpea, mutta varmasti onnellisin ihminen. Nyt hän tulee maaliin, katkaisee maaliviivan, uupuneena mutta kultamitalin sinetöijänä."

Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen teos Äitee on ensimmäinen elämäkerta tuosta kertakaikkisen upeasta kolmista olympialaisista mitalin tuoneesta naishiihtäjästä Siiri Rantasesta (1924-2023). Yllä oleva lainaus on legendaarisen urheiluselostajan Pekka Tiilikaisen selostus Siirin ankkuriosuudesta naisten viestihiihdossa  Cortinassa vuonna 1956. Äitee -nimen Siiri Rantanen sai hiihtäjätovereiltaan, sillä hän aloitti kilpailu-uransa, kun hän oli jo äiti.

"Pääsin sitten iltajunalla lähtemään Lahtea kohti. Junassa seurana oli kapsäkki. Kun tulin Lahden asemalle, eihän siellä enää siihen aikaan ollut ketään. Yksi mies näkyi junalaiturilla. Se oli minun Kalleni siellä odottamassa."

Ei ollut olympiamitalistia odottamassa kotiin muut kuin oma mies. Mies olikin Siirin kilpailu-uran vankkumaton kannustaja ja tuki. Naisten hiihtokilpailuihin osallistuminen oli vielä miesväen mielestä sellaista, että sitä ei kannattanut  huomioida. Toki Siiristä tehtiin Cortinan jälkeen tv-juttu ja Lahden Hiihtoseura järjesti kahvitilaisuuden. Mutta Kekkonen ei kutsunut koskaan Linnan juhliin tätä kolminkertaista olympiavoittajaa. Se voi kuvata paljon sitä, miten naisurheiluun suhtauduttiin noina vuosikymmeninä, jolloin Siiri hiihti lujaa joka kilpailussa sekä Suomessa että maailmalla. Aika usein jopa lujempaa kuin nopeimmat mieshiihtäjät. 11 Suomen mestaruutta kertoo jo paljon hänen hiihtokunnostaan.

"Oli hienoa jännittää kisoja. Olympialaiset ja MM-kisat kuunneltiin radiosta, ja Salpausselän kisoissa olimme paikan päällä katsomassa äidin hiihtoja."

Siiri Rantanen oli kahden pojan äiti. Aktiivinen kilpaura tuli mahdolliseksi kannustavan aviomiehen vuoksi. Mies ja pojat olivat ylpeitä Siirin saavutuksista. Myös mieshiihtäjät kannustivat naishiihtäjiä. Naishiihtäjät kulkivat pitkään kisaamassa ilman minkäänlaista valmennusta tai tukea. Niinpä Siirikin kulki kisaamassa, kun sai töistä vapaata itse hankkimilla suksillaan. Siiri hyödynsi myös työmatkansa, ja kulki ne joko juosten tai hiihtäen. Siiri itse oli selvästi oman uransa paras valmentaja.

Jari Porttilan ja Osmo Kärkkäisen teos Äitee kertoi upeasta naishiihtäjästä Siiri Rantasesta. Tämä teos sai välillä nauramaan ja välillä kyynelehtimään. Siiri Rantanen oli yksi hiihtomaailman edelläkulkijanainen, sillä kun hän aloitti uransa, naisia ei vielä huolittu Olympialaisiin. Siiri Rantanen kuoli 5.5.2023. Olin jo ehtinyt kirjoittaa tämän bloggauksen, kun tuli tieto hänen kuolemastaan. Olen iloinen siitä, että luin upeasta Siiri Rantasesta tehdyn kirjan. Hän ansaitsi sen ja monta muuta kirjaa, kun hänen mahtava uransa hiihtäjänä nostetaan upeammin esille.


Jari Porttila ja Osmo Kärkkäinen, Äitee - Siiri Rantasen tarina

Docendo 2020

s. 214 + Kuvia

Elämäkerta

Urheilu

 

                     Hyvää Äitienpäivää!


 

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Laura Dave: Suojele häntä

 


Owenin katoamista seuranneella viikolla minä näin unta hänestä seisomassa siinä samassa parkkihallissa. Hänellä oli sama puku - sama hurmaava hymy. Unessa hän veti vihkisormusta sormestaan.

Katso Hannah, hän sanoi. Nyt olet hukannut minutkin. 

Yhdysvaaltalaisen Laura Daven jännityskirja Suojele häntä aloittaa vauhdikkaasti ja sitä vauhtia riittää viimeiselle sivulle asti. Hannahin mies katosi ja pysyi kadonneena ja Hannah joutui elämään häntä vihaavan 16-vuotiaan tytärpuolensa kanssa ja tietysti niiden outojen tapahtumien kanssa, mitä oli tapahtunut aikaisemmin. Hannahin miehen pomo oli pidätetty ja sama olisi edessä miehelläkin, jos hän vain löytyisi jostakin.

Tunnen olevani keskellä sellaista outoa unta, jollaista näkee vain kun nukahtaa väärään aikaan ja herää sekavana iltapäivän aurinkoon tai keskiyön viileyteen.

Hannah sai selville kaikkea outoa miehensä menneisyydestä ja tämä esiintyi tietysti väärällä nimellä. Mutta miksi? Jotakin oli varmasti tapahtunut menneisyydessä ja Hannah otti kaikesta selvää hyvin päättäväisesti. Mies pakeni ja sille oli löydettävä jokin selitys.  

Älä vastaa kenenkään kysymyksiin, jos yhtään tuntuu, ettei sinun pitäisi vastata.

Hannah tarvitsi myös lakimiehen apua ja onneksi hän oli väleissä entisen miesystävänsä kanssa, jolta sai apua, kun pyysi, sillä Hannahin mies oli sotkenut menneisyydessä asiansa tosi pahasti. Mies ei ollut kertonut menneisyydestä muuta kuin valheita. Ehkä olisi kannattanut olla rehellinen ainakin vaimolleen.

Laura Daven Suojele häntä kertoi rikosmaailman pitkistä lonkeroista, jotka kiemurtelevat tavallisten ihmisten ympärillä. Toisinaan jokin lonkero tarttuu johonkin henkilöön, eikä päästä koskaan irti, jollet sitten pakene. 

 

Laura Dave, Suojele häntä

suom. Karoliina Timonen

Wsoy 2023

s. 339

The Last Thing He Told Me 2021

Jännityskirja

maanantai 8. toukokuuta 2023

Fiona Barton: Yksi meistä katoaa

 


Siellä pörräsi jokin. Kärpänen.

Kykenemättömänä liikkumaan mies saattoi vain kuunnella sen valittavaa surinaa ja yrittää seurata sitä mielessään pienessä huoneessa. Missä se oli? Oliko se pesualtaan vai lattiakaivon luona?

Brittiläisen Fiona Bartonin  uusin teos Yksi meistä katoaa aloitti uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö oli sairaslomalla oleva rikoskomisario Elise King. Elise oli muuttanut asumaan Ebbingiin, jossa naapurit tunsivat toisensa ja tukivat toisiaan tai sitten eivät. Eräs asukkaista oli erittäin tunnettu avuliaisuudestaan.

Heti kirjan alussa yksi naapuruston asukkaista katosi. Poliisit kirjasivat kadonneen, mutta muuta ei sitten aiottu tehdä. Elise halusi takaisin töihin, mutta sairaus oli vienyt voimat. Ehkä hän voisi löytää kadonneen ja tehdä vähän tutkimusta innokas naapurinsa avustajanaan.

Ebbingissä on muitakin siivoojia, mutta luultavasti ihmiset valitsevat minut, koska en juoruile.

Dee oli lapsuudessa asunut Ebbingissä. Sen lisäksi hän oli asunut monessa muussakin paikassa, mutta halusi kasvattaa poikansa juuri Ebbingissä. Poika oli saanut kavereita ja mieskin oli saanut putkimiehen töitä. Tosin viime aikoina niitä oli ollut vähemmän. Siispä Dee hankki itselleen enemmän siivousta ja meni myös tarjoilemaan lähikuppilaan. Siivotessa naapuruston taloja, hän oli päässyt selville ihmisten salaisuuksista. Dee siivosi myös Elisen kodin.

Charlie ei ollut nukkunut. Hän oli maannut Paulinen vieressä kuin hautaholvin patsas ja ajelehtinut pimeässä paniikista järkeilyyn ja takaisin, kunnes lokit olivat aloittaneet katolla aamusteppauksensa. 

Kirjan kolmas kertoja oli Charlie. Charlie oli rahamies, joka hankki rahoituksia ja menetti niitä. Tällä kertaa hän eli todella syvissä vesissä. Sen lisäksi hänen tyttärensä eli vammautuneena kalliissa hoitolaitoksessa, josta oli jo tullut ukaasi, että koska maksut viivästyivät, tytär pitäisi muuttaa halvempaan kunnalliseen hoitopaikkaan. Tytär oli ansainnut parasta mahdollista hoitoa. Pakko tehdä lisää rahaa jollakin keinoin. 

Fiona Bartonin dekkari Yksi meistä katoaa oli yllättän koukuttava uuden sarjan aloituskirja. Dekkarissa oli yksi kadonnut, mutta kellarin pimennoista löytyi myös uhri. Mitä oikein tapahtui pienessä rantakylässä, jossa muualta muuttaneita ei suvaittu. Entäs mitä tapahtui heille, jotka joutuivat poliisin puhutteluun?

 

Fiona Barton, Yksi meistä katoaa ****

suom. Tiina Kähkönen ja Riitta Kurki

Bazar 2023

s. 397

Local Gone Missing 2022

Dekkari

lauantai 6. toukokuuta 2023

Johanna Valkama: Tervahovi

 


Sydämeni alkoi hakata kiivaammin. haaveilinko turhaan ja vielä vanhoilla päivilläni miehestä, joka oli mennyt manan majoille edeltä? Ehkäpä sydämeni varastanut kapteeni oli laskettu jo aikaa sitten hyisen haudan lepoon jossakin jäisellä Pohjanmerellä? Ellei sitten joku tuonut viestiä Hanssonin menehtymisestä juuri nyt?

Johanna Valkaman Tervahovi on trilogian kolmas kirja. Trilogia kertoo Susanna Katariina Weckistä, Ilkkalan Susannasta, joka oli saksalais-suomalainen porvari Tukholmassa, lyypekkiläisen hansakauppiaan ja nuijapäällikön Jaakko Ilkan leski. 

Susanna Katariina oli ikääntynyt ja luopunut työtehtävistään. Silti hän kaipasi elämäänsä vielä jotain,  ehkä sen hurmaavan kapteenin tai sitten jotain sellaista, että olisi hyödyksi ja voisi ohjata ja opastaa. Toive kävi toteen ja oven takana oli nuori lapsenlapsi, joka halusi Katariina Weckin apua. 

Lapsenlapsi näki outoja unia ja sellaista henkilöä karsastettiin Suomen puolella. Siispä poika haki apua isoäidiltään. Tukholma eli Tukkiholmi oli paljon kansainvälisempi ja avarakatseisempi paikka, jossa unien katsominen voisi olla jopa etu. Jopa kuningatar Kristiina harrasti mystiikkaa.

Tukkiholmiin oli ilmaantunut uusia pelureita, joiden kaikki merkit eivät olleet vielä avoimesti laudalla. Riittäisikö Samuel, sisu ja neuvokkuus varmistamaan meidän voittomme?

Katariina Weck oli kunnianhimoinen juonittelija, ja halusi varmistaa itse lapsenlapsensa tien jopa kuninkaanlinnaan asti. Jopa Katariina itse pääsi lopulta vierailemaan linnassa, tosin alkuun vain yöaikaan ja salassa kaikilta muilta. Mitä oikein oli tekeillä? Sen voit lukea tästä kirjasta.

Oli tuo korkeampi tahto sitten koiran tai lapsen itsepäisyyttä, olin iloinen siitä, etten ollut sulkenut ovea onneni edestä.

 

Johanna Valkama, Tervahovi

Otava 2023

s. 230 + Lukijalle 4s.

Susanna Ilkkala-sarja 3. osa

1600-luku

Tukholma eli Tukkiholmi

 

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Kuningatarlaiva

torstai 4. toukokuuta 2023

Michael Bennett: Viattomien veri

 


Hirttosilmukassa roikkuvan miehen kädet on sidottu vartalon eteen ja myös nilkat on sidottu yhteen. Hän on maori, ja hänen kasvoihinsa ja vartaloonsa tatuoitu ta moko paljastaa, että kyseessä on jalosukuinen johtaja.

Uusiseelantilaisen Michael Bennettin esikoisdekkari Viattomien veri sijoittui Tyynenmeren rannalle Aucklandiin. Kirjan päähenkilö oli aucklandilainen maorietsivä Hana Westerman.  Hana joutui selvittämään outoja kuolintapauksia, ja pian hän huomasi, että ne liittyivät erikoisella tavalla yhteen. Maorien kokema julmuus menneisyydessä nousi esille tutkimusten edetessä.

Myöhemmin - rukoiltuaan ammoin kuolleiden ja hiljan kuolleiden puolesta, pyyhittyään aseensa terän verestä, käärittyään aseen takaisin punottuun mattoon - hän katsoo käsiään. Ne vapisevat.

Viattomien veri on todella mielenkiintoinen teos, sillä siitä nousee esille maorien menneisyys ja nykyisyys. Osa maoreista elää oman kulttuurinsa tavalla, puhuen maorien kieltä ja noudattamalla maorien ikiaikaisia tapoja. Osa maoreista on nykyaikaistunut, kuten Hana ja hänen tyttärensä. Maorit eivät hyväksyneet Hanan liittymistä poliiseihin. Hän oli tehnyt sitä työtä jo parikymmentä vuotta. Välit sukulaisiin oli katkenneet. Tytär sitä vastoin oli vahvasti identiteetiltään maori. Hän tunsi väkivaltaisen rikollisen, valitettavasti, ja joutui ikävyyksiin.

Riisuttu ja nöyryytetty päällikkö roikkuu puuhun ripustetussa hirttoköydessä. Alla seisovat hänen henkensä riistäneet miehet - ylpeinä ja selkä suorassa, univormujen messinkinapit jynssättyinä kuin arvovieraiden kunniaksi järjestetyssä paraatissa.

Michael Bennett (Ngati Pikiao Ngati Whakaue) on palkittu uusiseelantilainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija. Viattomien veri on hänen esikoisdekkarinsa ja siitä on tekeillä kuusiosainen tv-sarja. Toivottavasti saamme kyseisen tv-sarjan myös Suomeen.

Michael Bennettin dekkari Viattomien veri vei kauas Uuden-Seelannin Aucklandiin, jota piinasi rituaalikostojen aalto. 

 

Michael Bennett, Viattomien veri *****

suom. Kirsi Luoma

Like 2023

s. 299 + Lisähuomautus

Dekkari

Uusi-Seelanti

Maorit

tiistai 2. toukokuuta 2023

Kirjalahja äidille 2023

 


Kevät on juhla-aikaa, ja pian on yksi tärkeimmistä kevään juhlista, nimittäin Äitienpäivä. On siis aika muistella ja muistaa omaa äitiä, mummoa, mammaa, kasvattiäitiä tai ihmistä, joka tuntuu siltä, että on ansainnut muistamista. Ja mikä ettei voisi muistella niitä vaikeimpiakin muistoja ja tuntemuksia, mitä kyseiseen henkilöön liittyy. Sitähän  se elämä on - täynnä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Kirjojen tarinat ovat toisinaan ihanan terapeuttisia. Niiden parissa voi turvallisesti itkeä ja nauraa, vihata ja pelätä, sekä antaa anteeksi.

Toivottavasti saat näistä kirjoista lukuvinkkejä ja lahjavinkkejä, vaikka itselle.

 


Joonatan Tolan Hullut ihanat linnut kertoo hänen omaa tarinaansa, mutta tällä kertaa näkyvimmin on esillä hänen äitinsä. Kansikuva on aivan ihana ja kertoo äidin ja pojan läheisistä väleistä. 

 


Celeste Ng´n teos Kadonneet sydämemme kertoi raastavan äiti-poika-tarinan lähitulevaisuudesta. Perheen äiti joutui elämään ns. maan alla, joten isä ja poika elivät kahdestaan. Äiti sai kuitenkin lopulta yhteyden poikaansa. Koskettava dystopiakirja.

 

 

Annamari Marttisen teoksessa Elämä jota en odottanut kipuillaan lapsettomuuden vuoksi. Kirja on täynnä pakahduttavia tunteita ja jopa trillerimäisiä jännityskuvioita kolmiodraamassa.

 

 

Hannu Paloniemen esikoisteos Lumiluolapoika on koskettava teos pojasta, jonka äiti sairasti syöpää. Kirja on omakohtainen tarina.

 

 
Hanna Jensen kertoo kirjassaan Äitini muistina äidistään, joka sairastui Alzheimerin tautiin. Tauti on muistisairaus. Hanna Jensen on kirjoittanut myös muistisairaasta isästään teoksen 940 päivää isäni muistina, joten siksi kirjan toinen nimi on Toinen kierros. Ensin isä, sitten äiti. Kirjoissa on paljon tietoa muistisairaudesta.

 


 

Terhi Rannelan teos Niin kuin muutkin herrat kertoi Agnes Sjöbergistä, joka oli Suomen ja Euroopan ensimmäinen nainen, joka opiskeli eläinlääkäriksi. Opinnot hän aloitti vuonna 1911, eli juuri ennen toista maailmansotaa. Hänestä tuli äiti nelikymppisenä, mutta siitä ja eläinlääkärin urasta voit lukea lähemmin tästä episoditeoksesta. Voin sanoa, että ei ollut helppoa ei!

 


 

Richard Osmanin Hutiluoti jatkaa hauskaa Torstain murhakerho-dekkarisarjaa. Siinä seniorikylän asukkaat ratkaisevat vanhoja rikoksia ja samalla uudempiakin.

 

 

Freida McFaddenin trilleri Kotiapulainen kertoi sekä kotiapulaisesta että perheen äidistä. Häijyjä salaisuuksia ovien takana. Tämä trilleri on ihan pakko lukea ja siitähän on jo tekeillä elokuvakin.

 



Jeanette Bergenstavin dekkari Syntiuhrit aloitti uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilö on vammautunut toimittaja Jennifer. Jennifer asui poikansa kanssa isänsä luona. Hänellä oli isoja ongelmia ex-miehensä kanssa, joka ei antanut hänen tavata heidän yhteistä tytärtään. Nyt on tosi mahtava sarjan aloituskirja. Ja kansikuvasta näkyy, että mukana matkassa on ihana koira.

 


 

Johanna Valkaman historiallisessa Tervahovi teoksessa matkataan 1600-luvun Tukholmaan Susanna Katariina Weckin matkassa. Kirja on kolmas osa sarjassa, joka kertoo Jaakko Ilkan leskestä, josta tuli tukholmalainen porvari. Susanna Katariina oli joutunut jättämään pienet poikansa Suomeen, kun lähti aikoinaan pakomatkalle. Nyt hän  sai nuoren pojanpoikansa luokseen asumaan ja oppimaan porvarin ammattia. Mainio sarja ja neuvokas päähenkilö.

 

                     Onnea ja lukuiloa!

maanantai 1. toukokuuta 2023

Tommy Tabermann: Passionata

 


PERHOSHETKI

 

Mikä onni saada hetken tuntea

miltä perhosesta tuntuu

joka ainut hetki

kun se siitepölyä siivissään

lentää niityn yli!

Mikä onni olla osa virtaa

joka laskee mereen

jonka nimeä kukaan ei vielä tiedä!

Mikä onni ymmärtää

ettei ole muuta: On vain tämä!

Ei ole olemassa mahdotonta:

On vain tämä!

Ei ole muuta isää tai äitiä:

On vain nämä kädet, nämä suut,

nämä toisiaan kantavat sydämet

On vain tämä

hetki perhosena.

 

Tommy Tabermann, Passionata

Gummerus  2001

s. 115

Runokirja

 

Olen nähnyt jo tälle keväälle nokkosperhosia, sitruunaperhosia, neitoperhosia. Kevät on ihanaa aikaa. Tämä upea perhosruno löytyy Tommy Tabermannin runokirjasta Passionata. Keväällä herätään talvihorroksesta. Myös ihmiset ja tunteet heräilevät ja moni kokee kevätrakkauden. Passionatan sivuilta voi lukea, miten mies kokee rakkauden hurman. Moni kirjan runoista on aika  kehollinen ja kehossahan koetaan aikamoisia tunne-elämyksiä, kun toinen ihminen on siinä lähellä ja ollaan helliä toinen toiselle.

 

      Upeaa kevättä ja hauskaa vappua kaikille! 💗