Louise Kennedy: Rikkomuksia

 

Michael lähti samaan aikaan Cushlan kanssa, piti ovea, jotta Cushla pääsi menemään edellä. Ohi mennessäCushlan käsivarsi pyyhkäisi Michaelin käsivartta. Mies tuntui kiinteältä, aineelliselta.

Irlantilaisen Louise Kennedyn esikoisromaani Rikkomuksia kertoi Pohjois-Irlannin levottomien vuosien ajasta 1970-luvulla, ajasta jolloin katolisten ja protestanttien välille oli kasvanut ylitsepääsemättömiä esteitä.  Kirja on rakkauskertomus. Protestanttinen Michael ja katolinen Cushla rakastuivat toisiinsa. Rakkaudella oli useita esteitä. Kumpikaan uskontokunta ei olisi hyväksynyt heidän yhdessäoloaan. Tuo aika oli verinen. Lisää verisyyttä toi mukanaan brittien varuskunnan sotilaat. Belfastin poliittinen ilmapiiri oli väkivaltainen ja pommit räjähtelivät harva se päivä.

Puhutko iiriä? Michael kysyi. Cushlasta oli mukavaa, että hän ei sanonut gaelia.

Opiskelin sitä ylioppilastutkintoa varten. Ja opettajaopinnoissa. Ei sitä täällä paljon tarvitse.

Cushla opetti katolilaisessa koulussa alaluokan oppilaita. Kun hän puolusti erästä oppilastaan, hän joutui useamman kerran puhuttelun alaiseksi. Kyseistä pientä oppilasta kiusasivat oppilaiden lisäksi rehtori ja pappi. Syy oli se, että hänen vanhempansa olivat seka-avioliitossa. Toinen katolinen ja toinen protestantti. Tuo perhe joutui kokemaan kaikenlaista ikävää. Cushlan apu oli hienoa, mutta sekin meni pieleen.

Yritän muutaman ystävän kanssa opetella iiriä, Michael sanoi. Tapaamme parin viikon välein ja kohtelemme kieltä kaltoin Pennyn keittiönpöydän ääressä. Ehkä voisit opettaa meitä.

Michael oli ihastunut Cushlaan ja Cushla kiinnostui päivä päivältä enemmän Michaelista. Michaelin asunto tuli pian tutuksi, sillä he rakastuivat päivä päivältä yhä enemmän.  Tietysti heidän rakkaudelleen oli muitakin esteitä, kuin uskonto, politiikka ja ikäero. Michael oli naimisissa, jota hän peitteli kaikin keinoin. Lopulta sekin tuli esille. 

Yhden oppilaani isän kimppuun hyökättiin viime yönä, Cushla sanoi. Onko hän se mies, joka löydettiin aamulla? On. 

Belfastin kaduilla ei ollut 1970-luvulla turvallista mihinkään aikaan vuorokaudesta. Turvallista ei ollut myöskään asunnoissa, sillä tappajat saattoivat tulla milloin tahansa paikalle. Aloitettuaan suhteensa Michael ja Cushla olivat koko ajan vaaravyöhykkeellä, että heille tapahtuisi jotakin pahaa. 

Louise Kennedyn palkittu esikoisromaani Rikkomuksia perehtyi Pohjois-Irlannin verisiin vuosiin rakkaustarinan avulla. Pohjois-Irlanti on osa Yhdistynyttä Kuningaskuntaa. Sen pahimmat vuodet olivat 1970-luvulla, kun katolilaiset halusivat liittyä osaksi Irlantia ja protestantit halusivat pysyä Yhdistyneen Kuningaskunnan jäseninä. Protestantit syrjivät katolilaisia kaikin tavoin. Asiasta kiinnostuneille netistä löytyy lisää tietoa kirjan aihepiiristä.

Louise Kennedyn Rikkomuksia syventyi järkyttävällä tavalla 1970-luvun levottomiin tapahtumiin Pohjois-Irlannissa. Kirjan tiiviit tunnelmat veivät mukanaan levottomuuksiin ja pinnanalaisiin rikkomuksiin. Kun rakkaus on väärin kaikilla tavoin, voiko se olla rikkomus, joka ansaitsee pahimman mahdollisen rangaistuksen? Rikkomuksia teoksen tosipohjainen tarina nosti sen heti parhaimpiin kirjoihin, joita olen koskaan lukenut.

 

Louise Kennedy, Rikkomuksia *****

Suom. Maija Heikinheimo *****

S&S 2025

s. 363

Trespasses 2022 

Belfast 1975

Katoliset ja protestantit

Rakkaustarina

 

 

Han Kang: Älä jätä hyvästejä

 

Näin unen ensimmäistä kertaa kesällä 2014, jolloin oli kulunut lähes kaksi kuukautta siitä, kun kirjani sen kaupungin verilöylystä oli julkaistu. Seuraavien neljän vuoden aikana en kertaakaan epäillyt, mitä uni merkitsi.

Etelä-korealaisen nobelistin Han Kangin (1970-) teos Älä jätä hyvästejä kertoi vaietusta etelä-korealaisesta tragediasta, verilöylyistä ja pitkistä vankeustuomioista. Kirjan päähenkilö matkasi Jejun saarelle ystävänsä pyynnöstä. Ystävä oli joutunut sairaalaan leikkaukseen, ja hän pyysi Gyeonghaa matkustamaan hänen kotiinsa hoitamaan lemmikkilintua. Matka oli pitkä, ja vastassa  saarella oli lumimyrsky, jollaista Gyeongha ei ollut koskaan ennen nähnyt.

Vedenpinnasta heijastuva valo kaksinkertaistuu luoden illuusion meren yllä kiitävästä, valkeiden lintujen pitkästä ja hohtavasta vyöstä.

Inseon oli kertonut aiemmin Gyeonghalle ikääntyneen äitinsä vaietusta lapsuudesta saarella. Siitä, miten äiti oli siskonsa kanssa löytänyt muun perheen tapettuna. Koko kylän ihmiset oli tapettu. Ainoastaan veljen ruumista ei löytynyt. Lopulta veli löytyi. 

Aina kun täti oli käskenyt äitiä katsomaan tarkasti ja kertomaan näkemästään, äiti oli avannut silmänsä ja katsonut vastahakoisesti. Sinä päivänä hän oli oppinut tasan tarkkaan. Että ihmisen kuoltua ruumis kylmenee. Että lumi kinostuu poskelle ja jäätyy verensekaiseksi riitteeksi.

Etelä-Korean menneisyys on kammottava, jonka seurauksena tehtiin hirveitä teurastuksia vuonna 1948. Inseonin äiti ei ollut pystynyt kertomaan lapselleen suvun ja läheisten joukkosurmasta, ennen kuin eräs tapahtuma aukaisi menneisyyden haavat. Voiko kukaan jatkaa elämää tuollaisen tragedian jälkeen?

Han Kang on Etelä-Korean kirjallinen omatunto. Hän kirjoittaa kirjoissaan Etelä-Korean menneisyydestä pakahduttavia teoksia. Hänen tekstinsä vyöryy mustana verenä valkealle iholle ja jäätyy siihen. Luin Han Kangin teosta Älä jätä hyvästejä useamman päivän. En pystynyt muutaman sivun jälkeen etenemään. Teos on niin vahvasti tunnelatautunut. Tuntui kuin edessä olisi se valtava lumimyrsky, joka esti lukemisen.

Älä jätä hyvästejä on nobelistin taidonnäyte.

 

Han Kang, Älä jätä hyvästejä *****

Suom. Taru Salminen

Gummerus 2024

s. 268

Ilmestyi koreaksi 2021

Prix Médicis 2023

Nobel 2024

Booker 2016

Etelä-Korea

 

Han Kang: Vegetaristi

Han Kang: Ihmisen teot

Saara Henriksson: Kerjäläiskuningatar

 

Piispa painoi hopeisen vanteen hänen päähänsä, koska keisari ei ollut saapuvilla sitä tekemään. Se laskeutui valkoisen päähineen ympärille kevyesti mutta lujasti, kuten hänen valtansa tästä eteenpäin.

Saara Henrikssonin historiallinen teos Kerjäläiskuningatar sijottui 1460-70-lukujen yhteiskunnallisiin valtajuonitteluihin, joissa lopulta turvattiin jopa muinaisiin jo haudattuihin kuninkaisiin. 

Kun Hedvig, Saksin vaaliruhtinaan Fredrik II:n tytär, siunattiin luostarin ruhtinatarabbedissaksi, hänet siunannut Halberstadtin ruhtinaspiispa Gebhard oli luvannut tukea häntä sanoissa ja teoissa. Kävikin toisinpäin, sillä ruhtinaspiispa halusi lisää valtaa ohjata kaupungin elämää itse. Hedvig joutui ilkeiden juonitteluiden kohteeksi, mutta oppi pian itsekin kieroilun jalon taidon.

Kaupungin pormestari Lothar Mainio kiirehti vastaanottamaan häntä. Välillä Hedvig mietti, miksi hallintoelimiä ja vallan kerroksia piti olla niin monta näinkin pienessä kaupungissa, mutta kaipa perinteet velvoittivat.

Hedvigin johtama luostari sijaitsi Quedlinburgissa, jonka väestöä oli noin 4000. Kaupungissa asui kauppiaita ja käsityöläisiä, porvareita, jotka halusivat liittyä Hansa-liittoon ja lopettaa verojen maksamisen luostarille. Hedvig vastusti Hansaa, mutta Gebhard oli liittoutunut porvareiden taakse. Samaa asiaa ajoi kapteeni Christoph. Jos he onnistuisivat, Hedvigin luostari jäisi ulkopuolelle, köyhtyisi ja lakkaisi olemasta.

Hän työnsi seinämää kädellään, ja se antoi periksi. Kivilohkare, jolla hän oli seissyt, vierähti hänen jalkojensa alta. Hän horjahti suoraan kallionkoloon, ja pimeyteen.

Saara Henrikssonin Kerjäläiskuningatar pureutui 1400-luvun valtataisteluihin. Kysymyksessä oli tietysti taloudelliset intressit. Hedvig etsi tietoa muinaisista kirjoituksista, mutta hän ei tiennyt, että niitä oli lukenut eräs toinenkin henkilö. Oli mahdollisuus käyttää noita muinaisia tietoja ja henkimaailmaan kuuluvia keinoja apuna valtataistelussa. 

Tuli lopulta aika, jolloin Hedvigin kannattajineen piti vallata luostari takaisin. Mutta miten kävi lupauksen kanssa, jonka hän antoi avustajalleen, siitä voit lukea kirjan sivuilta. Suosittelen kirjaa kaikille historiallisten valtajuonittelujen lukijoille.

Ruusut hehkuivat illan pimeydessä. Köynnökset olivat kiivenneet ylös muurille ja niiden tuoksu tuntui hetki hetkeltä voimakkaampana, ympärillä koko muu kesä lakastui, mutta ruusut vain jatkoivat kukkimistaan.

 

Saara Henriksson, Kerjäläiskuningatar

Into 2025

s. 309 

1462-1477

Luostarielämä

Saksi