Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar (18 Klassikkohaaste)

 

Kaikkiin oikeisiin kertomuksiin sisältyy opetus. Tuo aarre saattaa tosin joissakin olla vaikeasti löydettävissä ja löydyttyään osoittautua niin mitättömäksi, että kuiva, kutistunut pähkinänsydän tuskin korvaa kuoren särkemisen vaivan.

Kahdeksannentoista Klassikkohaasteen lukukirjaksi valikoitui kirjahyllyssäni lukuvuoroa odotellut englantilaisen Anne Brontën (1820-1849) esikoisromaani Agnes kotiopettajatar. Anne Brontë oli kuuluisan kirjailijaperheen nuorin lapsi. Hän ehti itsekin olla kotiopettajattarena, joten kirjassaan hän tiesi mistä kirjoitti. 

Kirja kertoi luokkayhteiskunnan ylimmästä huipusta eli säätyläiskodeista, joihin kotiopettajan oli sopeuduttava mieluiten niin, että oli hajuton, mauton, äänetön harmaa hiirulainen, joka taikoi suit sait näppärästi huonosti  käyttäytyvistä lapsista salonkikelpoisia ja oppivaisia. Mikä tietysti oli mahdoton tehtävä, kun vanhemmat käyttäytyivät huonosti, niin tottakai lapset ottivat heistä mallia, eikä harmaasta hiirulaisesta. Kirjan englanninkielinen nimi onkin Agnes Grey eli harmaa.

Ensin minusta tuntui kummalliselta, että juuri kun ajattelin herra Westonia hän ilmestyi paikalle ja tuli puhuttelemaan minua, mutta harkitessani myöhemmin asiaa tarkemmin ajattelin, ettei siinä ollutkaan mitään merkillistä, ellei sitä pidetä merkillisenä, että hän puhutteli minua.

Sentään yksi henkilö näki ja puhutteli Agnesia. Ajattelin jo, että onpa Agnesin elämä yksinäistä suuressa talossa, jossa hän oli palkattuna kotiopettajattarena. Muut palkolliset ja säätyläisperhe, jolle hän oli töissä, eivät kohdelleet Agnesia kovin hyvin. Mikä mies se Weston sitten olikaan, sen voit lukea tästä vanhasta tarinasta, joka on suomennettu 1980-luvulla vastaamaan nykyaikaista lukijaa. 

Kirjan parasta antia oli tietysti se, että lahjakas ja hyvin koulutettu nainen tarkasteli ja kertoi eri yhteiskuntaluokkien naisten ja lasten elämästä, niin kuin se varmasti on ollut 1800-luvulla. Säätyläisnaiset kuvattiin typerinä ja kouluttamattomina, joiden ainoa tarkoitus oli tehdä erinomaiset naimakaupat ja synnyttää lapsia. Mieluummin jo hyvin nuorina. Sen jälkeen heidän ei tarvinut osallistua lastenhoitoon tai muuhunkaan rasittavaan puuhaan. No palkollisten moittiminen tietysti oli velvollisuus, josta ei laistettu.

Anne Brontën Agnes kotiopettajatar toi esille 1800-luvun englantilaisen luokkayhteiskunnan ja elämänmenon.

 

                                                Anne Brontë siskonsa Charlotten  piirtämänä.
 

 

Anne Brontë, Agnes kotiopettajatar

Suom. Kaarina Ruohtula

Karisto 1988  5. painos

s. 293

Agnes Grey 1847

 

Kiitän Ankia Ankin kirjablogista 18. Klassikkohaasteen vetovastuusta.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar