Banneri-luettelo

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät

 


Puhua, puhua - aina piti puhua. Kun korvat saivat kaivatun levähdystauon metelistä, hiljaisuus piti täyttää papatuksella siitä ja tästä. Tyhjänpäiväisellä höpötyksellä siitä, mikä vain ensimmäisenä mieleen juolahti, asiakkaiden juoruista, julkkiksista ja yhteisistä tutuista.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät sijoittui vuoden 2011 helmikuuhun. Kirjan alussa Eva-Lena oli vielä töissä, mutta tunsi pelkoa. Hän katosi samana päivänä. Mitä oikein tapahtui? Kirjassa oli oikea katoamisten suma. Rikoskomisario Conny Sjöberg sai tutkittavakseen outoja rikoksia. Oliko kyseessä sarjamurhaaja vai olivatko puolisot tappaneet vaimonsa. Lisäksi kadoksissa oli nuori nainen, joka katosi ravintolareissulta. Yhdistikö näitä rikoksia jokin yhteinen tekijä?

Mitä hänen pitäisi ajatella? Miten käsilaukku, joka selvästikään ei ollut hänen, oli päätynyt heidän kellariinsa?

Jääkylmät silmät on Hammarby-sarjan kuudes dekkari. Sarja on hyvinkin väkivaltainen, joten en suosittele sarjaa herkille lukijoille. Poliisit joutuivat kohtaamaan työssään kaikenlaista väkivaltaa. Silmitön väkivalta toista ihmistä kohtaan, oli se sitten henkistä väkivaltaa tai fyysistä väkivaltaa, tai sekä että, niin kuin tässä kirjassa, on kammottavaa. Poliisit saivat selville rikolliset, myös menneisyyden rikokset.

Kaikille heille hän oli tavalla tai toisella tehnyt pahaa, jotta voisi itse hyvin. Tai koska hän voi huonosti. Tämä on rangaistus, Eva-Lena mietti. Onko se pian ohi? Olen valmis kuolemaan.

Tämä kirja laittoi ajattelemaan naisten kokemaa väkivaltaa. Kirjassa naiset, jotka olivat kokeneet väkivaltaa, olivat toinen toisensa tukena. Omista kokemuksista oli helpompi puhua sellaisen kanssa, joka myös oli kokenut samoja inhottavia tekoja. Kotiseinien sisällä pitäisi olla turvallista, mutta sitä se ei aina ole. Joillekin oma koti on kauhujen kammio, joka jatkuu vuositolkulla.  

Carin Gerhardsenin dekkari Jääkylmät silmät syventyi arvoitukselliseen mysteeriin.

 

Carin Gerhardsen, Jääkylmät silmät

Suom. Maija Jokimäki

MinervaCrime 2024

s. 360

Hennes iskalla ögön 2013

Dekkari

Hammarby-sarjan 6. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

Carin Gerhardsen: Jääkylmät silmät 

 

perjantai 27. syyskuuta 2024

Simone Buchholz: Mexikoring

 


Pidän toisinaan kiinni asioista, jotka vain lehahtavat yli, se viivyttää tärkeitä asioita vähän muttei tietenkään suojele minua siltä, että joudun tekemisiin niiden juttujen kanssa, joiden vuoksi olen täällä, siispä työnnän sytyttimen housuntaskuuni ja lentävät muovikassit pois ajatuksistani ja alan lähestyä lähes kuollutta miestä, joka makaa puoliksi hiiltyneessä autossa.

Saksalaisen Simone Buchholzin neljäs suomennettu dekkari on nimeltään Mexikoring. Mexikoring valittiin ilmestymisvuonnaan Saksan parhaimmaksi dekkariksi. Sarjan päähenkilö on viinaan menevä räväkkä syyttäjä Chastity Riley, ja sarjan tapahtumat keskittyvät lähinnä Hampuriin. 

Muistutan lukijoita siitä, että suomennosjärjestys ei ole oikea, vaan ensimmäisen dekkarin jälkeen neljä dekkaria jätettiin suomentamatta. Mexikoring on siis sarjan kahdeksas dekkari. Mielestäni sarjan suomennosjärjestys on outo ja haittaa lukemista, koska kyllähän neljässä poisjätetyssä dekkarissa on ollut sarjan kannalta tärkeitä tapahtumia ja henkilöhahmoja.

Mafia tarkoittaa aina, että mukaan ovat ujuttautuneet myös politiikka ja talous. Nämä kaverit ovat vielä kaukana siitä. He eivät ole vielä tajunneet, että Saksassa ei tehdä isoa rahaa huumeilla ja varastetuilla autoilla vaan Volkswagenilla.

Kirjan tarinassa oli nuori mies ja nuori nainen, jotka pyrkivät pakoon rikollisten maahanmuuttajasukujensa piiristä. Mies opiskeli ja pääsi lopulta töihin vakuutusfirmaan, huomatakseen sen, että työntekijöistä löytyi rikollisia ja huumeiden käyttöä. Sukukin oli katkaissut välinsä häneen. Miehestä olisi pitänyt tulla lakimies, joka hoitaisi suvun oikeusjuttuja.

Nuori nainen pakeni sukuaan, koska suku oli erittäin väkivaltainen. Hän ei saanut opiskella, ja edessä olisi väkivaltainen avioelämä jonkun suvun hyväksymän rikollisen kanssa. Hänen veljensä etsi siskoaan koko ajan tappaakseen siskonsa. Kunniamurha. Mielestäni outoa toimintaa nykyaikana. Suomessakin on tehty kunniamurhia, kun maahanmuuttajanaiset ovat eronneet miehistään. Toivoisin, että miehet ymmärtäisivät hakea terapia-apua tunne-elämäänsä, ettei tarvitse murhata ketään.

Lähdetään Meksikoon. Sieltä meitä ei löydä kukaan, ja siellä puhaltaa aina lämmin tuuli.

Näistä aineksista Simone Buchholz rakensi nykyaikaisen Romeo ja Julia tarinan. Nuorilla oli  tarkoitus matkata pois Saksasta, kun heillä olisi tarpeeksi rahaa. Mexikoring jatkoi sarjan mustanpuhuvaa huumoria, vahdikkuutta ja synkähköä draamaa kiihkeästi ja nopealla tempolla.

 

Simone Buchholz, Mexikoring

Suom. Anne Kilpi

Huippu 2021

s. 299

Mexikoring 2018 

Dekkari

Chastity Riley-sarjan 8. osa 

 

Simone Buchholz: Revolverisydän

Simone Buchholz: Krokotiiliyö

Simone Buchholz: Verikuu

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Niina Holopainen: Anita

 


Anita muistelee isänsä muistuttaneen suurta kovakuoriaista, joka jää kuorensa varaan selälleen kiikkumaan. Ällöttävää, haisevaa ja juoppohullua kovakuoriaista, ei suloista ja metallinhohtoista.

Niina Holopaisen psykologinen trilleri Anita kertoi nykyajasta ja takautumia Anitan ikävistä  muistoista. Kirja on kertomus siitä, mitä voi tapahtua, kun mielenterveys järkkyy. Anitan isä oli todella tympeä tyyppi, joka pahoinpiteli perhettään. Isän käytös ja vuosikausien piina aiheuttivat Anitalle vaikeuksia parisuhteissa. Hän ei uskaltanut julkisesti olla sitä mikä oli, vaikka vanhemmat olivat kuolleet.

Jossain kohtaa teinivuosia äiti jopa haukkui Anitan huoraksi vain siksi, että löysi tämän huoneesta koulussa jaettua oppimateriaalia, jossa puhuttiin ehkäisyvälineistä ja seksistä piirroskuvien avulla. Tilanteessa ei olisi ainakaan auttanut se, että Anita olisi kertonut olevansa enemmän kiinnostunut tytöistä kuin pojista. Sitä ei tietenkään voisi koskaan kertoa vanhemmille.

Uskon, että jos ei voi kertoa omista suuntautumistaan vanhemmilleen ja sisaruksilleen, se voi olla nuoren mielelle todella ahdistavaa. Ylipäätään seksuaalisuudesta haukkuminen oli todella törkeää käytöstä, mitä vanhemmat tekivät kirjan sivuilla. Myös erään luokkakaverin käytös kotihipoissa oli tosi inhottavaa. 

Myymälän käytäviä kierrellessäni minut valtasi olo,  että joku tarkkailee minua.

Niina Holopainen  käsittelee teoksessaan seksuaalisuutta ja mielenterveyttä. Kirjailija on seksuaalineuvoja, joten aihepiirin käsittely on hänelle tuttua jo työn puolesta. Kirjan päähenkilö oli hyvin traumatisoitunut jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Hän olisi tarvinut apua mielenterveysongelmiinsa. Nyt asiat etenivät kauhistuttavalla tavalla eteenpäin.


Niina Holopainen, Anita

Reuna Publishing House 2024

s. 168

Psykologinen trilleri

Mielenterveys

Queer

 

maanantai 23. syyskuuta 2024

Anu Ojala: Taivasverkko

 


Varhainen lauantaiaamu piti Haaparannan toria raukeassa otteessaan, kylvetti hiljaisuudessa ja auringon valossa, joka oli aloittanut äkäisen yöpakkasen häätämisen.

Anu Ojalan dekkari Taivasverkko jatkaa räväkästi Ronja Jentzsch-sarjaa. Taivasverkko on jo sarjan kolmas osa, mutta suosittelen aloittamaan Jääsilkkitiestä ja jatkamaan sen jälkeen Kuolinsoiton parissa. Sarja on todella jännittävä, ja siinä tulee runsaasti uhreja. Alueelle levisi jo sarjan eka kirjassa paha huume, fentanyyli, jota edelleenkin epäiltiin levitettävän molemmin puolin rajaa. Tullin ja poliisin sisälläkin epäiltiin olevan henkilöitä, jotka maksua vastaan auttoivat rikollisia. 

Aseen ääni kerrostui voimakkaana toria ympäröivissä kivitaloissa ja parvi pikkulintuja pyrähti säikähtäneeseen lentoon.

Rikosylikonstaapeli Ronja Jentzsch ja hänen työparinsa Janne Pallari olivat juuri parkkeeranneet autonsa Haaparannan torille, kun havaitsivat paikalle tulleesta autosta tulevan henkilöitä rynnäkkökiväärit käsissään. Kyseiset henkilöt aloittivat silmittömän ampumisen. Mitä sitten tapahtui, sen voit lukea Taivasverkosta.

Nyt oli pysyttävä rauhallisena.

Nyt oli oltava toimintakykyinen.

Oli hengitettävä.

Ja hengitettävä uudestaan.

Kristian oli töissä Tornion tullissa. Hän oli palannut töihin sairaslomalta, jolloin hän joutui melkein tapetuksi. Menneisyys ja sen tapahtumat palasivat mieleen hänen joutuessaan koston kierteeseen. Onneksi hänellä oli tukijoukkoja, sillä yksin hän ei olisi selvinnyt erään henkilön kostotoimilta.

Ronja Jentzch työkavereineen joutui todellisten terroritapahtumien keskelle. Tappopuuhissa oli joukkio todella outoa porukkaa. Entäs sitten se asearsenaali! Saapa nähdä millä tyylillä seuraava sarjan dekkari jatkuu. Paljon jäi aukkoja selvitettäväksi. Kuka tai ketkä oikein tahtipuikkoja heiluttivat? Ja mikä oli motiivi?

Oli tullut aika sukeltaa pintaan.


Anu Ojala, Taivasverkko

Gummerus 2024

s. 247

Dekkari

Ronja Jentzch-sarjan 3. osa

Huumerikollisuus

 

Anu Ojala: Jääsilkkitie

Anu Ojala: Kuolinsoitto

Anu Ojala: Taivasverkko

perjantai 20. syyskuuta 2024

Johanna Holmström: Sielujen saari

 


Uintikerta jää Sigridin viimeiseksi. Ollaan syyskuun keskivaiheilla, ilma ja vesi ovat vielä lämpimiä. Hän on kävellyt paljain jaloin kylmänkostean nurmen poikki koko matkan kotoaan pappilasta Hullujenrannalle. Ohi kirkon, joka häämöttää vasemmalla, Fyyrin, joka on suoraan edessä ja pesulan, joka jää oikealle; hospitaali on ylhäällä Houruinhoitolan mäellä.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi kolmen naisen tarinan. Kristinan, Ellin ja Sigridin  elämät kietoutuivat yhteen Seilin saarella Turun saaristossa. Kristina ja Elli olivat mielenterveyspotilaita, joita Sigrid hoiti työkseen. Kristina viihtyi saarella, eikä olisi halunnut lähteä sieltä pois. Tosin saarelta ei ollut kukaan mielenterveytensä menettänyt päässyt aiemmin lähisaaria kauemmas pois, mutta Ellin vanhemmat olivat päättäväisiä ja hankkivat tyttärensä pois. Hehän hänet alunperin sinne hommasivatkin. Tytär oli levoton, keskittymiskyvytön ja seurusteli ihan väärän miehen kanssa.

Hoitajat, jotka puhuvat hänelle, kun hän kauhun vallassa pyrkii pakoon, sänky johon hänet on sidottu, tiukasti solmitut lakanat, remmit ranteissa, lääkkeen suolaisen kitkerä maku ja sitten helpotus. Hän liukuu varjojen maahan ja taas takaisin, pitkää ahnasta pimeyttä seuraa kova, armoton valo, ja niin on taas muutama kuukausi kulunut.

Kristina oli menettänyt järkensä synnytyksen jälkeen. Sen lisäksi mies lähti merille moneksi vuodeksi, ja jätti hänet ilman minkäänlaisia tukiverkkoja kotiin. Kristina kulki töissä ja maksoi palkastaan lasten hoidon ja päivittäisen ruoan. Mihinkään muuhun eivät rahat riittäneet. Syvä masennus paheni ja Kristina teki järjettömyyden vallassa synkän teon lapsilleen. Yön jälkeen hän heräsi ja tiesi mitä oli tehnyt.

Kaikki se mitä Elli oli niellyt vuosien ajan tohtorin vanhojen kunnon ihmetippojen mukana - jotka eivät sisältäneet juuri muuta kuin oopiumia ja spriitä, mutta tekivät Ellin tokkuraiseksi ja säyseäksi - kupli nyt pintaan, ja hän tarttui ruskeaan lasipulloon ja joi sen tyhjäksi yhdellä kertaa; täysin ohjeiden vastaisesti, sillä lääkettä neuvottiin ottamaan vain ruokalusikallinen.

Elli oli yrittänyt itsemurhaa. Sen jälkeen tohtori Almqvist vei hänet Hedvig Sofia-kotiin. Lievästi mielenvikaisille tarkoitettu koti sijaitsi Paraisilla. Kodista ei ollut apua Ellille, eikä hän viihtynyt siellä. Elli ei halunnut samaa kuin muut naiset - mies, lapset ja koti. Elli halusi elää ilman kahleita.

Arvoton olento, Elli ajattelee. Fossiili. Jonkun pitäisi mennä tuolin taakse ja vääntää häneltä niskat nurin, niin päästäisiin tuostakin kurjuudesta.

Nuori Elli ei kestänyt katsella hulluja ympärillään Seilin saarella. Kristina oli ollut saarella jo kymmeniä vuosia, ja hänen katseensa oli oudon tyhjä. Silmät olivat pohjattomat. Elli ei halunnut tulla samanlaiseksi. Hänen oli pakko päästä saarelta pois. Poispääsemiseksi hän suostui sterilisaatioon. Yhteiskunta ei halunnut huonosti käyttäytyvien naisten tekevän jälkeläisiä yhteiskunnan elätettäviksi.

Johanna Holmströmin Sielujen saari kertoi suomalaisen mielenterveyden hoidon historiaa kiinnostavalla tavalla kolmen naisen äänellä. Seilin saari hoitopaikkana on hieno. Olen käynyt siellä tutustumassa saareen. Suomalaisten tyyli hoitaa sairaita ja vammaisia on ollut piilottaa heidät niin sanottujen normaalien ihmisten silmistä kauas pois eri laitoksiin. Sitten heidät voi unohtaa sinne. Unohtaa ja ummistaa mielensä. 

Sigrid oli esimerkillinen hoitaja, joka kuitenkin itsekin koki maailmansa ja mielensä romahtavan. Se voi tapahtua meille jokaiselle. Sielujen saari on hieno historiallinen romaani.


Johanna Holmström, Sielujen saari *****

Suom. Jaana Nikula *****

Otava 2017

s. 365

Historiallinen romaani

1891-1997

Seilin saari

Mielenterveys


Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - Potilas numero 43

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Stacy Willingham: Välähdys pimeässä

 


Olin kaksitoistavuotias, kun varjot alkoivat saada hahmon, kun kasvot alkoivat piirtyä näkyviin. Silloin varjot lakkasivat olemasta häilyviä ja ne alkoivat saada selkeän muodon. Niistä tuli todellisempia. Silloin minulle alkoi valjeta, että hirviöt elävät keskuudessamme. Ja erästä tiettyä hirviötä opin pelkäämään eniten.

Yhdysvaltalaisen Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä on ollut suosittu kotimaassaan, ja siitä on tekeillä elokuva. Enkä ihmettele ollenkaan sen suosiota, sillä kirja on viihdyttävä ja jännittävä. Kirjan päähenkilö oli psykologi Chloe Davis, joka yritti selvittää omalta osaltaan teinityttöjen katoamista. Yksi kadonneista tytöistä oli hänen asiakkaansa. 

Me kaksi olimme mallikappaleita lapsuustraumasta ja meitä kiikutettiin kaikkien Lousianan lääkärien juttusilla. Kaikki tiesivät, keitä me olimme. Kaikki tiesivät, mikä meissä oli vialla.

Chloen ja hänen veljensä isä oli vangittu, kun he olivat teini-ikäisiä. He eivät olleet tavanneet isäänsä sen jälkeen. Äiti asui hoitokodissa. Hän ei ollut kyennyt hoitamaan lapsiaan sen jälkeen, kun isä vangittiin. Koko perhe olisi tarvinut perhe/yksittäisterapiaa tapahtumien jälkeen, mutta he saivat kokea vain ihmisten huutoa ja vihaa isän tekojen jälkeen.

Jokaisella sarjamurhaajalla on oma puumerkkinsä. Kuin taulun kulmaan sutaistu nimi tai piiloviittaus elokuvassa. Taiteilija haluaa, että hänen työnsä tunnistetaan ja että se säilyy. Että hänet muistetaan.

Chloe oli löytänyt kaksikymmentä vuotta aiemmin isänsä keräämät todisteet rikoksistaan, josta hänet sitten pidätettiin. Oliko nykyisyyden rikollisella sama keräilyaihe? Oliko kyseessä matkija? Mitä rikosten tekijä halusi kertoa rikoksillaan? Kuka rikollinen oli? Oliko se hänen sulhasensa? 

Stacy Willinghamin psykologinen trilleri Välähdys pimeässä nosti esille traumatisoituneita henkilöhahmoja ja ikäviä rikoksia.

 

Stacy Willingham, Välähdys pimeässä ****

Suom. Einari Aaltonen

Tammi 2024

s. 368

A Flicker in the Dark 2021

Psykologinen trilleri

 

maanantai 16. syyskuuta 2024

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 


"Olen lentokentällä", Lori sihahti huulet kiinni puhelimessa. "Missä helvetissä sinä olet?"

Englantilaisen Lucy Clarken jännittävä teos Haaksirikkoutuneet kertoi kahden sisaruksen tarinan. Lori oli vanhempi sisaruksista, ja odotti Fidžin lentokentällä siskoaan Eriniä, joka oli kadonnut edellisen illan riidan päätteeksi. Erin ei saapunut lennolle, jolla heidän oli määrä matkustaa lomalle pienelle Tyynenmeren saarelle. Koneessa oli muutama matkustaja, lentoemäntä ja huonovointisen näköinen lentäjä.

Mitään ei löytynyt. Ei lentokoneenhylkyä. Ei rautaromua. Ei ruumiita. Ei mitään.

Kahden vuoden päästä lentokoneen katoamisen jälkeen, koneen lentäjä löytyi. Hän oli elänyt eri nimellä Fidžillä, ja vältellyt viranomaisia. Lontoossa toimittajana työskentelevä Erin lensi Fidžille tehdäkseen jutun lentäjästä, ja selvittääkseen missä hänen siskonsa oli. Kirjan tarina eteni Erinin ja Lorin kappaleina. Lori kertoi ajasta, kun hän oli haaksirikkoutuneena saarella. Lentokoneesta pelastui muutama ihminen, mutta saarelta pelastui vielä vähemmän. Mitä saarella oikein tapahtui?

Lori yritti keskittyä tähtiin. Jos hän voisi sammuttaa pelon, epätoivoisen halun päästä pois - jos hän vain pysyisi tässä hetkessä, olisi oudon kaunista, rantaan huokuva pikimusta meri, tähdet, jotka puhkesivat lämpimän yön halki, selän takana puiden siluetti ja tuulen kantama savun tuoksu. Tähdenlento suhahti yön halki - ja toi mieleen muiston.

Lucy Clarken jännittävä Haaksirikkoutuneet sijoittui autiolle saarelle. Saarelta löytyi vesipuro ja hedelmäpuita, mutta hedelmät oli kuukauden aikana syöty loppuun. Meressä oli kalaa, mutta myös haikaloja. Miten selvitä hengissä saarella, kun eräs heistä hautoi ikäviä ajatuksia muiden pään menoksi?

Lucy Clarken jännityskirja Haaksirikkoutuneet sopii hyvin seikkailukirjojen lukijoille. Seassa vähän mysteerejä ja pikkasen romantiikkaa.


Lucy Clarke, Haaksirikkoutuneet ****

Suom. Kristiina Vaara

Otava 2024

s. 394

Jännityskirja

Fidži

 

lauantai 14. syyskuuta 2024

Anni Kytömäki: Margarita

 


He seisovat kylki kyljessä, kukin omalla paikallaan. Virta hyökyy yli tauotta, mutta he eivät väsy. He tekevät mitä joki on heidän työkseen määrännyt: syövät mitä vesi ulottuville kuljettaa. Joki hotkii ylemmästä maailmasta ilmakuplia ja tuo ne heille, ja he hengittävät.

Anni Kytömäen Margarita palkittiin Finlandia-palkinnolla vuonna 2020. Kirja tuli ajankohtaiseksi tänä kesänä, kun kävi ilmi, että jokia, missä raakut vielä elävät, oli tuhottu piittaamatta luonnonsuojelulaeista. Raakkujen elinolot ovat suojeluskohteita, joita on ennallistettu ja parannettu, jotta raakut eivät kuole sukupuuttoon. Anni Kytömäen kirjassa raakuilla on oma roolinsa. Siksi päätin vihdoinkin lukea tämän kirjahyllystäni löytyvän kirjan. 

Hän on kaukana ja silti liian lähellä, kädet vellovat välissämme kuin omatahtoiset olennot. Tunnen ja näen ne mutta loittonen silti, katselen käsiä kuin ne koskettaisivat jotakuta toista.

Kirjan päähenkilö oli Senni, nuori Kankariston kylpylän hieroja, joka halusi lähteä kauemmaksi, mutta ei halunnut jättää äitiä yksin. Isä oli kuollut sota-aikana. Isä oli kouluttanut Sennistä hierojan. Taidoista oli myöhemmin apua, kun kylpylän toiminta lopetettiin ja tuli aika etsiä elämälle uusi suunta. Sitä ennen Senni koki muutoksen omassa elämässään, joka melkein vei häneltä hengen. 

Ruumis tekee tehtävänsä, ravitsee jälkeläiset ja antaa niille suojan. Toukat kehittyvät, valmistuvat ja lopulta lähtevät. Ne leijuvat ulos hänen kuorensa raosta, heittyvät virtaan ja katoavat. Omillaan ne eivät vielä aikoihin selviydy.

Anni Kytömäen Margarita on selviytymistarina. Luin ensimmäiset sata sivua jo kirjan ilmestymisvuonna, ja luin ne jälleen ja mietin mikä on kirjan pitkän alun tarkoitus. Mistä tulee kirjan nimi? Miten henkilöt yhdistyvät toisiinsa? Miksi sota kulkee mukana? Kirjan tarinan tarkoitus alkoi avautua pitkän alun jälkeen. Senni lähti opiskelemaan kokemiensa henkisten ja fyysisten vaikeuksiensa jälkeen, ja oli mukana hoitamassa potilaita Suomea koetelleessa polioepidemiassa. Sennin taidoille ja kyvyille oli kysyntää ja tarvetta.  

Sun leuassa on auringonpilkku, Onni kuiskaa.

Anni Kytömäen Margarita on koskettava teos. Odotin kovasti, että milloin oikein pääsen lukemaan enemmän raakuista. Sitä sai odottaa ihan kirjan loppukappaleisiin asti. Kirjassa oleillaan paljon ulkona ja luontokuvaukset ovatkin kirjan parasta antia. Olen valtavan kiitollinen kirjailijalle siitä, että hän on ottanut raakut ja niiden kohtalon kirjansa yhdeksi aiheeksi. Kirjasta löytyy myös muita tärkeitä aiheita. Kirjailija on kouluttautunut hierojaksi, ja se näkyy Sennin hierojan ammatin monipuolisista kuvauksista. Yksi ikävä huomio oli, kun kirjassa mainittiin sana lappalaiset. Kirjassa tarkoitettiin ilmeisesti saamelaisia. 

Anni Kytömäen Margarita on hienovarainen ihmisen ja luonnon vuoropuhelu. 

 

Anni Kytömäki, Margarita *****

Gummerus 2020 kolmas painos

s. 582

Finlandia 2020

1940-50-luvut

Raakut

 

Anni Kytömäki: Kultarinta

Anni Kytömäki: Kivitasku

torstai 12. syyskuuta 2024

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Koodi

 


Odotettuaan pari päivää kiristäjien seuraavaa liikettä hänen henkensä alkoi vähitellen kulkea, kun sieltä suunnalta ei kuulunut mitään uutta. Ehkä tilanne oli tässä, ja sieltä ei tulisikaan enää lisää vaatimuksia.

Christian Rönnbackan uusin Henna Björk-sarjan dekkari Koodi syventyi nimensä mukaisesti tietoturvarikosten maailmaan. Hyvin ajankohtainen aihepiiri, sillä Suomessakin on käyty viime aikoina paljon julkisuutta saanutta oikeudenkäyntiä Vastaamo-nimiseen yritykseen hakkeroitunutta henkilöä vastaan. Kyseinen hakkeri oli pyrkinyt hyötymään taloudellisesti Vastaamon asiakkaista ja olikin onnistunut saamaan osalta rahaa. Hyvin ilkeää kiristystä mielenterveyspotilaiden tiedoista.

Koodissa oli IT-alan henkilö, jonka koodaaman sovelluksen ansiosta rikolliset hyötyivät tuntuvasti miljoonia euroja, mutta samalla tuli myös ruumiita. Kyseinen IT-alan henkilö ei edes huomannut, että häneltä oli huijattu miljoonayrityksen osakkeet, ennen kuin Henna Björk sai häneen yhteyden.

Jos etsimäsi henkilö ei löydy listalta, niin kysy. Kenties voimme toimittaa hänen tietonsa.

Tietokonesovellus oli siis matkailusovellus, jonka kautta rikolliset saivat ongittua ihmisten luottotiedoista lähtien kaikki tiedot. Romanialainen rikollisjengi hoiti uhrit pois päiväjärjestyksestä. Riitti, kun maksoi tarpeeksi hyvin. Tor-verkosta tietää varmasti kaikki dekkareiden lukijat. Sinne mahtuu kaikenlaista pimeää puuhastelua, mitä rikolliset tekevät. Sinne oli siis tehty mainos, jossa näytettiin oikea murha houkuttelemaan uusia maksavia asiakkaita, jotka halusivat päästä eroon jostakin henkilöstä.

Te nousitte pahuutta vastaan, ja vaikka vastapuoli koki menetyksiä, teitte sen, mikä oli tarpeen, eikä teidän tule siitä potea huonoa omaatuntoa.

Henna Björkin tämän  kertainen työmatka kiersi Budabestin, Pariisin ja Lontoon kautta ja sieltä takaisin mutkan kautta Helsinkiin. Hyvin toimittu tälläkin kertaa, sillä ikävät rikokset ratkesivat ja rikolliset jäivät kiinni. Henna sai uusia työkavereita ja heistä varsinkin tanskalainen Niels tuntui heti sympaattiselta kaverilta.

Christian Rönnbackan Koodi vei Henna Björkin kansainvälisten tietoturvarikosten maailmaan.


Christian Rönnbacka, Henna Björk - Koodi

Bazar 2024

s. 332

Dekkari

Henna Björk-sarjan 3. osa

Tietoturvarikokset


Christian Rönnbacka: Isku

Christian Rönnbacka: Jahti

 

tiistai 10. syyskuuta 2024

Mari Lindqvist: Hiilellä piirretty talo

 


Paniikki nousee, liekkien tavoin pitkin hänen jalkojaan, pitkin selkää, saa posket hehkumaan. Ei, kaikella on aina hintansa.

Mari Lindqvistin psykologinen rikosromaani Hiilellä piirretty talo on ollut todella suosittu kirjastossa. Kun varasin kirjan, siinä oli minua ennen 140 varaajaa. Hyvää kannatti odottaa. Kirja alkoi menneisyyden tapahtumilla. Kirjan päähenkilö Mia oli silloin nuori tyttö ja näki kotitalonsa palavan. Hän oli nykyisyydessä Joonaksen yksinhuoltaja, sillä hänen miehensä oli kuollut. Joonas oli nepsynuori, joten Mian elämässä oli vaikeuksia ihan riittämiin, ja niitä hän yritti lievittää alkoholilla. Mian elämänhallintataidot olivat siis ihan kuutamolla.

Silmätipat. Niistä löytyi kesällä -98 vihdoin yksi keino hallita miehiä, pirulaisia.

Joonaksen ja Mian perheeseen ujuttautui todella salakavala henkilö. Tuo henkilö manipuloi ja teki kaikenlaista inhottavaa. Hän oli itsekin traumatisoitunut jo lapsuudessa. Turvallinen aikuinen oli ollut kaikkea muuta kuin turvallinen. Mia ei nähnyt tuossa ihmisessä mitään ikävää, mutta Joonas oli tarkkanäköinen havannoitsija, hän tiesi jo tuon ihmisen hajusta, että hän oli vaarallinen lisko. 

Tuli, oranssiliekkinen, tanssiva viettelijätär nuoli, hiveli ja siveli lämpimänkeltaista taloa, sen valkoisia ikkunanpuitteita ja nurkkalautoja.

Myös nykyisyydessä sytytettiin tulipalo. Myös nykyisyyden sytytetyn talon sisällä oli ihminen. Miten hänelle kävi? Kovia kokeneet ihmiset voivat muuttua itsekin pahuutta tekeviksi hirviöiksi. Mari Lindqvistin Hiilellä piirretty talo piirsi kuvainnollisesti traumat auki.

 

Mari Lindqvist, Hiilellä piirretty talo

Enostone kustannus 2023

239

Psykologinen rikoskirja

Traumat

Nepsy-nuori

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna

 


Uumaja tuli lähemmäs. Hän tuoksui partavedeltä ja raivolta. Hän oli hieman minua lyhyempi, mutta puolitoista kertaa leveämpi. Hän näytti vain vaivoin pidättelevän itseään.

Tänään on Kansainvälinen lukutaitopäivä. Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna kertoi tarinan Petteri Puulasmaasta, joka oli joutunut yllättäen töihin epämääräiseen puhelinfirmaan. Petteri siis joutui työkseen kuuntelemaan puhelimessa ihmisten unia ja tulkitsemaan niitä. Pääasia siis oli, että ihmiset pysyttelivät langoilla tarpeeksi kauan, jotta firmalle tuli rahaa. Petterille oli tärkeintä pysyvä työpaikka, jotta hän saisi tyttärensä huoltajuuden itselleen. Työ vain ei ollut sellaista, mitä hän halusi tehdä, ja pomokin oli ihan kauhea, ja osoittautui vieläpä rikolliseksi, josta poliisi oli kiinnostunut.

Minä en maksa siitä että sinä pidät hauskaa ja vilvoittelet ruumiinjäseniäsi taukotilassa. Minä maksan siitä että sinulla on kuulokkeet päässä ja suollat paskaa jokaisen minuutin, jonka vietät näissä tiloissa.

Uumaja oli kyllä paskamaisin pomo mitä tiedän, mutta kyllähän noita vastaavia pomoja löytyy melkein joka työpaikalta. Uumajan ajatuksissa välkkyivät vain rikokset, joilla rikastua. Petteri-reppana joutui sitten altavastaajana toimimaan rikollisten puuhien mahdollistajana. 

Seuraavat päivät viimeistään osoittivat minulle sen, että olin tehnyt väärän uravalinnan ryhtyessäni puhelinennustajaksi.

Antti Tuomainen oli vuoden 2023 Kirjan päivien nimikkokirjailija, ja  hänen teostaan Tapahtuu huomenna jaettiin kirjakaupoissa kirjaostosten yhteydessä. Kirjan päivien viikolla vietetään yleensä myös Kansainvälistä lukutaitopäivää. Unesco on nimittänyt päivän lukutaitopäiväksi jo 1960-luvulla. Suurin osa ihmisistä, jotka eivät osaa lukea, ovat naisia. He asuvat etupäässä Saharan eteläpuolella sekä Keski- ja Etelä-Aasiassa. 

"Lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen. Lukutaito on avain parempaan terveyteen ja hyvinvointiin. Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta." YK

Tutkimusten mukaan yli puolet ensimmäiselle luokkalle menevistä lapsista lukee tai osaa lukea yksittäisiä sanoja, mutta se ei riitä. Tarvitaan sujuvaa lukutaitoa ja lukemisen ylläpitoa säännöllisesti. Valitettavasti koulumaailmasta ovat kirjat katoamassa kokonaan, joten  se vähentää lukemisen ylläpitoa. Kirjastojen ja koulujen omien kirjojen lukemisella voitaisiin sujuvaa lukutaitoa ylläpitää paremmin. 

Opettajien omalla kiinnostuksella kirjallisuutta kohtaan on valtava merkitys. Kirjailijat käyvät ihanilla kouluvierailuilla, ja sillä on aivan mahtava merkitys lasten ja nuorten lukemisinnolle. Kirjoja kannattaa pitää esillä ja opettajien kannattaa kannustaa lapsia ja nuoria lukemisen ihmeelliseen maailmaan. Tietysti kirjojen sisällölläkin on merkitystä. Antti Tuomaisen kirjaa voisin suositella yläaste-/lukioikäisille nuorille ja aikuisille lukijoille.

Antti Tuomaisen teos Tapahtuu huomenna on mustaa huumoria tihkuva  rikollisen hulvaton tragikomedia. 

 

Antti Tuomainen, Tapahtuu huomenna

Otava 2023

s. 134 

Kirjan päivät 2023

Kansainvälinen lukutaitopäivä 8.9.2024

lauantai 7. syyskuuta 2024

Kaari Utrio: Uhritulet

 


He etenivät vaivalloisesti Luostarin Yläkadulle, humalainen soturi, ruttoinen pormestari ja järkytyksestä tärisevä nuori tyttö. Ihmiset väistivät surullista ryhmää talojen porteista pihoille ikään kuin ruttoinen olisi spitaalisten tavoin kolistanut kalikkaa lähestyessään.

Kaari Utrion historiallinen romaani Uhritulet sijoittui 1300-luvun loppupuolelle. Kirjan päähenkilöt tapasivat toisensa hyvin ikävissä merkeissä, kun Judit  Mikhofin isä Turun pormestari Mikhof sairastui ruttoon. Kuusiston piispanlinnan päällikkö Sten Balk auttoi Juditia viemään pormestarin Pyhän Hengen huoneelle, jossa hoidettiin sairaita. Rutto ei tarttunut heihin, mutta kaikki sairastuneet kuolivat pormestarin lisäksi.

Vai ei herra Sten aikonut avioliittoon? Siinä oli varmasti piispan vaikutusta. Ehkä mies piti itseään jonkinlaisena ristiritarina. Ennen pitkää hän kuitenkin alkaisi ajatella tilojaan ja talojaan, ja sen jälkeen tarvittiinkin jo perillinen.

Judit ei kelvannut rälssiin kuuluvalle Sten Balkille vaimoksi. Niinpä nuori Judit naitettiin melkein kolme kertaa vanhemmalle porvari Gozmarille, joka vei Juditin Viipuriin. Gozmarille kävi huonosti, kun eräs Juditiin rakastunut mies tappoi hänet. Tuo mies piinasi Juditia useamman vuoden ajan, mutta noista vuosista voit lukea lähemmin kirjan sivuilta.

Kun kerran olet pannut avioliiton täytäntöön, minun lienee paras siunata häävuode edes jälkikäteen, piispa sanoi happamesti veljelleen.

Uskon, että viihdyt tämän koukuttavan tarinan mukana, jossa Juditin matka kulki Viipurista jälleen Turkuun ja Turusta Gotlantiin. Gotlannissa hän joutui elämään merirosvojen vankina, merirosvojen, jotka kulkivat ryöstämässä ympäristöä. Gotlannissa oli kuitenkin pappeja, jotka saivat kuunnella Juditin rippejä, joissa hän selosti syntejään. Miten Juditille kävi? Löytyikö hänelle onnea? Entäs kirjan toinen päähenkilö, ritari Sten Balk?

Kaari Utrion Uhritulet kertoi myrskyisän tarinan 1300-luvun turkulaisesta  porvarisneidosta, jossa neidolla ei ollut omaa päätäntävaltaa ajatuksiinsa, kehoonsa eikä tekoihinsa. Kaari Utrio on tuonut kirjassaan esille naisen kokemaa historiallista elämää hyvin kiinnostavalla ja mielikuvituksellisella tavalla.


Kaari Utrio, Uhritulet *****

Kannen kuva: Matti Kota

Tammi 1995  3. painos

s. 451

Ensimmäinen julkaisu 1993

1386-1398

Historiallinen romaani

Oma kirjahylly


 

Kävimme heinäkuussa opastetulla kierroksella, jolloin otin yllä olevan kuvan piispanlinnan raunioista Kaarinassa. Kirjan toinen päähenkilö oli Kuusiston piispanlinnan päällikkö. Kuusiston linna oli suuri linna ja meren ympäröimä. Meri oli tuolloin 3 metriä korkeammalla kuin tänä päivänä. Kustaa Vaasa alkoi noudattaa Martti Lutherin oppeja ja hajotutti piispanlinnan vuonna 1528, ja otti rikkaudet itselleen.

 


Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin havainnekuva Kuusiston piispanlinnasta 1500-luvulta.

 

torstai 5. syyskuuta 2024

Lisa Jewell: Mikään tästä ei ole totta

 


Hän oli elänyt elämänsä pikakelauksella, ja tässä iässä oli ilmeisesti määrä saavuttaa puolivälin huippu ja laskeutua sitten hitaasti ja kylläksi saaneena toiselle puolelle. Hän ei ole kuitenkaan havainnut minkäänlaista huippua, ennemmin trauman aiheuttaman syvänteen, jossa hän rämpii ja rämpii kauhun painaessa möykkynä vatsan pohjalla.

Englantilaisen Lisa Jewellin psykologinen jännityskirja Mikään tästä ei ole totta toi esille kaksi perheenäitiä, jotka tutustuivat toisiinsa viettäessään syntymäpäiviään samassa ruokapaikassa. Alix oli menestyvä somettaja, joka oli päättämässä podcastiaan ja etsi tilalle jotain uutta. Josie oli traumatisoitunut omassa elämässään, ja Alix kiinnostui hänen tarinastaan, sillä jo Josien avioliitto oli outo kymmeniä vuosia vanhemman miehen kanssa. Mies oli jo eläkkeellä.

Ei helvetti, Josie, sinä olet mennyt naimisiin pedofiilin kanssa.

Josie avaa Alixille omaa elämäänsä äänitysistuntojen aikana. Hän halusi kertoa paljon enemmän perheen ongelmista, mutta hänen miehensä oli sitä vastaan. Tytöistä vanhempi oli autistikirjoon kuuluva ja nuoremmalla oli runsaasti käytösongelmia. Molemmat olivat jo aikuisia, mutta vanhempi tytöistä asui kotona. Nuorempaa ei ollut näkynyt moneen vuoteen.

Eikä hän ole tehnyt mitään väärin, ei todella, ei koskaan. Hän on vain omalla tavallaan huolehtinut rakastamistaan ihmisistä, yrittänyt auttaa, yrittänyt olla hyvä ihminen. Hän on varma siitä, että se on oikea totuus.

Pian Alix huomasi, että uudesta podcastista tulisi rikos-aiheinen, sillä tulevat päivät toivat eteen mysteerejä mysteerien perään, ja hän itse liittyi niihin hyvin läheisesti. Lisa Jewell on taitava kääntämään juonenkulun ihan eri suuntaan, ja  tässä kirjassa hän tekee sen useamman kerran. Kirjaa oli todella vaikea laskea käsistä, niinpä luin sen samana päivänä kannesta kanteen. Oli ihan pakko tietää mitä tarinassa oikein tapahtui.

Lisa Jewellin jännityskirjan Mikään tästä ei ole totta nimi piti paikkansa. Kirjassa oli todella taitavaa juonen käsittelyä ja henkilöhahmot olivat kerrassaan hyytävän hyviä. Ison-Britannian paras rikoskirja ja paras äänikirja vuonna 2023.


Lisa Jewell, Mikään tästä ei ole totta *****

Suom. Karoliina Timonen *****

Wsoy 2024

s. 411

None of This Is True 2023

Psykologinen trilleri

 

Jewell Lisa: Joka askel jonka otat
Jewell Lisa: Sitten hän oli poissa
Jewell Lisa: Löysin sinut
Jewell Lisa: Näkymätön tyttö 
Jewell Lisa: Yöhön kadonnut 

 

 

tiistai 3. syyskuuta 2024

Kristina Ohlsson: Varjopaikka

 


Ja niin kesä jatkui. Joinakin päivinä aurinko helotti kirkkaansiniseltä taivaalta, joskus sumu taas oli niin sakeaa, että omaa kättään tuskin näki. Tämä oli perin epätavallista, siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Näin paljon sumua näin lyhyessä ajassa.

Ruotsalaisen Kristina Ohlssonin dekkari Varjopaikka on kolmas August Strindbergistä kertova kirja. Ruotsin lounaisrannikolla Hovenäsetissä elettiin kesäisissä tunnelmissa. August Strindberg muutti vuotta aiemmin  paikkakunnalle, ja oli jo kotiutunut hyvin. He olivat rikoskomisario Maria Martinssonin kanssa muuttaneet yhteen ja viettäneet kesälomaa. Tosin siinä samalla August suunnitteli paikkakunnalle leivontakilpailuja, sillä hän oli innokas leipuri kaiken muun ohella.

Hänen syvin salaisuutensa oli se, että häntä syytettiin eräästä hirvittävästä teosta. Epäilykset taas liittyivät siihen, ettei hän muistanut itse koko jutusta mitään.

Oskarin elämä oli vihdoinkin jonkinlaisessa tasapainossa. Hän oli päässyt eroon alkoholista ja oli nykyisin pienen tytön yksinhuoltaja. Hänen lapsuuteensa liittyi järkyttävä tapahtuma, josta vanhemmat olivat syyttäneet häntä. Tuosta tapahtumasta ei saanut puhua ulkopuolisille mitään. Oliko nyt tullut aika tuoda julki Oskaria piinanneet ajatukset, kun vanhemmat olivat jo kuolleet. 

Iben oli huolissaan jostakin. Jostakin mistä hän ei halunnut keskustella tuntemattomien kanssa.

Nuori Iben oli vuokrannut Augustin ja Marian viereisen talon lyhyeksi aikaa. Hovenäsetissä asui henkilöitä, joiden kanssa hän halusi jutella yli 30 vuotta sitten tapahtuneesta paloittelumurhasta. Murhaan liittyi eräs hänen sukulaisensa. Iben halusi selvittää vanhan rikoksen, sillä siihen liittyi liikaa epäilyksiä. Ehkäpä hänestä tulisi poliisi niin kuin hänen isoisänsä oli ollut.

Kuin tumma, raskas varjo valkean sumuverhon keskellä.

Maria ja Ray-Ray olivat paikkakunnan poliisit, ja saivat tutkittavakseen oudon rikoksen, joka liittyi yli 30 vuoden takaiseen paloittelumurhaan. Mukana tutkinnassa oli tietysti August Strindberg. Eikä hän tälläkään kerralla selvinnyt ilman kolhuja, mutta ne eivät onneksi haitanneet leipomista.

Kristina Ohlssonin Varjopaikka dekkarissa syvennyttiin menneisyyden rikosmysteeriin. Ai että minä tykkään tästä sarjasta.


Kristina Ohlsson, Varjopaikka *****

Suom. Pekka Marjamäki 

Wsoy 2024

s. 618

Dekkari

Cosy crime

August Strindberg-sarjan 3. osa


Kristina Ohlsson: Myrskynvartija

Kristina Ohlsson: Jäänmurtaja

 

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Ann Napolitano: Kaunokaisia

 


Sisimmiltään, niin William ajatteli, hän herätti yhtä vähän mielenkiintoa tai huomiota kuin ulkonäöltäänkin. Koulussa hän ei avannut suutaan koskaan, eikä kukaan ottanut häntä mukaan peleihin ja leikkeihin.

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon kolmatta romaania Kaunokaisia on  ylistetty kotimaassaan, ja kuuluisuudet ovat nostaneet sen lukulistoilleen. Pidin kirjasta valtavan paljon. Kirja kertoo yksinäisyydestä, mielenterveydestä, ystävyydestä, perhesuhteista ja monisukupolvisista murheista ja iloista. Kirjan tarinoinnin aloitti William. Kaikki sympatiani olivat hänen puolellaan, sillä hänen kotiolonsa olivat oudot, johtuen Williamin siskon kuolemasta. Vanhemmat eivät päässeet koskaan eroon surustaan, ja William jäi erilleen heidän elämästään.

William meni hämilleen, kun tyttö erään iltapäivän luennon jälkeen ilmestyi hänen vierelleen ja sanoi: "Hei. Minun nimeni on Julia."

Williamin elämä piristyi vasta yliopistossa. Hän pääsi mukaan koripallojoukkueeseen ja tapasi tyttöystävänsä Julian, ja hänen eläväisen perheensä. Julialla oli kolme siskoa: Sylvie, Cecelia ja Emeline. Heidän äitinsä patisti tyttöjään opiskelemaan ja pysymään erillään suhteista. Opiskelurahaa löytyi vain vanhimmalle Julialle, joten muiden piti mennä töihin ja yrittää opiskella töidensä ohessa.

Ja sitten hän jätti minut.

William ja Julia avioituivat nopeasti. Julialla oli selvät sävelet siitä, miten elämä etenee, mutta he eivät tunteneet toisiaan Williamin kanssa. Julia ei tiennyt, miten suurta taakkaa William kantoi mukanaan, sillä William oli oppinut olemaan hiljaa. Julian raskaus toi kaikki ikävät muistot mieleen. William ei pystynyt elämään vauvaperheen elämää, vaan pelkäsi pilaavansa lapsensa elämän, niin kuin hänen elämänsä oli pilattu. 

Päivä päivältä masennus valtasi syvemmin Williamin mielen. Sitten hän jätti Julian ja Alicen, vauvansa.

"Luulin jo, että olit kuollut", hän kuiskasi.

William selvisi, mutta tapahtumasta seurasi pitkäaikainen sairaalajakso. Hänen elämään tuli muutoksia, opinnot vaihtuivat paranemisen myötä, uusi rakkaus astui elämään, mutta lääkitys, terapia ja sairaus pysyisivät aina mukana.

Voi olla, että joudut pelastamaan Williamin uudemman kerran, kun minä kuolen. Tavalla tai toisella. Olen pahoillani.

Ann Napolitanon uskomattoman hieno ja erityinen teos Kaunokaiset kertoi Williamista, joka sai uuden perheen tyttöystävänsä perheestä. Elämä ja sen muutokset yllättivät koko perheen ja edessä oli valinta rakkauden ja perheenjäsenten välillä. Kaunokaiset oli hyvin tunteellinen teos, ja tarvitsin sitä lukiessa pakkauksen nenäliinoja, sillä kyyneleet vain tulvivat poskilleni tarinan edetessä.


Ann Napolitano, Kaunokaisia ***** 💖

Suom. Minna Kujamäki *****

Wsoy 2024

s. 474

Hello Beautiful 2023

Lapsuustrauma

Mielenterveys

Perhe